Luomuinstituutti_herne.jpg
Kuva: Risto Musta

Keskustelu luomun ilmastovaikutuksista hämmentää

Ilmastonmuutoksen hillintätoimilla on kova kiire ja siksi ruoantuotannon ilmastovaikutuksetkin ovat nousseet ruoantuotannon kestävyyskeskustelun ytimeen. Eikä ihmekään, sillä ruoantuotanto tuottaa globaalisti noin 30 % kaikista ilmastopäästöistämme.

Luomutuotannon tavoitteena on tuottaa ruokaa ympäristöystävällisesti. Luomutuotantoon liittyvä ilmastokeskustelu on kovin hämmentävää, sillä välillä otsikot lupaavat ilmastoystävällistä luomuruokaa ja välillä taas uhkaavat luomutuotannon valtavilla, suorastaan turmiollisilla ilmastovaikutuksilla. Ja välillä luomun todetaan olevan vähintään yhtä ilmastoystävällinen valinta kuin tavanomaisen tuotteen.

Hämmentäväksi tämän keskustelun seuraamisen tekee se, että hyvin harvoin eri näkökulmia väitteiden takana avataan riittävän paljon, jotta lukijalla olisi edes realistisia mahdollisuuksia arvioida viestin merkitystä.

Mielenkiintoiseksi nämä erilaiset katsantokannat tekee se, että niitä kaikkia voi hyvin perustella tutkimustiedolla.

Väite 1: Luomu on ilmastoystävällisempi valinta

Ilmastovaikutuksia arvioidaan tyypillisesti koko tuotantoketjussa syntyvien ilmakehäämme lämmittävien kasvihuonekaasujen päästöinä, jotka on muunnettu hiilidiokisidiekvivalenteiksi. Jos ilmastovaikutuksia tarkastellaan tuotantopinta-alaa kohden, lukuisat tutkimukset osoittavat luomutuotannosta syntyvän selvästi vähemmän kasvihuonekaasuja.

Tutkijat selvittivät muutama vuosi sitten, mitä tapahtuisi Englannin ja Walesin maatalouden ilmastovaikutuksille, mikäli koko tuotanto siirtyisi luomuun (Smith ym. 2019). Pinta-ala pysyi samana ja ilmastopäästöt laskivat kasvintuotannon osalta 20 % ja kotieläintuotannon osalta 4 %. Kokonaispäästöt laskivat 6 %. Luomu on siis ilmastoystävällisempi valinta, ainakin jos ihmiset ovat valmiita muuttamaan kulutustapojaan ja heille riittää se, mikä luomuna tuotetaan.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on arvioitu, että luomutuotannossa satotasot ovat keskimäärin neljänneksen alhaisempia kuin tavanomaisessa tuotannossa. Tämä on siis vain keskimääräinen arvio. Käytännössä kasvilajien ja tuotanto-olosuhteiden vaikutukset ovat suuria. Palkokasveilla, öljykasveilla, monivuotisilla hedelmäpuilla ja apilanurmilla saavutetaan luomussakin tyypillisesti korkeita satotasoja. Viljoilla taas luomutuotannon ja tavanomaisen tuotannon satoerot voivat olla suuriakin.

Pitää myös muistaa, että jos luomua vertaillaan tavanomaiseen tuotantoon, vaikuttaa tavanomaisen tuotannon lannoitus- ja kasvinsuojelupanokset saavutettuihin satoihin. Onkin arvioitu, että satotasoerot luomun ja tavanomaisen tuotannon välillä on suurimmillaan silloin kun tavanomaisessa tuotannossa on taloudellisia resursseja panostaa lannoitteisiin ja kasvinsuojeluaineisiin ja vastaavasti luomussa on niukasti ravinteita saatavilla. Toisaalta luomun edut korostuvat taas vaativissa ja kuivissa olosuhteissa, joissa maan kasvunnon merkitys kasvaa.

Väite 2: Luomutuote on yhtä ilmastoystävällinen valinta kuin tavanomainen tuote

Meillä on globaalisti yhteinen ilmakehä ja siksi ilmastovaikutuksien arviointia on perusteltua tehdä tuoteyksikköä kohden, etenkin jos emme ole valmiita vähentämään ruuan kulutusta tai muuttamaan kulutustapojamme. Luomutuotannon alhaisempien satotasojen takia tuoteyksikköä kohden tarkastellen luomutuotannon ilmastovaikutukset ovat keskimäärin samalla tasolla kuin tavanomaisessa tuotannossa (Tuomisto ym. 2012, Clark & Tilman 2017). Luomutuote on siis keskimäärin yhtä ilmastoystävällinen valinta kuin tavanomaisesti tuotettu tuote. Luomutuotannon rasitteena on matalampi satotaso ja tavanomaisen tuotannon rasitteena erityisesti synteettisten typpilannoitteiden valmistuksen energiantarve ja siitä syntyvät päästöt.

