toimittanut Marjo Hokka, kuvat Hanna Koikkalainen
EU:n rahoittamassa SoildiverAgro hankkeessa, jossa LUKE on ollut mukana, tutkittiin eurooppalaisten vehnäpeltojen torjunta-ainejäämiä ja niiden pitoisuuksia. Samalla arvioitiin 20 yleisimmin havaitun torjunta-aineen aiheuttamia ympäristöriskejä. Vehnäpelloilta otetuista 188 maanäytteistä analysoitiin yhteensä 614 torjunta-ainetta. Maanäytteet oli kerätty eri puolilta Eurooppaa yhdeksältä eri ilmastovyöhykkeeltä ja niistä 95 oli peräisin luomupelloilta. Boreaalista ilmastovyöhykettä edustivat suomalaisilta tiloilta kerätyt maanäytteet. Jokaiselta yhdeksältä ilmastovyöhykkeeltä kerättiin 20 näytettä, joista puolet luomuvehnäpelloilta.
Analysoitujen maanäytteiden perusteella eurooppalaisista vehnäpelloista löytyi vähintään yhtä torjunta-ainetta 75 % näytteistä. Vähintään kahta ainetta löytyi 88 % tavanomaisen tuotannon ja 63 % luomutuotannon näytteistä. Eniten havaittiin kasvitautien torjuntaan käytettäviä aineita ja toiseksi eniten rikkakasviaineita. Jäämistä kolmasosa oli peräisin kielletyistä aineista tai niiden hajoamistuotteista ja vain 44 ainetta oli hyväksyttyjen listalla EU:ssa.
| Valmisteryhmä | Analysoitujen aineiden lkm | Havaittujen aineiden lkm |
| hyönteisvalmiste (insektisidi) | 223 | 15 |
| kasvitautivalmiste (fungisidi) | 136 | 31 |
| rikkakasviaine (herbisidi) | 169 | 21 |
| hajoamistuote | 71 | 10 |
| kasvunsääde | 8 | |
| ankeroisvalmiste | 2 | |
| jyrsijämyrkky (biosidi) | 1 | |
| lintukarkoite (biosidi) | 1 | 1 |
| luokittelematon aine | 3 |
Torjunta-ainejäämiä löytyy maaperästä todennäköisesti
Eurooppalaisilta luomupelloilta löytyi yhteensä 35 torjunta-aineen jäämiä ja näistä vain yksi oli sallittu luomutuotantoon. Luomutuotannossa todettujen aineiden lukumäärä ja jäämien pitoisuus maanäytteessä oli merkittävästi vähäisempi kuin tavanomaisen vehnän viljelyn maanäytteissä kaikilla tutkituilla ilmastovyöhykkeillä. Suomalaisilta vehnäpelloilta löytyi keskimäärin kahden torjunta-aineen jäämiä luomussa ja 4,5 torjunta-aineen jäämiä tavanomaisesti viljellyiltä pelloilta.
Todennäköisyys sille, että vähintään yhden aineen jäämiä löytyy maanäytteestä oli koko Euroopan alueella tavanomaisilla vehnäpelloilla 99 % ja luomupelloilla 53,6 %. Jäämien pitoisuus tavanomaisesti viljellyillä pelloilla oli enintään 0,98 mg/kg ja luomupelloilla enintään 0,4 mg/kg maata, mutta boreaalisella alueella Suomessa keskimäärin vain 0,14 mg/kg tavanomaisesti viljellyillä ja 0,015 mg/kg luomuvehnäpelloilla. Korkein jäämäpitoisuus havaittiin Manner-Eurooppaa edustaneen Saksan pelloilla tavanomaisessa viljelyssä keskimäärin 0,46 mg/ka eli noin kolminkertainen määrä Suomen vehnäpeltoihin nähden. Korkeimmat pitoisuudet ja erilaisten aineiden esiintyvyys todettiin Saksan, Tanskan ja Belgian näytteistä.
Osa aineista hajoaa hitaasti
Eniten havaittiin fenbutatin oksidia (kielletty hyönteisvalmiste EU:ssa vuodesta 2015) molemmista tuotantotavoista ja toiseksi eniten AMPAa, joka on glyfosaatin hajoamistuote. Molempia löytyi useimmin myös luomupelloista; fenbutatin oksidia 25 %:n ja AMPAa 19 %:n todennäköisyydellä. Boreaalisen alueen näytteistä löydettiin eniten tautiaine boskalidia sekä rikkakasvivalmiste glyfosaattia ja sen hajoamistuotetta AMPAa. Lähes kaikissa tutkituissa luomuvehnäpellon maanäytteissä Euroopan alueella löytyi ainoastaan AMPAa.
Yleisimmät aineet, joita löytyi yli 10 %:sta kaikista tutkituista maanäytteistä olivat boskalidi, epoksikonatsoli, diflufenikaani, tebukonatsoli, dinoterbi, biksafeeni ja DEET. Nämä ovat tyypillisiä maatalousmaiden torjunta-ainejäämiä ympäri maailman. Tutkimuksessa havaittiin myös POP-yhdisteitä (pysyvä orgaaninen yhdiste) kuten dieldriniini. POP-yhdisteiden ongelmana on, että ne kertyvät ravintoketjussa ja kulkeutuvat erityisesti maapallon napa-aluille. Ongelmallisimmiksi ovat osoittautuneet klooripitoiset yhdisteet, jotka muodostavat pysyviä kemiallisia sidoksia esimerkiksi hiilen kanssa.
Tutkimus korostaa, että torjunta-aineita on kaikkialla maatalousmaassa ja niillä on pitkäaikaisia vaikutuksia maaperään, jonka kautta ne voivat riskeerata myös ihmisen ja ympäristön terveyttä. Luomussa ja tavanomaisessa viljelyssä havaittiin molemmissa sekä kiellettyjä, että hyväksyttyjä aineita. Jäämiä löytyi jopa 20-30 vuotta luomussa olleilta pelloilta ja pelloilta, joilla ei ollut tavanomaisen viljelyn historiaa lainkaan. Jäämät voivat olla peräisin pellon viljelyhistoriasta tai ovat voineet kulkeutua maaperään veden tai maa-aineksen mukana. Tutkimus osoittaa, että aineet ovat erittäin pysyviä, mutta pitoisuudet laskevat ajan kuluessa. Tämän vuoksi tutkijat ehdottavat, että aineiden mahdollista kulkeutumista maa-aineksesta maaperän eliöihin ja vesivarantoihin tulisi tutkija.
Tavanomaisen tuotannon näytteistä saatujen jäämätulosten perusteella korkea ympäristöriski aiheutui 46 %:ssa näytteistä ja luomussa todettiin korkea ympäristöriski vain 1 %:ssa näytteissä. Suomalaisissa näytteissä ei todettu yhdessäkään jäämien aiheuttavan korkeaa ympäristöriskiä. Tautien torjunta-aineet, kuten epoksikonatsoli ja boskalidi sekä rikkakasviaineet aiheuttivat suurimmat ympäristöriskit. Huomattavaa oli, että glyfosaatin tai sen hajoamistuotteen AMPAn havaittiin aiheuttavan vain vähäisen ympäristöriskin, vaikka niitä löytyi yleisesti maanäytteistä. Huomioitavaa on lisäksi, että AMPA säilyy 30 kertaa pidempään viileissä ja kuivissa olosuhteissa pohjoisemmissa peltomaissa kuin etelämpänä sijaitsevissa lämpimämmissä ja kosteammissa peltomaissa.
Alkuperäinen artikkeli sisältää lisäosan, jossa mm. yksityiskohtaiset tiedot torjunta-aineiden esiintyvyydestä näytteissä sekä maanäytteiden viljelytaustatiedot.