Luomutuotannon aluetalousvaikutuksista uutta tutkimustietoa

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti on julkaissut tutkimustuloksia luomutuotannon aluetaloudellisista vaikutuksista. Luomutuotannon aluetaloudelliset vaikutukset laskettiin Ruralia-instituutissa kehitetyllä yleisen tasapainon (CGE) RegFinDyn-mallilla. Laskentamalli perustuu koeteltuun mikro- ja makrotalousteoriaan, kehittyneisiin soveltavan matematiikan ratkaisualgoritmeihin sekä Tilastokeskuksen virallisiin kansan- ja aluetalouden tilinpidon lukuihin.

Laskelmien perusteella luomutuotannon nykyiset vaikutukset alueiden talouteen ja työllisyyteen vaihtelevat alueittain. Suurin luomutuotannon vaikutus on Etelä-Pohjanmaalla (yli 600 htv ja noin 100 miljoonaa euroa), missä on Suomen toiseksi suurin luomuala hehtaareissa tarkasteltuna sekä runsaasti luomuhyväksyttyjä eläimiä ja paljon jalostusta. Seuraavaksi suurimmat vaikutukset ovat Pohjois-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla. Koko Suomen tasolla luomutuotannon vaikutukset työllisyyteen ovat noin 3 400 henkilötyövuotta ja talouteen 680 miljoonaa euroa. Laskelmien mukaan luomualan kasvu tavoiteltuun 20 prosenttiin peltoalasta vuoteen 2020 mennessä ja siitä johtuva tavanomaisesti viljellyn peltoalan väheneminen johtaisivat negatiivisiin yhteisvaikutuksiin niin maakuntatasolla kuin koko maan tasollakin. Negatiiviset yhteisvaikutukset selittyvät tuotantotapojen eroilla muun muassa satotasoissa, kustannusrakenteissa ja hinnoissa.Tilatasolla tilanne saattaa kuitenkin olla päinvastoin, jolloin luomutuotanto voi hyvinkin olla yksittäiselle tilalle tavanomaista kannattavampaa. On kuitenkin mahdollista tehdä luomutuotannosta myös aluetalouden näkökulmasta kannattavampaa muun muassa vientiä lisäämällä ja satotasoja parantamalla.

Luomutuottajille kohdistetun kyselyn perusteella tärkeimpiä syitä tavanomaisesta luomutuotantoon siirtymiseen ovat olleet etenkin taloudelliset syyt, mutta myös ekologisuutta ja kestävyyttä pidettiin lähes yhtä tärkeänä syynä. Luomutuotannon kannattavuuteen onkin syytä panostaa, jotta yhä useampi tuottaja siirtyisi luomutuotantoon ja myös pysyisi luomussa. Myös etenkin byrokratian ja valvonnan vähentämistä, luomun kysynnän kasvua, luomusta saatavan hinnan nousua, tiedottamista/valistusta ja asenteiden muutosta ehdotettiin keinoiksi edistää luomutuotantoon siirtymistä. Luomutuottajat arvioivat oman tuotantonsa arvoon tulevan pientä kasvua vuoteen 2020 mennessä. Kasvuennuste oli kuitenkin pieni, keskimäärin kolme prosenttia vuosien 2014 ja 2020 välillä. Arviot vaihtelivat maakunnittain –9 ja +11 prosentin välillä. Suurin kehitysarvio oli Satakunnassa ja pienin Etelä-Pohjanmaalla.

LUOMUTUOTANTO 2020 – ALUETALOUDELLISET VAIKUTUKSET JA ASEMA JULKISELLA SEKTORILLA

Leena Viitaharju, Susanna Kujala ja Hannu Törmä

http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Raportteja170.pdf