Luonnonmukaisesti tuotetun ja tavanomaisen ruoan ravitsemuksellista laatua vertailtiin italialaisessa katsauksessa.
Sertifioitu luomutuotanto edellyttää, että tuotannossa noudatetaan agroekologisia viljelymenetelmiä, jotka painottavat maaperän hoitoa ja vähentävät ympäristön kuormitusta. Luomutuotannossa ei hyväksytä synteettisiä kasvinsuojeluaineita ja lannoitteita, vaan kasvinsuojelussa turvaudutaan ennaltaehkäiseviin viljelytoimiin ja mekaanisiin menetelmiin sekä lannoitetaan viljelykierrossa olevilla viherlannoitusnurmilla, orgaanisilla kierrätyslannoitteilla ja karjanlannalla. Luomukarjataloudessa pyritään myös tuotantoeläinten hyvinvointiin ja vältetään ylilaidunnusta. Antibioottien käyttö on rajattu ainoastaan tuotantoeläinten sairauksien hoitoon, ja hoitokertojen määrää on rajoitettu. Luomutuotannossa ei ole myöskään hyväksyttyä käyttää kasvua edistäviä hormoneja, ja luomuelintarvikkeiden jalostuksessa käytettävien lisäaineiden määrä on rajoitetumpi kuin tavanomaisessa tuotannossa. Luomusäädökset kohdistuvat näin koko ruokaketjuun. Euroopan ja Yhdysvaltojen luomusäädöksissä on jonkin verran eroavaisuuksia. Agroekologiset tuotantomenetelmät eroavat luomutuotannosta siinä, että vain luomussa edellytetään julkisen sertifiointielimen myöntämä sertifikaatti ja sitoutuminen luomuvalvontaan, jotta tuotteita voidaan markkinoida luomuna ja saada luomutukijärjestelmän mukaisia tukia.
Miksi kuluttajat valitsevat luomua?
Kuluttajien mieltymyksiä luomutuotteiden valintaan on tutkittu paljon, ja useimmiten syinä luomutuotteiden hankintaan näkyvät terveysaspektien lisäksi ympäristön ja ruokajärjestelmän kestävyys, riskien vähentäminen, kulttuuriset, poliittiset ja eettiset näkökulmat alueesta riippumatta. Erityisesti kemikaalikuormituksen vähentäminen ja eläinten hyvinvointi tulevat esiin luomuvalintojen selittäjinä. Kuluttajien ympäristö- ja terveystietoisuuden sekä koulutustason välillä on selkeä yhteys.
Luomutuotteiden ravitsemuksellinen arvo
Kirjoittaja vetää yhteen tuloksia muutamista systemaattisista kirjallisuuskatsauksista, joissa on tutkittu luomuelintarvikkeiden terveysvaikutuksia. Eräissä tutkimuskatsauksissa ei ole löydetty eroja luomuruoan ja tavanomaisesti tuotetun ruoan välille, kun taas toisissa on havaittu jonkin verran eroja esimerkiksi hedelmien ja vihannesten vitamiinipitoisuuksissa tai antioksidanttisten polyfenolien määrissä. Useimmiten on kuitenkin tutkittu vain tiettyjä ruoka-aineita tai ryhmiä eikä koko ravitsemusta kokonaisuutena. Suurimmat erot löytyvät kasvinsuojeluaineiden ja raskasmetallien jäämistä sekä nitraatti- ja nitriittipitoisuuksista, jotka heijastavat eroja tavanomaisen ja luomuviljelyn lannoitus- ja kasvinsuojelukäytännöissä. Myös on jonkin verran näyttöä luomutuotetun lihan paremmasta rasvahappokoostumuksesta. Muutamissa tutkimuksissa on todettu maaperän laadusta johtuvia maku- ja laatueroja esimerkiksi mansikoissa, tomaateissa ja sipuleissa.
Vaikka tuotantotapojen välillä on eroja kasvisten kemiallisessa koostumuksessa, näillä ei useimmissa tutkimuksissa ole todettu merkitystä ihmisten kokonaisravitsemukselle. Toistaiseksi on tehty vain hyvin vähän tutkimusta tuotantotavan, maaperän ja ruoan laadun ja ihmisten terveyden välisistä vuorovaikutuksista. Meta-analyysien luotettavuutta vähentää myös menetelmien vaihtelu eri tutkimuksissa, esimerkiksi näytteenottojen ja sadonkorjuun ajoituksen, lajikkeiden, ilmastollisten seikkojen ja tilastollisten analyysien eroavaisuudet.
