Jarmo Ketola ja Pentti Ruuttunen, Luonnonvarakeskus
Rypsin (Brassica rapa subsp. oleifera) ja rapsin (Brassica napus subsp. oleifera) viljelyala Suomessa on pienentynyt viime vuosina merkittävästi. Yksi suurimmista syistä laskeneisiin kylvöaloihin on tuhohyönteisten runsastuminen ja niiden kasvustolle aiheuttamat vakavat vioitukset sekä sitä myötä heikentyneet sadot. On tultu tilanteeseen, jossa edes intensiivinen kemiallinen torjuntakaan ei runsaina tuholaisvuosina takaa hyvää satoa, saati viljelyn kannattavuutta. Tuhohyönteispopulaatiot ovat monin paikoin kestäviä käytetyille torjunta-aineille, joilla on silti haittavaikutuksia pellon ja sen ympäristön muulle eliöstölle.
Rapsikuoriaisten luontaiset viholliset loispistiäiset hyötyvät edellisvuosien rypsin ja rapsin sängen muokkaamatta jättämisestä
Kevätrypsin ja -rapsin merkittävimmät tuhoeläimet Suomessa ovat rapsikuoriainen (Brassicogethes (aik. Meligethes) aeneus) ja lehtikirpat. Rapsikuoriaisen luontaisten vihollisten, rapsikuoriaispistiäisen (Phradis morionellus) ja rapsikuoriaisvainokaisen (Diospilus capito) (Kuva 1), elinolosuhteiden parantaminen viljelytoimenpiteiden avulla voi olla keino hallita rapsikuoriaiskantoja. Rapsikuoriaispistiäisen on oletettu kärsivän kemiallisten tuhohyönteisten torjunta-aineiden käytön ohella voimakkaasta maanmuokkauksesta kevätrypsin- ja -rapsin sadonkorjuun jälkeen, sillä laji jää talvehtimaan öljykasvipeltoon sadonkorjuun jälkeen.
Rapsikuoriaisen loispistiäisiä suosivien strategioiden kenttäkokeet
JUOTVAI-tutkimushankkeessa perustettiin kahdeksan peltolohkoa Luken pelloille Jokioisiin ja Ypäjälle. Hankkeen tavoitteena oli maanmuokkausmenetelmien osalta selvittää peltomittakaavassa, vaikuttaako syysmuokkaus yhdessä seuraavan kevään kylvömuokkauksen kanssa maassa olevien loispistiäisten talvehtimiseen, ja välillisesti sitä kautta uuden loispistiäissukupolven runsauteen seuraavana kesänä. Lisäksi selvitettiin katetuottolaskelmilla eri muokkausmenetelmien taloudellinen kannattavuus.
Pelloilla seurattiin kolmen vuoden ajan (2021–2023) rapsikuoriaisten sekä niiden luontaisten vihollisten määrää. Kokeessa oli mukana neljä eri maanmuokkauskäsittelyä; syyskyntö, kevytmuokkaus syksyllä, ei syysmuokkausta ja muokkaamaton. Neljällä peltolohkolla tehtiin lisäksi joka vuosi rapsikuoriaisten kemiallinen torjunta tau-fluvalinaattia (kauppanimi Mavrik 2F) sisältävällä valmisteella. Neljällä peltolohkolla ei tehty lainkaan rapsikuoriaisten kemiallista torjuntaa, jolloin niiden hoito soveltui tältä osin myös luomuun.
Kun rapsikuoriaispistiäisen lukumääriä tarkasteltiin yli vuosien, nähtiin että rapsikuoriaisten kemiallinen torjunta vähensi loispistiäisten lukumääriä koelohkoilla. Vaikka voimakkaan muokkauksen oletettiin vähentävän rapsikuoriaispistiäisten määrää, se oli yllättäen runsaslukuisin ilman kemiallista torjuntaa olleella kynnetyllä lohkolla (Kuva 2).
Rapsikuoriaisvainokaisen lukumäärät seurasivat rapsikuoriaisten lukumääriä. Öljykasvin puinnin jälkeen tehtävät muokkaustoimet sekä seuraavan kevään viljan kylvöä edeltävät muokkaustoimet vähensivät myös rapsikuoriaisvainokaisen lukumääriä, mikä viittaisi siihen, että myös se talvehtii rypsi- ja rapsipelloissa. Rapsikuoriaisten kemiallinen torjunta ei vaikuttanut rapsikuoriaisvainokaiseen yhtä haitallisesti kuin rapsikuoriaispistiäiseen. Tämä johtuu todennäköisimmin rapsikuoriaisvainokaisen myöhäisemmästä pellolle tulosta, jolloin kemiallisesta ruiskutuksesta on kulunut enemmän aikaa.
