Teksti: Sari Iivonen, Luomuinstituutti, Luonnonvarakeskus
Euroopan tuottavilla maatalousalueilla viljely on tehostunut ja erikoistunut. Tämä on johtanut kasvinsuojeluaineiden lisääntyneeseen käyttöön, viljelykiertojen yksipuolistumiseen sekä kasvintuotannon ja eläintuotannon eriytymiseen. Luomutuotanto on jäänyt vähäiseksi näillä alueilla.
Luomutuotanto on monissa Euroopan maissa nähty erikoistumisen vaihtoehtona heikommin tuottavilla maatalousalueilla, mutta ei välttämättä tuottoisilla alueilla, joissa satotasot ovat korkeita ja satokasvien viljely intensiivistä (Sandström ym. 2025; Smith ym. 2026). Toisaalta luomutuotantoa on keskittynyt myös tiheämpien asutuskeskittymien läheisyyteen, jolloin toiminnan voi ajatella olevan markkinavetoista ja perustuvan lyhyempiin jakeluketjuihin (Sandström ym. 2025).
Samansuuntainen kehityskulku on ollut havaittavissa Suomessakin, jossa luomutuotannon suhteellinen osuus koko alueen maataloustuotannossa vaihtelee paljon alueiden välillä. Luomutuotannon suurimpia tuottajakeskittymiä on harvasti asutulla Järvi-Suomen alueella, mutta tuotantoa on keskimäärin enemmän myös tiheämmin asutulla Uudellamaalla (Kuva 1).
Kuva 1. Luomutuottajien maantieteellinen sijoittuminen Euroopassa. Kuvassa a on esitetty luomutuottajien määrä neliökilometriä kohden ja kuvassa b luomutuottajien suhteellinen osuus kaikista maatilayrittäjistä NUTS2 suuralueilla. Kuvan lähde: Sandström ym. 2025. CC BY 4.0. © EuroGeographics.
Luomutuotannon osuus peltopinta-alastamme on suurimmillaan nurmivaltaisilla alueilla Kainuussa (20,6 %) ja Pohjois-Karjalassa (24 %) ja selvästi pienempi viljavaltaisemmilla alueilla Satakunnassa (9,2 %), Hämeessä (9,3 %) ja Varsinais-Suomessa (12,1 %). Tiheästi asutulla Uudellamaalla luomutuotannon osuus on yli 15 % peltopinta-alasta, mikä on yli Suomen keskiarvon. Uudellamaalla maatiloista oli vuonna 2025 luomutuotannossa 12,6 % kun koko maan keskiarvo oli 9,4 %. (Ruokavirasto 2025)
Suomessakin on tunnistettu taustatekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet luomutuotannon suosioon eri alueilla. Suurimpien luomuosuuksien (pinta-alasta) maakuntia yhdistää pitkät perinteet luomussa, maidontuotantovaltaisuus ja tukien tärkeys luomuun siirryttäessä. Myös keskimääräistä monipuolisemmat markkinat edistävät luomuun siirtymistä. Keskimääräisesti alhaisempia luomun osuuksia taas selittävät alueen viljantuotantovaltaisuus, pitkän luomuperinteen puuttuminen ja tukien merkityksen vähäisyys luomuun siirtymisen motiivina. (Kujala ym. 2022)
Luomutuotannon laajentaminen tuottavilla alueilla olisi kustannustehokasta monimuotoisuushyötyjen näkökulmasta
Luomutuotannolle on asetettu kunnianhimoiset kasvutavoitteet. Tavoitteena on, että 25 % pinta-alasta olisi luomutuotannossa vuoteen 2030 mennessä. Meillä on kertynyt tutkimusnäyttöä luomutuotannon tuottamista monimuotoisuushyödyistä maatalousympäristössämme, eduista maan kasvukunnolle ja vesistöille haitallisen ravinne- ja kemikaalikuormituksen vähentämisessä (mm. Santangeli 2019, Iivonen ym. 2023, Kostensalo ym. 2024, Hagner ym. 2024).
