Suomen ruokaomavaraisuus on melko hyvällä tasolla, mutta kotimainen ruoantuotanto on yksipuolistunut ja hyvin riippuvainen ulkomaisista lannoitteista, polttoaineista ja muista tuotantopanoksista. Tutkijoiden mukaan ruoantuotannon huoltovarmuus edellyttää riippuvuuksien vähentämisen lisäksi maatalouden biologisen, geneettisen ja rakenteellisen monimuotoisuuden turvaamista.
”Suomalaisen maatalouden monimuotoisuus on vähentynyt eri tasoilla ”, sanoo maatalouden kehityskulkuja seurannut tutkija Irene Kuhmonen Jyväskylän yliopistosta.
Kuhmosen mukaan maatilojen koko on kasvanut ja tehokkuus lisääntynyt, mutta samaan aikaan hankintaketjut, tuotantosuunnat ja liiketoimintamallit ovat yksipuolistuneet ja maatalousluonnon monimuotoisuus on heikentynyt.
”Yksipuolistumiseen liittyvät riskit ovat jopa kriittisiä, sillä ne heikentävät ruuantuotannon resilienssiä. Tehokkaasta, mutta äärimmilleen viritetystä ruokajärjestelmästä tulee haavoittuva”, Kuhmonen kertoo.
Kuhmosen mukaan äärimmilleen tehostettu, yksipuolinen ruokajärjestelmä voi olla altis esimerkiksi sähkönjakelun häiriöille, kyberhyökkäyksille sekä polttoaineiden, ravinteiden ja varaosien saatavuusongelmille.
”Suomalaisessa ruokajärjestelmässä vallitsee melko hyvä omavaraisuus, mutta se on osin harhaa, sillä olemme hyvin riippuvaisia ulkoa tuoduista tuotantopanoksista”, Kuhmonen sanoo.
Kasvun ja tehostamisen pakko on hänen mukaansa kaventanut myös maatilojen taloudellista ja toiminnallista liikkumavaraa. Jos viljelijöiden voimavarat kuluvat päivittäisestä toiminnasta selviytymiseen, mahdollisuudet kehittää uusia tuotantotapoja ja varautua muutoksiin jäävät vähäisiksi.
”Yksi ruokajärjestelmän haavoittuvuus liittyykin siihen, että uusia viljelijöitä ei tule alalle tarpeeksi”, Kuhmonen muistuttaa.
Eläingeenivarat vahvistavat sopeutumiskykyä
Eläinperäisen ruuantuotannon kriisinkestävyyteen vaikuttaa myös eläinten geneettinen monimuotoisuus.
”Jos kotieläintuotanto perustuu hyvin kapeaan geneettiseen pohjaan, mahdollisuudet vastata muutoksiin ovat rajalliset”, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Juha Kantanen, joka tutkii suomalaisten tuotantoeläinten alkuperäisrotujen geeniperimää.
Suomalaiset alkuperäisrodut ovat kehittyneet pitkän ajan kuluessa pohjoisissa olosuhteissa. Niiden merkitys ei Kantasen mukaan perustu mahdollisimman korkeaan tuotokseen, vaan siihen, että ne ylläpitävät eläintuotannon geneettistä vaihtelua ja niillä on ominaisuuksia, joita voidaan tarvita tulevaisuudessa nykyistä laajemmin.
Rotujen välillä on geneettistä vaihtelua esimerkiksi lämmön- ja kylmänsiedossa, aineenvaihdunnassa, tautien vastustuskyvyssä, hedelmällisyydessä ja rehujen hyväksikäytössä.
Kaikki nämä ominaisuudet eivät ole välttämättä nykyisissä tuotanto-olosuhteissa taloudellisesti merkittäviä. Olosuhteiden muuttuessa niistä voi kuitenkin tulla arvokkaita.
”Geenivarat eivät ole vain menneisyyden säilyttämistä. Ne ovat biologista varautumista tulevaisuuteen, sillä emme tiedä minkälaiset olosuhteet meillä on 10 tai 50 vuoden kuluttua esimerkiksi tautien tai ilmaston suhteen”, Kantanen sanoo.
Alkuperäisrotujen tulevaisuus ei Kantasen mukaan ratkea vain säilytysohjelmilla. Rotujen on oltava aktiivisessa käytössä maatiloilla, ja niiden kasvattamisen pitää olla tiloille mielekästä ja taloudellisesti mahdollista.
”Tarvitaan tuotteistamista ja jalostusta, toimivia tuotantoketjuja sekä suoramyyntiä. Ja kuluttajia, jotka valitsevat alkuperäisroduista valmistettuja tuotteita”, Kantanen korostaa.
Luonnonvarakeskus koordinoi kotieläinten monimuotoisuutta ylläpitäviä kansallisia eläviä geenipankkeja. Geenivarojen säilyttämiseen kuuluu lisäksi valittujen alkioiden, munasolujen, siemennesteen ja lisäkivessiittiöiden pakastaminen. Työtä on tehty vuodesta 1984 asti.
Luomua, tutkimusta ja paikallisia yrityksiä Luomupäivillä Siilinjärvellä 4.–5.11.
Sekä Juha Kantanen että Irene Kuhmonen pitävät puheenvuoron maatalouden monimuotoisuuden ja huoltovarmuuden merkityksestä Luomupäivillä, jotka järjestetään 4.–5.11. Siilinjärvellä kylpylähotelli Kunnonpaikassa.
Lisätiedot:
- Irene Kuhmonen, yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto, +358 408207640, irene.a.kuhmonen@jyu.fi
- Juha Kantanen, kotieläingenomiikan tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus, +358 295326210, juha.kantanen@luke.fi