Rapsikuoriaisten määrä laskettiin kaksi kertaa viikossa viidestä kohtaa peltoa 10 kasvilta. Rapsikuoriaisten lukumäärät esitetään havaintokertojen ja koevuosien 2021–2023 yli (Kuva 3). Rapsikuoriaisia oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän koelohkoilla, joilla ei ollut tehty syysmuokkausta, eikä käytetty kemiallista rapsikuoriaisen torjuntaa verrattuna vastaaviin torjuttuihin koelohkoihin (A3). Sen sijaan rapsikuoriaisten lukumäärässä ei havaittu tilastollisesti merkittävää eroa kemiallisen rapsikuoriaistorjuntakäsittelyn ja käsittelemättömän lohkon välillä muissa muokkauskäsittelyissä.
Rapsisatojen erot yli vuosien olivat tilastollisesti merkitseviä kaikilla muokkausmenetelmillä, kun verrattiin kemiallisen rapsikuoriaisen torjunnan ja käsittelemättömän lohkon välillä. Kemiallisen rapsikuoriaistorjunnan saaneiden lohkojen sadot olivat yleisesti suurempia (Kuva 4). Huomionarvoista on kuitenkin, että muokkaamaton koelohko, jota ei ollut ruiskutettu rapsikuoriaisia vastaan lainkaan, tuotti merkitsevästi suuremman sadon kuin vastaava muokkaamaton ja torjuttu koelohko.
Johtopäätöksiä rapsikuoriaisten loispistiäisiä suosivista menetelmistä
Luomussa ei ole käytettävissä rapsikuoriaisten torjuntaan kemiallisia valmisteita, ei myöskään luonnon pyretriiniä. Tämän takia rapsikuoriaiset runsastuvat ainakin alkuvuosina, jolloin rapsikuoriaisten luontaiset viholliset loispistiäiset eivät vielä riitä vähentämään tai edes pitämään rapsikuoriaismääriä ’aisoissa’ alueella. Tällaiset öljykasvipellot voivat kuitenkin toimia niin sanottuina ‘’uhrilohkoina’’ joilla tuhon annetaan tapahtua vapaasti eikä niitä myöskään muokata öljykasvin puinnin jälkeen syksyisin, vaan ne suorakylvetään seuraavana keväänä viljalle tai muille kasveille. Nämä pellot voivat ajan myötä, noin kolmen tai neljän vuoden kuluessa, tarjota ’loispistiäispankin’ rapsikuoriaisia vastaan. Pellon muokkaamattomuus yhdistettynä torjumattomiin alueisiin auttaa luomaan suotuisampia elinolosuhteita loispistiäisille, mikä edistää vahvempaa luonnollista rapsikuoriaisten hallintaa.
Tuloksia tarkasteltiin tekemällä myös katetuottolaskelmat eri viljelyjärjestelyille. Tilanne muuttui luomuun soveltuvien menetelmien eduksi, kun kustannuksia kertyi sitä enemmän mitä enemmän pelloilla tehtiin eri toimenpiteitä (muokkaukset ja kemiallinen rapsikuoriaisten torjunta). Luomuun soveltuva viljelyjärjestely, jossa rapsin puintisänki jätettiin syksyisin muokkaamatta ja johon vilja suorakylvettiin seuraavana keväänä oli jo kolmantena koevuotena taloudellisestikin yhtä kannattava kuin paras tavanomaisesti viljelty pelto, jossa rapsinsänki lautasmuokattiin ja äestettiin keväällä ennen viljan kylvöä.
Hankkeen viljelylohkot sijoitettiin koevuosien aikana siten, että uusi kevätrapsi kylvettiin aina edellisvuoden kevätrapsin viereen tai lähelle (alle 100 m). Tällä tavoin luotiin parhaat edellytykset loispistiäisten mahdollisimman tehokkaalle siirtymiselle aina seuraavan vuoden rapsilohkolle. Hankkeen tulokset osoittivat, että öljykasvien viljely ilman rapsikuoriaisten kemiallista torjuntaa, samalla muokkausta vähentämällä voi tuottaa aikaa myöten taloudellisesti kilpailukykyisen tuloksen. Samalla öljykasvipellon muutkin hyötyhyönteiset kuten pölyttäjät hyötyvät.
JUOTVAI -hanke:
Luonnonvarakeskus (Luke) ja Nylands Svenska Lantbrukssällskap (NSL) toteuttivat Juolavehnän ja öljykasvien tuhoeläinten vaihtoehtoiset hallintamenetelmät (JUOTVAI) -tutkimushankkeen vuosina 2021–2023. Tutkimuksessa keskityttiin kahteen Suomessa erityisen tärkeään kohteeseen eli juolavehnän vaihtoehtoiset torjuntamenetelmät ja rapsikuoriaisen kemikaaliton hallinta rypsillä ja rapsilla.
Hankkeen toteutus ja tulokset on raportoitu kahdessa Luken raporttisarjan julkaisussaJuolavehnän hallinta kasvinviljelyssä ilman glyfosaattia: JUOTVAI-hankkeen loppuraportti, osa 1 ja Öljykasvien tuhoeläinten kemikaaliton hallinta: JUOTVAI-hankkeen loppuraportti, osa 2.
Lisätietoa