Puintivalmis_vehna__EN.jpg
Luomukevätvehnän puintia. Kuva Elina Nurmi.

Kuusen hautomokuori sopii luomuviljelyn maanparannusaineeksi


Monipuolinen viljelykierto ylläpitää luomuviljelyssä maan orgaanista ainesta. Silti erityisesti karkeilla kivennäismailla orgaanisen aineksen lisääminen peltomaahan on tarpeen sekä maan kasvukunnon että hiilivarannon ylläpitämiseksi. Metsäteollisuuden sivutuotteesta kuusenhautomokuoresta on kehitetty uusi luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuva maanparannusaine.

Hautomokuorella ja pohjatuhkalla luomuhyväksyntä

Hautomokuori on vaneritehtaan kuusitukkien hautomoaltaista saatavaa kuori- ja maa-ainesta sisältävää materiaalia. Kuusitukeista liotetaan kuorta irti puhtaassa, lämpimässä vedessä. Veteen ei lisätä kemikaaleja. Hautomoaltaiden pohjalta nostettava hautomokuori seulotaan ja murskataan. Se on levitettävissä tavallisilla kuivalannan levityslaitteilla pellolle.

Hautomokuori_EN-1024x614.jpg
Vaneritehtaalta tullutta hautomokuorta, joka on valmista levitettäväksi peltoon. Kuva Elina Nurmi.

Arinan pohjatuhka on toinen luomuviljelyyn soveltuva vaneritehtaan sivuvirta. Se soveltuu neutraloimaan hautomokuoren happamuutta. Ruokavirasto on hyväksynyt UPM Plywoodin Ristiinan vaneritehtaan hautomokuoren ja kyseisen tehtaan puuta käyttävän Järvi-Suomen Voima Oy:n Ristiinan lämpölaitoksen arinan pohjatuhkan käytettäväksi luomuviljelyssä.

Mikkelissä kenttäkoe

Mikkelissä toteutettiin vuosina 2017–2018 kenttäkoe hautomokuoren sekä hautomokuoren ja pohjatuhkan yhteisvaikutuksen testaamiseksi luomuviljelyssä. Viljelykasvina oli kevätvehnä Wellamo ja esikasvina apila-heinäseos. Pellon maalaji oli karkeaa hietaa ja viljavuus tyydyttävä. Vehnä lannoitettiin kaupallisilla orgaanisilla luomulannoitteilla: kananlanta-verijauhoseoslannoitetta käytettiin ensimmäisenä vuotena ja lihaluujauholannoitetta toisena . Erilaisia käsittelyjä oli viisi. Hautomokuori ja pohjatuhka levitettiin kuivalannan levityslaitteella ennen kevätkyntöä. Toisella puolella koealueesta seurattiin jälkivaikutusta, joten alueelle levitettiin maanparannusaineita vain vuonna 2017.

Hautomokuori-pohjatuhka seos paransi satoa vuoden viiveellä

Kun hautomokuorta ja pohjatuhkaa levitettiin yhden kerran kasvukauden alussa suurena annoksena, sen käyttö paransi sekä kevätvehnän satoa että laatua viiveellä. Eroa ei näkynyt vielä vuonna 2017, mutta seuraavana vuonna havaittiin eroja sadon määrässä, typen otossa, viljasadon valkuaispitoisuudessa, 1000 siemenen painossa sekä hehtolitrapainossa. Kuivasta kasvukaudesta 2018 huolimatta kevätvehnäsato oli tuolloin tällä käsittelyllä 3100 kg/ha ja vastaavasti ilman hautomokuorta 2250 kg/ha. Pelkällä hautomokuoren käytöllä ilman pohjatuhkaa ei ollut vaikutusta satomäärään.

Kahtena peräkkäisenä vuotena näin suuren hautomokuorimäärän levityksestä ilman pohjatuhkaa tai sen kanssa ei ollut hyötyä sadon määrän tai laadun kannalta lukuun ottamatta jyvien rikkipitoisuuden nousua hautomokuorikäsittelyillä.

Pohjatuhka kalkitsee ja tuo fosfori- ja kaliumlisän

Tulokset osoittivat, että hautomokuoren ja pohjatuhkan käyttö yhdessä maanparannusaineena oli hyödyllistä. Hautomokuori hajoaa hitaasti, tarvitsee hajotusprosesseissa typpeä ja on hapanta, mitä pohjatuhka neutraloi. Pohjatuhkan tuoma ravinnelisä, pääravinteista kalium- ja fosfori, on mitä ilmeisimmin toiminut synergiassa luomulannosten ja hautomokuoren hajoamisprosessien kanssa. Tämä on mahdollistanut lisääntyneen typenoton, mikä näkyi johdonmukaisesti satotuloksissa.

Levitys typpipitoisten kasvustojen jälkeen syksyllä

Kenttäkokeessa maanparannusaineet levitettiin kevätmuokkauksen yhteydessä, mikä on epäedullinen aika viljelykierron näkökulmasta. Hitaasti hajoavien maanparannusaineiden suositeltavin levitysaika on syksyllä ennen typpipitoisen kasvuston, esim. apila-heinänurmen tai muun typensitojakasvuston muokkausta.

Kiitos hankerahoittajille

Kenttäkoe oli osa Luken ja ProAgrian Peltohavainto ja Ravinnepiika-hankkeita, joita rahoitettiin Euroopan maaseuturahastosta. Tämä työ on osa Environmentally Friendly Smart Organic Agriculture (EFSOA) -hanketta (KS 1798), jota rahoittaa Kaakkois-Suomi – Venäjä CBC -ohjelma eli Euroopan unioni, Venäjän federaatio ja Suomi.

Tieteellinen artikkeli

julkaistiin toukokuussa 2021 Italian Journal of Agronomy -lehdessä

efsoa_logo-1.jpg

Kirjoittajat Päivi Kurki, Elina Nurmi, Merja Högnäsbacka, Elena Valkama ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita.