Professori Lotta Rydhmer on eläinten jalostamisen ja genetiikan asiantuntija. NJF-konferenssissa hän valotti erilaisia näkökulmia ja valintoja, joita luomukotieläintuotannon kehittäminen kohti kestävämpiä ratkaisuja vaatii.
Moottoria voidaan virittää entistä tehokkaammaksi. Luomukotieläintuotanto ei kuitenkaan ole kone, jota on helppo virittää. Matkalla kohti kestävämpää tuotantoa on tarkasteltava huolella erilaisia näkökulmia, jotka luovat keskenään myös eturistiriitoja.
- Ensimmäinen askel on tunnustaa nämä eturistiriidat. Kaikkia ristiriitoja ei voi ratkaista tieteellisesti, vaan ne vaativat myös poliittisia päätöksiä, painottaa Rydhmer.
Tutkijat voivat tunnistaa näitä ristiriitoja ja tuottaa tieteellistä tietoa poliittisten päätösten pohjaksi. Esimerkiksi lyhyen tähtäimen taloudellinen tuottavuus voi olla ristiriidassa eläinten hyvinvoinnin kanssa. Eurooppalaisessa 15 sikatuotantomallia vertailleessa tutkimuksessa havaittiin, että tuotantosysteemit, joissa sikojen hyvinvointi oli korkealla, tuottajan tulos oli pienempi.
Pohjoismaissa suuri osa naudanlihasta tuotetaan maitotuotannon yhteydessä. Jalostustyön avulla maidontuotantoa voidaan tehostaa, mikä tarkoittaa entistä vähemmän lypsykarjaa ja sitä myötä vähemmän naudanlihatuotantoa. Mikäli naudanlihan kulutus pysyy ennallaan, tämä tarkoittaa, että lihakarjan määrää on lisättävä. Lihatuotannon ilmastovaikutus on suurempi kuin maidontuotannon, joten valinnoilla on vaikutusta myös laajemmin.
- Luomutuotannossa rodut, joita voi käyttää sekä lihan- että maidontuotannossa ovat avainasemassa. Siksi edellinen esimerkki kuvaa hyvin, miksi tulisi tutkia koko tuotantosysteemiä, korostaa Rydhmer.
Luomutuotannosta puhutaan usein yhtenä, homogeenisena järjestelmänä. Tilojen koot vaihtelevat kuitenkin paljon, ja erilaisilla tuotantosysteemeillä on omat haasteensa. Siksi tuottajat tarvitsevat yksilöllistä neuvontaa tilojen olosuhteiden mukaan. Tuotantomuotojen kehittämiseksi tarvitaan myös monipuolista tutkimusta ja monentyyppisiä tutkimustuloksia.
- Huolimatta luomu- ja tavanomaisen tuotannon eroista, meidän pitäisi pyrkiä kohti jatkuvaa parantamista ja kehittää kestävyyden arviointikäytäntöjä, sanoo Rydhmer.
Tulevaisuudessa on Rydhmerin mukaan kaksi vaihtoehtoista polkua luomutuotannon kehittämiseksi. Jos ajatellaan pelkästään markkinointinäkökulmaa, luomutuotannon ”virittäminen” voisi tarkoittaa entistä monimutkaisempia luomun tuotantosääntöjä. Näin voitaisiin ylläpitää eroja luomun ja tavanomaisen tuotannon välillä.
Jos taas luomutuotanto nähdään laajemmin mahdollisuutena kestävään kehitykseen, monimutkaiset säännöt voivat kääntyä itseään vastaan ja vähentää luomutilojen määrää. Tällön ”virittäminen” voisikin tarkoittaa sääntöjen mukauttamista uusien tutkimustulosten avulla – ilman, että varovaisuusperiaatteen annetaan johtaa umpikujaan.
- Valinta näiden kahden polun välillä on aihe, josta luomuliikkeen tulisi keskustella pitäen luomun periaatteet mielessään, päättää Rydhmer.
Teksti: Anne Hytönen