Ruotsissa on tarkasteltu luomutuotannon tuottamia monimuotoisuushyötyjä pölyttäjien ja hyötyhyönteisten menestymistä tukevien kukkivien kasvien avulla ja on arvioitu, että luomutuotannon osuuden kasvattaminen erityisesti Ruotsin tuottoisilla maatalousalueilla olisi kustannustehokas keino saavuttaa monimuotoisuushyötyjä (Sidemo-Holm ym. 2024). Heidän esittämänsä arvion mukaan luomutuotannon kasvattaminen maisemapiirteistä riippuen jo 10-20 % peltopinta-alasta vilja-valtaisilla alueilla tuottaisi tavoiteltavia monimuotoisuushyötyjä kustannustehokkaasti.
Tuore kansainvälinen tutkimus nostaa esille myös luomutuotannon laajentamisen hyödyt maaperäeliöstön näkökulmasta. Luomutuotannon kasvattaminen jopa 50 %:iin ja lisääminen erityisesti alueilla, joissa maanperän kunto on heikentynyt, olisi höydyllisintä maaperäeliöstön monimuotoisuuden ja maan kasvukunnon lisäämiseksi ja toisaalta satotappioiden minimoimiseksi (Garcia-Velazquez ym. 2026).
Nämä kansainväliset tutkimukset eivät välttämättä ole suoraan sovellettavissa Suomeen. Ne kuitenkin antavat viitteitä siitä, että tavoitellessamme luomutuotannon avulla mahdollisimman paljon ympäristöhyötyjä, meidänkin olisi syytä tarkastella keinoja laajentaa luomutuotantoa nimenomaan tuottavimmilla ja yksipuolisemmin viljellyillä maatalousalueilla.
Luomutuotannon laajentumiselle on tunnistettu lukuisia esteitä
Ruotsissa luomutuotannon kehityskulku on ollut samansuuntaista kuin Suomessa. Luomutuotanto on sielläkin lisääntynyt nurmivaltaisilla matalamman satotason alueilla, joilla harjoitetaan nautakarjataloutta (Basnet ym. 2018). Tutkijat ovat tarkastelleet esteitä luomutuotannon laajenemiselle Ruotsin tuottoisille viljavaltaisille maatalousalueilla tuoreessa katsauksessa (Smith ym. 2026). Tutkijat ovat tunnistaneet syitä, jotka vaikeuttavat luomutuotantoon siirtymistä ja luomutuotannon laajenemista.
Kuinka relevantteja nämä tunnistetut esteet ovat Suomen viljavaltaisilla alueilla ja olisiko esitetyt keinot poistaa esteitä soveltuvia myös meille?
Artikkelissa tunnistetut esteet on jäsennetty sertifiointiin kytkeytyviksi esteiksi (1-2), jotka synnyttävät agronomisia rajoitteita (3) ja samalla kytkeytyvät sosio-ekonomisiin rajoitteisiin (4-6).
1. Kasvinsuojelun nykyiset keinot eivät tue luomutuotannon kasvinsuojelua
Luomussa ei ole sallittua käyttää synteettisiä torjunta-aineita, joten kasvinsuojelu nojaa mm. mekaanisiin keinoihin, viljelykiertoon ja ekologisen tiedon hyödyntämiseen. Tuottavilla alueilla tämä on erityisen haastavaa, koska viljelykierrot ja maisemapiirteet ovat usein yksipuolisia ja pysyviä monivuotisia elementtejä on vähän, mikä heikentää luontaista säätelyä ja voi lisätä rikkakasvi- ja tuholaispainetta.
Ratkaisuehdotus: Kasvisuojeluratkaisua olisi räätälöitävä tuottoisille viljavaltaisille alueille. Keinoina suositellaan ekologisen vuorovaikutuksen eli luonnon prosessien parempaa hyödyntämistä pelto- ja maisematasolla sekä erilaisten kasvinsuojelumenetelmien kehittämistä.