Luomutuotteiden ilmastovaikutuksiin tuoteyksikköä kohden vaikuttaa ratkaisevasti sato- ja tuotostaso, tuotanto-olosuhteet ja viljelijän osaaminen. Esimerkiksi luomutuotetut hedelmät tai naudanliha ovat useissa tutkimuksissa osoitettu olevan tuotosyksikköäkin kohden laskettuna ilmastoystävällisempiä kuin tavanomaisesti tuotetut tuotteet (Tuomisto ym. 2012, Aguilera ym. 2015, Clark & Tilman 2017). Tämä osoittaa, että myös luomutuotantoa voidaan kehittää entistä ilmastoystävällisempään suuntaan. Pitäisikö luomussa erikoistua tuottamaan tuotteita, jotka pärjäävät suhteellisesti parhaiten ilmastotehokkuuden mittareilla?

Tiedossa on, että maan hiilivarastojen muutokset ovat merkittävä tekijä ruoantuotannon ilmastovaikutuksissa. Niitä ei vain vielä ole osattu huomioda laskelmissa riittävän hyvin. On tärkeää kehittää arviointimenetelmiä, jotka huomioivat myös maan hiilivaraston muutokset, jotta vertailu eri tuotantomenetelmien välillä olisi realistista.

Väite 3: Luomuviljely kuormittaa ilmastoa huomattavasti enemmän kuin tavanomainen tuotanto

Lehtiotsikoissa on näkynyt väitteitä siitä, että luomutuotannon ilmastovaikutukset ovat huomattavasti suurempia kuin tavanomaisessa tuotannossa. Tämä ajattelu perustuu siihen, että luomutuotantoon tarvitaan enemmän maata kuin tavanomaiseen tuotantoon saman satomäärän saavuttamiseksi.

Edellä kuvatussa Englannin ja Walesin tapauksessa ihmisten ruoankulutuksen näkökulmasta katsoen haasteeksi muodostui se, että ilmastovaikutuksien lisäksi tuotetun ruoan määräkin laski. 100 % luomuun siirtyminen laski tuotetun ruoan määrää. Jotta sama ruokamäärä pystyttäisiin tuottamaan luomutuotannon menetelmin, tarvitaan siis lisää maata. Mikäli lisämaa hankitaan kaatamalla hyvin hiiltä sitovaa metsää, koituu lisämaan hankinnasta suuri hiilensidonnan vähennys, joka lisää luomutuotannon laskennallisia ilmastovaikutuksia (Searchinger 2018). Tällaisessa tapauksessa luomu ei ole ilmastoystävällinen valinta.

On kuitenkin tärkeää huomioida, että tilanne ei aina ole sellainen, että lisämaan hankinta vaatisi metsän kaatamista. Esimerkiksi Suomessa maatalousmaata on vajaakäytössä ja luomutuotannon laajentaminen ei lähtökohtaisesti edellytä metsän kaatamista. Luomutuotantoon voidaan siirtää myös maatalousmaata, jonka hiilensidonta lisääntyy luomuviljelymenetelmien hyödyntämisen myötä. Tällöin ilmastovaikutus ei välttämättä lisäänny merkittävästi (Smith ym. 2019). Maankäyttöön kytkeytyviä vaikutuksia olisikin aina pyrittävä tarkastelemaan paikallisista lähtökohdista käsin (Pieper ym. 2020), sillä pelkkä globaali tarkastelu voi viedä harhaan.

Maankäyttöön liittyvässä keskustelussa asetetaan metsien istutus ja maatalousmaan käyttö usein vastakkain. Hiilensidonnan ja luonnon monimuotoisuuden ylläpidon näkökulmasta olisi perusteita metsittää mahdollisimman paljon ja tuottaa ruokaa mahdollisimman pienellä maapinta-alalla. Ruokaturvan, ruokaomavaraisuuden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta asia ei ole lainkaan näin yksinkertainen. Pitäisi pystyä vastaamaan oikeudenmukaisesti kysymyksiin: Kenellä on oikeus tuottaa ruokaa? Onko viljelijällä oikeus laajentaa tuottoisaa liiketoimintaa?

Lopuksi

Ilmastovaikutukset ovat vain yksi osa ympäristövaikutuksien palettia. Ihmisiä kiinnostaa myös vesistöjen tila, ympäristön kemikaalikuormitus ja luonnon monimuotoisuus ruoan terveellisyyttä unohtamatta. Siksi ilmastovaikutuksien rinnalla olisi pyrittävä tarkastelemaan myös muita ympäristövaikutuksia, jotta tuotannon kokonaiskestävyyttä voitaisiin parantaa.

Sellainen tuotantotapa tai tuotantotapojen yhdistelmä, joka on riittävän hyvä monella kestävyyden mittarilla, voi lopulta olla paras polku kohti kestävää ruoantuotantoa.  

Kirjoittaja:

MMT Sari Iivonen toimii Luomuinstituutin johtajana

Avainsanat: