Puhtaus ja terveellisyys ovat suomalaisten luomukuluttajien tärkeimpiä syitä suosia luomua. Neljännes ilmoitti puhtauden ja 12 % terveellisyyden tärkeimmäksi syyksi valita luomua. Viidesosa kuluttajista piti hyvää makua, 19 % ympäristöystävällisyyttä ja 7 % eläinten hyvinvointia tärkeimpinä syinä ostaa luomua. Mitä tarkoitamme puhtaudella ja terveydellä? Voisiko terveellisyysajattelua ulottaa omaa napaamme pidemmälle?
Luomukuluttajat tarkoittanevat puhtaudella etupäässä torjunta-aineettomuutta. Luomun torjunta-ainejäämät ovat alhaisempia, mikä johtuu siitä, että kemialliset torjunta-aineet eivät ole sallittuja. Tavanomaisessakaan tuotteessa torjunta-ainejäämät eivät saa nousta yli terveydelle haitallisen kriittisen rajan, mutta rajan alittavia sallittujen aineiden jäämiä saa olla ja niitä mitataankin yleisesti. Useissa kasvistuotteissa jäämiä on useista eri tehoaineista, jolloin kuluttaja saa jäämiä valmiina seoksina. Seosten terveysvaikutuksia ei kuitenkaan arvioida, sillä se olisi liian monimutkaista.
Luomuruoan terveellisyys kiinnostaa
Kuluttajat odottavat myös, että luomuruoan pitäisi peitota terveellisyydessä tavanomaisesti tuotettu ruoka. Ehkä siksi luomuruoan eroa tavanomaisesti tuotettuihin elintarvikkeisiin on tutkittu maailmalla paljon.
Monien tutkimusten yhteenvetona on todettu, että luomuvihannesten – ja hedelmien valtteina ovat vähäisemmät torjunta-ainejäämät ja niissä on enemmän luontaisia antioksidantteja. Luomuviljoissa on havaittu vähemmän raskasmetalli kadmiumia. Eläinkunnasta peräisin olevat luomutuotteet voivat erota tavanomaisista tuotteista hieman paremmalla rasvahappokoostumuksella.
Mutta onko yksittäisillä ruoka-aineilla merkitystä, jos ruokavaliomme kokonaisuus lopulta ratkaisee – mitä ja missä suhteessa päivittäin syömme.
Eurooppalaisissa seurantatutkimuksissa on pyritty selvittämään luomupainotteisen ruokavalion terveysvaikutuksia. On saatu viitteitä siitä, että luomukuluttajilla esiintyy vähemmän liikalihavuutta ja ylipainoa, heillä on pienempi metabolisen oireyhtymän, tiettyjen syöpien ja allergioiden riski sekä vähemmän ongelmia lisääntymisterveydessä.
Samalla on kuitenkin havaittu, että luomukuluttajilla on ylipäänsä terveellisempi ruokavalio ja elämäntyyli, jotka eittämättä heijastuvat myös terveyteen. Siksi ruoan tuotantotavan vaikutusta terveyteen on hyvin vaikeaa erottaa elintapojen vaikutuksista. Toistaiseksi terveystutkimuksista ei ole saatu vahvaa näyttöä luomuruoan terveyshyödyistä suhteessa tavanomaisesti tuotettuun. Toisaalta ei ole myöskään osoitettu, etteikö eroja voisi olla.
Yksi mielenkiintoinen tutkimuskohde olisikin tutkia pitkäkestoisen ja matalanakin pidetyn torjunta-ainealtistuksen vaikutusta terveyteen. Useat eri puolilla maailmaa toteutetut tutkimukset ovat osoittaneet, että torjunta-aineiden kertyminen virtsaan vähenee nopeasti ja merkittävästi luomuruokavalioon siirtymisen jälkeen sekä aikuisilla että lapsilla. Tiedossa on siis, että luomuruoan kuluttaminen on toimiva keino vähentää ravinnon kautta saatavaa torjunta-ainealtistusta. Tämä on kasviksia suosivilla kuluttajilla todennäköisistä myös merkittävämpää, sillä torjunta-ainejäämät ovat yleisimpiä kasvikunnan tuotteissa ja niille altistuu ihmiset ja rehua syövät tuotantoeläimet.
Mikä merkitys on pitkäkestoisella ja matalanakin pidetyllä torjunta-ainealtistuksella? Onko sillä yhteyttä luomukuluttajien terveyteen? Tutkimusmenetelmien kehittyessä saamme ehkä vastauksia näihinkin kysymyksiin.
Ruokapakkauksiin jatkossa biodiversiteettimerkinnät?
Koronavirus ja maailmanlaajuinen biodiversiteettikriisi on viimeinkin laajentanut terveellisyyskeskustelua ympäristöön. On havahduttu siihen, että piittaamattomuus muiden lajien elinolosuhteista ja terveydestä voi lopulta koitua terveysuhkaksi meille ihmisille.
Torjunta-aineiden laajamittainen käyttö ruoantuotannossa ja hyvin yksipuolinen viljely ovat lajikatoa kiihdyttäviä ihmistoimia. Torjunta-aineet on suunniteltu tappamaan tuholaisia ja rikkakasveja ja siinä ne ovatkin tehokkaita.
Luomussa peltoluonnon monimuotoisuus on valjastettu ruoantuotannon tueksi. Luomutuotannossa halutaan ymmärtää ekologisia vuorovaikutuksia ja niiden tarjoamia hyötyjä alati muuttuvassa ympäristössämme.
Ekosysteemien muutokset heijastuvat väistämättä omaan terveyteemme. Olisi syytä laajentaa ruokaan liittyvää terveellisyyskeskustelua omasta lajistamme holistiseen terveyteen, jossa kiinnitetään huomiota siihen, millaisia vaikutuksia tuotteen tuotannolla on eläin- ja kasvilajien sekä kokonaisten ekosysteemien terveyteen.
Veikkaan ja toivon, että biodiversiteettivaikutuksia kuvaavat merkinnät tulevat yleistymään ruokapakkauksissa ilmastomerkintöjen tapaan.
Kirjoittaja
MMT Sari Iivonen toimii Luomuinstituutin johtajana