2. Luomuun sopivia lannoitusratkaisuja ei ole tarjolla riittävästi
Luomussa synteettiset lannoitteiden käyttöä on rajoitettu, ja ravinteiden saanti perustuu mm. lannan, typensidonnan ja kierrätysravinteiden käyttöön. Artikkeli korostaa, että tuottavilla, kasvintuotantovaltaisilla alueilla eläintuotantoa on usein vähän, jolloin lannan saatavuus ja ravinteiden paikallinen kierto ovat rajallisia – ja siksi vaihtoehtoisten ravinneresurssien tarve muodostuu keskeiseksi pullonkaulaksi.
Ratkaisuehdotus: Edistetään kierrätyslannoitteiden monipuolista kehittämistä, kuten fosforin talteenottoa struviittina, pelletöityjen kierrätyslannoitteiden, elintarviketeollisuuden sivuvirroista valmistettujen tuotteiden ja biokaasulaitosten mädätysjäännösten räätälöintiä ja hyödyntämistä laajemmilla alueilla.
3. Viljelykiertoja ei ole räätälöity luomutuotannon tarpeisiin
Luomu edellyttää usein pidempiä ja monipuolisempia viljelykiertoja (esim. nurmi-apila- ja palkokasvijaksot) rikkakasvien hallintaan ja ravinnehuollon turvaamiseen. Tuottavilla alueilla tavanomaiset järjestelmät painottuvat usein kannattaviin vuosittaisiin sato kasveihin, joten siirtymä luomuun vaatii suurempia muutoksia viljelykierroissa ja mahdollisesti koko tilan tuotantosuunnassa.
Ratkaisuehdotus: Etsitään keinoja monipuolistaa viljelykiertoja kustannustehokkaasti erilaisilla kasvivalinnoilla ja markkinointiosaamista kehittämällä. Lisäksi tarvitaan luomutuotantoon sopivien lajikkeiden jalostusta ja testausta ja vahvaa viljelijäyhteistyötä.
4. Alueen laajempi maisemarakenne ei tue luomutuotantoa
Artikkelin mukaan luomutuotanto hyötyy osin maisematasolla toimivista prosesseista (esim. tuholaisten luontainen torjunta) ja sosiaalisista verkostoista (tiedonvaihto, normit, laiteyhteistyö, neuvonta). Tuottavilla alueilla luomutiloja on usein vähemmän, jolloin tiloilla on vähäinen mahdollisuus hyödyntää muiden luomutilojen läheisyyden tarjoamia hyötyjä. Myös neuvontapalveluita ei välttämättä ole niin paljon saatavilla alueilla, joissa tuotanto on vähäistä.
Ratkaisuehdotus: Vahvistetaan luomuneuvontaa, edistetään vertaisoppimista, tuetaan tilademonstraatioita, opintokäyntejä ja paikallisiin olosuhteisiin räätälöityä koulutusta. Olisi myös tärkeää löytää keinoja vahvistaa kumppanuuksia, jotka tukevat kasvintuotannon ja kotieläintuotannon integrointia.
5. Luomutuotannon taloudelliset hyödyt ovat liian pieniä tuottoisilla viljelyalueilla
Luomu tuottaa keskimäärin pienempiä satoja ja voi vaatia enemmän/ kalliimpia toimenpiteitä ravinteiden ja kasvinsuojelun varmistamiseksi. Myös siemenkustannukset voivat nousta korkeammiksi kuin tavanomaisessa tuotannossa. Tuottavilla alueilla vaihtoehtoiskustannus kasvaa, koska tavanomaiset satotasot ovat korkeita, ja luomun satotappio voi olla suhteellisesti ja absoluuttisesti suuri. Lisäksi artikkeli nostaa esiin tuotantoriskin ja riskien hallintakustannusten mahdollisen korostumisen näissä olosuhteissa.
