Teksti ja kuvat Sari Iivonen
Vanha kuninkaan kartano Porvoon Bosgårdissa kylpi auringossa elokuisena päivänä. Kulttuurimaisemassa pihapiirin satoja vuosia vanha tammi loi ihanaa varjoa kuunnellessamme tilan isännän Aarne Schildtin pitämää tilaesittelyä. Bosgårdin luomutilalla kaikki, ruoantuotanto, palveluliiketoiminta ja ympäristönhoito, on rakennettu lehmien ympärille. Tilan 110-päinen Charolais-rotuinen vaalea karja laiduntaa perinnebiotoopeilla ja puustoisilla laitumilla tuottaen ekosysteemipalveluita ja luomuluonnonlaidunlihaa. Tila on tämän vuoden heinäkuussa saanut toisena suomalaisena tilana virallisen luonnonlaidunlihan tuotannon sertifikaatin viestimään kuluttajille luomusertifikaatin lisäksi tuotannon erityisyydestä. Tilakaupan ovi kävi tiuhaan arkikeskiviikkonakin.
Peltometsäviljelyn mahdollisuudet pohdinnassa
Bosgårdin kartano on yksi suomalaisista tiloista, jotka harjoittavat agrometsätaloutta (eng. agroforestry) Suomessa. Siksi tila tarjosi mainion paikan pohtia laajemmin agrometsätalouden mahdollisuuksia Suomessa. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkija Traci Birge on kirjoittanut Peltometsäviljelyn mahdollisuudet Euroopan maataloudessa raportin erityisesti neuvojien hyödynnettäväksi. Työ on toteutettu osana kansainvälistä BioMonitor4CAP-hanketta.
”Julkaisussa käydään läpi miten agrometsätalous on huomioittu EU:n maatalouspolitiikassa sekä esittelee kuuden EU-maan viljelijöiden ja neuvojien näkemyksiä agrometsätaloudesta. Lopuksi on neuvojille ja muille kiinnostuneille linkkejä mistä saa lisää tietoa sekä kaava tilatason peltometsäviljelyn aloittamisen tueksi”, avasi Traci Birge julkaisun sisältöä.
Traci Birge aloitti tilaisuuden kertomalla, että alan suomenkielinen terminologia ei ole vielä vakiintunutta. Rimhanen ym. (2020) ovat esittäneet agrometsätaloudelle suomenkielistä termiä puustoinen maatalous. Peltometsäviljely on tässä tuoreessa Birgen raportissa määritelty agrometsätalouden ja puustoisen maatalouden synonyymiksi tarkoittaen maataloutta, jossa monivuotisia puuvartisia kasveja yhdistetään tarkoituksellisesti kasvinviljelyyn ja karjankasvatukseen tavalla, joka parantaa maatalouden kokonaistuotosta. Yksi soveltamistapa on Bogårdissa toteutettava laidunnus perinnebiotoopeilla. Rimhanen ym. (2020) ovat taas esittäneet peltometsäviljelyn olevan yksi puustoisen maatalouden soveltamistapa, jossa puuvartisten kasvien hoito yhdistetään peltokasvien tuotantoon.
Paikalliset olosuhteet ja perinteet vaikuttavat näkemyksiin
Tilaisuudessa kuulimme Suomessa toteutettujen viljelijöiden ja neuvojien ryhmähaastattelujen tuloksista. Tutkijoilla oli tavoitteena tutkia, kuinka suomalaiset viljelijät ja neuvojat näkevät peltometsäviljelyn ja sen tuomat mahdollisuudet. Olisiko heillä kiinnostusta hyödyntää laajaa menetelmäpalettia? Tulosten perusteella voisi arvioida, että eri puolilla Suomea peltometsäviljelyssä nähdään erilaisia mahdollisuuksia, mutta samalla paljon uhkia ja haasteita.
Viljelijöiden mielestä puut pellolla voisivat sopia joihinkin tilanteisiin, kuten suurille peltoalueille tuulen suojaksi, laitumille tarjoamaan varjon paikkoja ja tilakeskusten ympäristöön maisemaa monipuolistamaan. Puustoisten laidunten hyödyt kotieläntiloilla tunnistetaan selkeästi, mutta puiden istuttaminen pellolle tuottamaan ruokaa tai puutavaraa arvelutti enemmän. Peltometsäviljelyn hyötyinä nähtiin eroosion vähentäminen ja pellon lämpöolojen tasaaminen, mutta samalla nähtiin agronomisia haasteita mm. konetyön toteutukselle.
Pohdimme yhdessä viljelijöiden näkemyksiä tilaisuuteen osallistuneiden neuvojen, viljelijöiden ja tutkijoiden kesken. Viljelijöiden näkemyksiä oli helppo ymmärtää. Suomessa metsät ja pellot on pidetty perinteisesti erillään jo hallinnon tasolla. Maankäytön näkökulmasta pellot ja metsät ovat myös kilvoitelleet keskenään. Metsistä on raivattu peltoja kovalla työllä. Paljon vajaatuottoisia peltoja on myös uudelleen metsitetty. Pellon metsitys on voitu nähdä myös uhkana maataloudelle.
Itä-Suomessa peltolohkot ovat pieniä ja useimmiten metsien ympäröimiä. Usein haasteena on ollut peltolohkon ympärillä kasvavan metsän varjostava vaikutus. Eräs haastatteluihin osallistunut viljelijä totesikin osuvasti, että Itä-Suomessa pitäisi puhua metsäpeltoviljelystä, eikä peltometsäviljelystä. Toisaalta nähtiin, että eteläisessä ja läntisessä Suomessa puut pellolla voisivat tuottaa enemmän hyötyjä. Nykyinen maataloustukipolitiikka ei kuitenkaan kannusta istuttamaan puita pelloille. Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää ristiriitaisia ajatuksia, jotka aihetta käsiteltäessä tulee mieleen.
Näemmekö puiden hyödyt maataloudelle?
Euroopan komissiolla on tavoitteena edistää agrometsätalouden menetelmien soveltamista. Taustalla on halu hillitä puiden istuttamisen avulla ilmastonmuutosta, lisätä samalla ruoantuotannon ympäristökestävyyttä ja sopeutumista ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin. Puiden istuttamisella pelloille kuumuudesta ja kuivuudesta kärsivissä Välimeren maissa onkin ymmärrettävästi erilainen merkitys kuin metsäisessä Suomessa.
Meidän olisi tärkeää jatkaa Suomessakin aiheeseen liittyvää keskustelua ja selvittää yhdessä, miten näitä menetelmiä voitaisiin hyödyntää parhaiten meidän olosuhteissa. Tilaisuudessa pohdimme myös termejä ja sanoitusta. Pitäisikö meidän keskittyä pohtimaan mitä hyötyä puista olisi pelloilla ja laitumilla ja unohtaa puhe metsästä pelloilla? Karoliina Rimhasen esittämä suomenkielinen termi puustoinen maatalous agrometsätalouden korvaajana kuulostaa hyvältä askeleelta selkeyttää terminologiaa ja auttaa suuntamaan tarkastelua puihin maatalousekosysteemien monipuolistajina.