Torjunta-aineet ja ihmisten terveys
Kirjoittaja esitteli muutamien torjunta-aineiden jäämävalvontojen tuloksia. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen vuoden 2014 jäämävalvonnassa analysoitiin yhteensä yli 82000 eurooppalaisilta markkinoilta kerättyä elintarvikenäytettä, joista noin 4800 oli luomutuotteita. Tavanomaisesti tuotetuissa näytteissä havaittiin analyysiteknisen määritysrajan (Limit of quantification, LOQ) ylittäviä jäämiä 48.4 %:ssa näytteistä, kun luomuelintarvikkeissa määritysraja ylittyi 13.6 %:ssa näytteistä. EU:n jäämäasetuksen mukaisia hyväksyttävän enimmäismäärän (MRL) ylityksiä oli kaikista tutkituista näytteistä yhteensä 3.0 %:ssa tavanomaisesti tuotetuista näytteistä, kun taas luomunäytteistä 1.2 %:ssa. Jäämien enimmäismäärä (Maximum Residue Level, MRL) on kullekin tehoaineelle sen terveysriskien arvioinnin yhteydessä erikseen määritelty suurin hyväksyttävä pitoisuus, joka sallitaan, jotta tuote pääsee markkinoille.
Luomukasviksista havaitut MRL-ylitykset johtuivat yleisimmin luomutuotannossa vielä tutkimusajankohtana hyväksytyistä kuparista ja fosetyyli-alumiinista, joita käytettiin esimerkiksi Saksassa yleisesti kasvitautien torjuntaan, sekä spinosadista, jota käytetään tuhohyönteisten torjuntaan. Eläintuotteissa havaitut kuparipitoisuudet ovat todennäköisesti peräisin ennemminkin rehun lisäaineista kuin kasvinsuojelukäytöstä. Tavanomaisesti tuotettujen kasvisten yleisimpiä jäämiä olivat tuhohyönteisten torjuntaan käytetyt organofosfaatit, jotka ovat nisäkkäille erittäin myrkyllisiä, luokiteltu syöpävaarallisiksi ja joilla on mahdollisesti hormoninkaltaisia vaikutuksia. Useimmat organofosfaatit ovat nykyisin kiellettyjä EU:ssa kasvinsuojeluaineina, mutta niitä käytetään yleisesti vielä muualla maailmassa. Muutamissa tapauksissa elintarvikenäytteistä löytyi myös pieniä määriä ns. POP-yhdisteitä (persistent organic pollutants), kuten heksaklooribentseeniä, DDT:tä, lindaania ja dieldriiniä, joiden käyttö on kielletty torjunta-aineena jo kauan sitten, mutta joita vielä löytyy ympäristöstä niiden pysyvyyden ja kertyvyyden vuoksi.
Vastaavanlaisessa yhdysvaltalaisessa jäämävalvontaraportissa vuodelta 2015 tutkittiin yli 10000 elintarvikenäytettä, joista 360 (3,5 %) oli luomua. 85 %:ssa näytteistä havaittiin määritysrajan ylittäviä jäämiä, ja 73 %:ssa enemmän kuin yhtä yhdistettä. Raportissa ei kuitenkaan eritelty luomu- ja tavanomaisten elintarvikkeiden jäämäpitoisuuksia erikseen. On huomattava, että eri maiden järjestämissä jäämävalvonnoissa keskitytään eri tuoteryhmiin ja analysoidaan eri yhdisteitä samoin kuin hyväksyttävien enimmäismäärien asettamisessa voi olla eroja, joten tulokset eivät ole välttämättä vertailukelpoisia. Valvonnoissa ei myöskään tutkita tehoaineiden hajoamis- tai metaboliatuotteiden pitoisuuksia elintarvikkeissa.
Raskasmetallit
Kirjoittaja oli koonnut tietoja muutamista tutkimuksista, joissa on selvitetty raskasmetallien pitoisuutta luomu- ja tavanomaisissa elintarvikkeissa. Luomutuotetuissa kasvituotteissa on yleensä vähemmän kadmiumia verrattuna tavanomaisiin. Kadmiumia päätyy viljelysmaahan mineraalisten fosfaattilannoitteiden mukana, mutta maaperä sisältää luonnostaankin pieniä määriä sitä ja alueellinen vaihtelu voi olla suurta. Luomutuotannossa ei käytetä mineraalisia fosforilannoitteita. Kadmiumin tiedetään myötävaikuttavan esimerkiksi osteoporoosin, munuaissairauksien ja tiettyjen syöpien syntyyn.
Mykotoksiinit ja bakteeripitoisuudet
Mykotoksiinit ovat tiettyjen homeiden myrkyllisiä aineenvaihduntatuotteita, joita voi kehittyä tietyissä ympäristöolosuhteissa. Mykotoksiinit ovat tärkeitä ruoka-aineiden pilaantumista aiheuttavia yhdisteitä. Koska luomussa ei käytetä synteettisiä kasvitautien torjunta-aineita, on esitetty, että luomutuotteissa voisi olla suurempia määriä mykotoksiineja kuin tavanomaisesti tuotetuissa elintarvikkeissa. Kirjoittajan käytettävissä olleiden tutkimusten perusteella ei kuitenkaan ole viitteitä siitä, että luomutuotteiden mykotoksiinipitoisuudet olisivat suurempia. Luomuviljojen deoksinivalenoli (DON) –pitoisuudet olivat päinvastoin alhaisempia kuin tavanomaisesti tuotetuissa viljoissa. Useissa tutkimuksissa ei myöskään löydetty tuotantotapojen välisiä eroja elintarvikkeiden bakteeripitoisuuksissa. Ei kuitenkaan tule pitää itsestäänselvyytenä, että luomusertifiointi automaattisesti takaisi alhaisemmat terveysriskit, vaan riskinarviointi edellyttää mykotoksiinipitoisuuksien ja hygieenisen laadun valvontaa ja seurantanäytteiden analysointia.
Antibioottien käyttö ja resistenssiriski
Viime aikoina on julkaistu paljon tutkimuksia elintarvikkeiden antibioottipitoisuuksista. Antibioottien käyttö ruoan tuotannossa vaihtelee paljon eri maissa. USAsta raportoitiin, että jopa 62 % vuonna 2015 myydyistä antibiooteista käytettiin kotieläintuotannossa, eniten tetrasykliinejä ja penisilliiniä, mutta myös lukuisia muita yhdisteitä. Tutkijat pitävät antibiooteille vastustuskykyisten taudinaiheuttajakantojen lisääntymistä suurena uhkana ihmisten terveydelle. Eräissä tutkimuksissa on havaittu, että tietyt rikkakasvien torjunta-aineet voivat edistää antibioottiresistenttien bakteerikantojen kehittymistä ympäristössä. Antibiooteille resistentin MRSA-bakteerin on arvioitu aiheuttavan vuosittain noin 94 000 infektiota ja 18 000 kuolemaa USAssa, ja EU:ssa on arvioitu noin 150 000 tartuntaa vuosittain. Kun yleisimmin käytetyt antibiootit eivät enää tehoa näihin superbakteereihin, lääkärit joutuvat turvautumaan muihin, terveyden kannalta huonompiin lääkkeisiin, kuten kolistiiniin, joka aiheuttaa ihmisille munuaisvaivoja, mutta jota käytetään Kiinassa sikojen ja broilerien kasvun edistäjänä. Myös kolistiinille resistentit bakteerikannat ovat lisääntymässä. Huolena on, että antibioottien laajamittaisesta käytöstä eläintuotannossa ei ole maailmanlaajuista seurantatietoa, eikä sen aiheuttaman terveysriskin suuruutta voida tarkasti arvioida. Kansainvälinen valvontajärjestelmä tarvittaisiin välittömästi, jotta ennaltaehkäiseviin toimiin voitaisiin ryhtyä ennen kuin antibioottiresistenssi riistäytyy käsistä.
Geeniteknisesti tuotettuja kasvuhormoneja (recombinant bovine growth hormon, rBGH, ja recombinant somatotropin, rbST) annetaan tietyissä maissa kuten USA:ssa lehmille maidontuotannon lisäämiseksi. Ne toimivat biologisesti luontaisia hormoneja jäljitellen, mutta eivät ole ihmisellä aktiivisia. Maitoon erittyvät pitoisuudet ovat sen verran pienet, että riski ihmisten terveydelle on arvioitu olevan hyväksyttävällä tasolla. Hormoneilla käsitellyt lehmät kuitenkin sairastavat 25 % enemmän utaretulehdusta ja 50 % enemmän jalkavaurioita, jotka johtavat lyhyempään elinikään. Utaretulehduksen lisääntyminen taas johtaa suurempaan antibioottien käyttöön ja sitä kautta lisää riskiä antibioottiresistenssin muodostumiselle. EFSA on viime aikoina ottanut kantaa keinotekoisten kasvuhormonien käytöstä aiheutuvaan resistenssiriskin kasvuun ja vaatii lisää tutkimusta aiheesta.
Luomutuotannossa antibioottien käyttö on säädellympää kuin tavanomaisessa eläintuotannossa, ja niitä voidaan käyttää ainoastaan eläinlääkärin määräyksestä sairauksien hoitoon. Esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa lypsylehmille määrätään luomussa antibiootteja 50 % ja 300 % vähemmän kuin tavanomaisessa tuotannossa. Hoitokertojen määrää on myös rajoitettu, jotta eläintuotteet voidaan myydä luomuna. Siten luomukotieläintuotannosta aiheutuu merkittävästi pienempi antibioottiresisenssin riski kuin tavanomaisesta eläintuotannosta ja näin ollen myös jäämät eläintuotteissa sekä päästöt ympäristöön ovat merkittävästi pienemmät. Suomessa ei antibiootteja käytetä tavanomaisessakaan karjataloudessa muuta kuin sairauksien hoitoon.
Vesiviljelyjärjestelmät
Luomualalla käydään keskustelua siitä, miten vesiviljelyjärjestelmät sopivat luomutuotantosääntöjen vaatimuksiin. Esimerkiksi salaatin tuotannossa hydroponinen kasvihuone tuotti 11 kertaa suuremman sadon kuin tavanomainen peltoviljely, mutta vaati 82 kertaa enemmän energiaa sadon tuottamiseen. Kritiikkinä on esitetty, että hydroponiset järjestelmät eivät edistä ekologista tasapainoa eivätkä suojele biologista monimuotoisuutta, jotka sisältyvät luomutuotannon periaatteisiin. Koska vesiviljelyn asema ei ole vakiintunut EU:n eikä USA:n luomujärjestelmissä, ei ole myöskään paljon tutkimuksia, joissa olisi vertailtu vesiviljelyjärjestelmissä tavanomaisesti ja luomutuotettujen vihannesten ravitsemuksellisia arvoja. Muutamien tutkimusten mukaan luonnonmukaisessa maapohjaisessa kasvualustassa tuotettujen kasvisten kalsium- ja C-vitamiinipitoisuudet sekä sokeripitoisuus olivat suuremmat kuin hydroponisessa järjestelmässä kasvatettujen. Toisaalta myös päinvastaisia tutkimustuloksia on esitetty. Suurempi sokeripitoisuus voi selittää hedelmien koettua makueroa maapohjaisen kasvualustan hyväksi.
Johtopäätökset
Kirjoittaja esittää johtopäätöksensä alla olevassa taulukossa. 0 = ei eroa, + = vähäinen ero, ++ = merkittävä ero, +++= suuri ero.
| Kriteeri | Luomu parempi kuin tavanomainen | Hyöty ihmisten terveydelle |
| Ravitsemuksellinen arvo | 0 / ++ | + / ++ |
| Hedelmät ja vihannekset | 0 / ++ | + / ++ |
| Liha ja maito | ++ | ++ |
| Viljatuotteet | 0 / + | 0 / + |
| Kasvisten nitraatit | ++ | ++ |
| Maku | 0 / ++ | 0 / + |
| Torjunta-ainejäämät elintarvikkeissa | +++ | +++ |
| Torjunta-ainejäämät ympäristössä | +++ | +++ |
| Antibioottiresistenssi | +++ | +++ |
| Kasvuhormonit | +++ | +++ |
| Raskasmetallit | + | + |
| Mykotoksiinit | 0 | 0 |
| Bakteerikontaminaatio | 0 | 0 |
| Eläinten hyvinvointi | +++ | +++ |
Luomutuotannon suurimpina hyötyinä tulivat siis tässä katsauksessa esiin vähäisempi kuluttajien ja ympäristön altistuminen torjunta-aineille sekä pienempi antibioottiresistenssin riski.
Gomiero, T. 2018. Food quality assessment in organic vs. conventional agricultural produce: Findings and issues. Applied Soil Ecology 123: 714-728.
http://dx.doi.org/10.1016/j.apsoil.2017.10.014
Teksti: Sari Autio