Ratkaisuehdotus: Etsitään keinoja nostaa satotasoja ja satovarmuutta sekä pienentää panoskustannuksia monipuolisempien viljelykiertojen, uusien ravinnehuoltoratkaisujen ja lajikevalinnan avulla. Lisäksi tarvitaan koko luomuarvoketjun kehittämistä tuottavilla alueilla, jotta luomutuotteiden kysyntä kasvaisi, tilatulo voisi nousta ja luomutuotteiden jatkojalostus lisääntyisi. Luomualan tulisi hyödyntää myös kasviproteiinien kysynnän kasvua.
6. Tukimuodot eivät huomioi riittävästi luomutuotannon kilpailukykyä eri alueilla
Artikkelin mukaan Ruotsin nykyiset, usein tasamääräiset pinta-alaperusteiset tuet eivät välttämättä kompensoi tuottavien alueiden korkeampia vaihtoehtoiskustannuksia (5), jolloin ne käytännössä suosivat luomun laajentumista vähemmän tuottaville alueille. Tuottavilla alueilla luomuun siirtyminen vaatisi suuremman kompensaation kattaakseen satomenetykset, riskin ja siirtymäkauden kustannukset.
Ratkaisuehdotus: Parannetaan maatalouden ympäristöpolitiikan kustannustehokkuutta. Ehdotuksena on tukien parempi alueellinen kohdentaminen siten, että korkean tuottavuuden alueiden suuremmat vaihtoehtoiskustannukset huomioidaan paremmin. Luomun kilpailuetua tuottavilla alueilla voitaisiin parantaa myös huomioimalla synteettisten lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytön ulkoisvaikutukset tavanomaisessa tuotannossa.
Suomalaiselle luomulle tarvitaan tarkempi visio
Edellä esitetyt kansainväliset tutkimukset prosenttilukuineen eivät välttämättä ole suoraan sovellettavissa Suomeen, mutta tukevat näkemyksiä siitä, että meilläkin olisi luomutuotannolla saavutettavia ympäristöhyötyjä tavoitellessamme syytä tarkastella keinoja laajentaa luomutuotantoa nimenomaan tuottavimmilla ja yksipuolisemmin viljellyillä maatalousalueilla. Monet esitetyt esteet ja ratkaisut ovat tunnistettavia meilläkin.
Ympäristöhyötyjen näkökulmasta luomutuotannon laajentaminen tuottoisille ja samalla myös varsin intensiivisesti viljellyille viljavaltaisille maatalousalueille, kuten Hämeeseen, Varsinais-Suomeen ja Satakuntaan on arvioitu olevan tavoiteltavaa Suomessakin (Lehikoinen ym. 2024, Koppelmäki ym. 2026). On myös muistettava, että luomutuotanto tuottaa ympäristöhyötyjen lisäksi myös muita hyötyjä. Vähemmän tuottavilla alueilla voi korostua myös maaseudun elinvoimaan ja eläinten hyvinvointiin liittyvät kysymykset.
Yhden pinta-alatavoitteen sijaan tarvitsemmekin tarkemman vision suomalaiselle luomulle ja keinot edetä suuntaan, jossa luomutuotanto olisi vieläkin kestävämpää ja pystyisi tarjoamaan entistä enemmän ympäristöhyötyjä. Parhaillaan uudistettava maataloustukipolitiikka on keskeinen osa keinovalikoimaa tukea tuottajia luomutuotannon lisäämisessä.
Lähteet
Basnet, S.K., Manevska-Tasevska, G. & Surry, Y. 2018. Explaining the process for conversion to organic dairy farming in Sweden: an alternative modelling approach. Ger. J. Agric. Econ. 67: 14-30.
García-Velázquez, L., Sánchez-Cueto, P., Lladó, S. et al. 2026. Optimizing biodiversity, multifunctionality and yield when transitioning to organic farming. Nature Sustainability 9, 682–691. https://doi.org/10.1038/s41893-026-01791-1
Hagner, M., Rämö, S., Soinne, H., Nuutinen, V., Muilu-Mäkelä, R., Heikkinen, J., Heikkinen, J., Hyvönen, J., Ohralahti, K., Silva, V., Osman, R., Geissen, V., Ritsema, C.J. & Keskinen, R. 2024. Pesticide residues in boreal arable soils: Countrywide study of occurrence and risks. Environ-mental Pollution 357, 124430. DOI: 10.1016/j.envpol.2024.124430
Iivonen, S., Ekroos, J., Hagner, M., Hyvönen, T., Järvinen, A. & Palojärvi, A. 2023. Luomutuotannon vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen pohjoisessa maatalousympäristössä : Synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 5/2023. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-598-9
Koppelmäki, K., Hokka, M., Högel, H., Iivonen, S., Karhapää, M. & Keto, L. 2026. Synteesiraportti: Entä jos luomua olisi 25 % Suomen ruoantuotannosta? Vaikutusarvioita omavaraisuuteen ja tuotannon kestävyyteen. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 5/2026. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-419-151-7
Kostensalo,J., Lemola,R., Salo, T., Ukonmaanaho,L., Turtola,E. & Saarinen,M. 2024. A site-specific prediction model for nitrogen leaching in conventional and organic farming. Journal of Environmental Management 349, 119388, https://doi.org/10.1016/j.jenvman.2023.119388.
Kujala, S., Hakala, O. & Viitaharju, L. 2022. Factors affecting the regional distribution of organic farming. Journal of Rural Studies 92, 226-236. https://doi.org/10.1016/j.jrurstud.2022.04.001
Lehikoinen, A, Aalto, J, Boström, C, Ekroos, J E, Herzon, I, Hyytiäinen, K, Häyrynen, S, Jarva, J, Jokimäki, J, Kotiaho, J S, Kuussaari, M, Kosenius, A-K, Laine, I, Mykrä, H, Onkila, T, Paloniitty, T M, Pappila, M, Silfverberg, O, Sääksjärvi, I E, Wolff, L-A & Rytteri, S 2024, Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden edistämisen keinot ja hyödyt Suomessa: Luontopaneelin yhteenveto ja suositukset luontopolitiikan suunnittelun ja päätöksenteon tueksi. Suomen luontopaneelin julkaisuja, Nro 2A/2024, Suomen Luontopaneeli. http://hdl.handle.net/10138/587561
Ruokavirasto 2025. Luomutilat ja luomutuotantoala 2025. https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/viljelijat/luomutilat/tilastot/luomu-2025ep.pdf
Sandström, E., Boere, E., Krisztin, T. & Verburg, P.H. 2025. Enabling and constraining factors for organic agriculture in Europe: a spatial analysis. Environmental Research: Food Systems 2 035006 https://doi.org/10.1088/2976-601X/adf22e
Santangeli, A., Lehikoinen, A., Lindholm, T., & Herzon, I. 2019. Organic animal farms increase farmland bird abundance in the boreal region. Plos one, 14(5), e0216009.
Sidemo-Holm, W., Brady, M.V., Carrié, R., Ekroos, J. & Smith, H.G. 2024. Cost-effective biodiversity conservation with organic farming – spatial allocation is key. Biological Conservation, Volume 294, 2024, 110624 https://doi.org/10.1016/j.biocon.2024.110624.
Smith, H.G., Bergkvist, G., Brady, M.V., Carrié, R., Dahlin, S., Ekroos, J., Jörgensen, C., Öborn, I., Sidemo-Holm, W. & Watson, C.A. Constraints on the expansion of organic farming in highly productive regions. Agricultural Systems, Volume 235,104699 https://doi.org/10.1016/j.agsy.2026.104699