Suomessa sijaitsee maailman suurin luomukeruualue, lähes 7 miljoonaa hehtaaria, mutta metsien luomusertifioinnin kaupallisia mahdollisuuksia ei juurikaan hyödynnetä.
Luomukeruualueella tarkoitetaan luonnonmukaisen tuotannon valvontaan hyväksyttyjä ja vaatimukset täyttäviä luonnonalueita kuten metsiä ja soita tai muita luonnonalueita kuten pientareita ja luonnonlaitumia.
Väitöstutkimuksessani tarkastelin metsänomistajien näkemyksiä luonnontuotteista, tunnistin metsänomistajien motiiveja lähteä luonnontuotealalle ja käsittelin tuotantoon liittyviä haasteita. Määrittelin tutkimuksessani metsänomistajien luonnontuotealan verkostoja sekä analysoin niiden arvonmuodostusta. Tarkastelin myös metsänomistajien näkemyksiä metsien luomukeruualueiden sertifioinnista.
Tulosten perusteella metsien luomukeruualueiden sertifiointi voi vahvistaa luonnontuotteiden arvoa ja markkinamahdollisuuksia, mutta onnistuminen edellyttää koko arvoketjun yhteistyötä.
Metsänomistajat kiinnostuneita, mutta kannustimien oltava selkeitä
Metsänomistajien suhtautuminen luomukeruualueisiin on myönteistä. Yli kaksi viidestä olisi valmis sertifioimaan metsänsä kokonaan tai osittain luomukeruualueeksi, jos siitä olisi taloudellista hyötyä tai jos sertifiointi ei aiheuttaisi lisäkustannuksia. Tämä on tärkeä viesti luomualalle: kiinnostusta on, mutta lisäarvon on realisoiduttava myös metsänomistajalle. Kaikki omistajat eivät itse kerää tai hyödynnä luonnontuotteita, joten ilman toimivia sopimusmalleja ja kannustimia sertifiointi ei automaattisesti motivoi. Jos luomulisä näkyy vain arvoketjun myöhemmissä vaiheissa, jää metsänomistajan rooli passiiviseksi.
Kuluttajien asenteet luomua kohtaan ovat yleisesti myönteisiä. Luomumerkintä yhdistetään terveyteen, puhtauteen ja ympäristöystävällisyyteen. Vaikka suomalaiset luonnontuotteet mielletään jo valmiiksi puhtaiksi, sertifiointi voi vahvistaa tätä mielikuvaa ja toimia todennettuna laatulupauksena erityisesti vientimarkkinoilla. Luomustatus tuo näkyväksi tuotteiden alkuperän, tuotantotavan ja kestävyyden.
Luomuraaka-aineiden toimitusketjun varmuus ratkaisee investointien syntymisen
Tutkimuksessani luomukeruualueet nähtiin myös osana metsien monikäyttöä ja biotalouden kehittämistä. Sertifiointi voi lisätä luonnontuotteiden koettua arvoa ja mahdollistaa paremman hinnan, mutta samalla se tukee metsien ekologista ja sosiaalista kestävyyttä. Samaan aikaan luonnontuotealan kehitystä rajoittaa raaka-aineen saatavuus. Jalostava teollisuus tarvitsee varmuutta luomuraaka-aineen riittävyydestä ennen kuin se voi investoida tuotantoon ja tuotekehitykseen. Luonnontuotteiden sadot kuitenkin vaihtelevat voimakkaasti vuosittain ja alueittain. Tällä hetkellä luomukeruualueet painottuvat pitkälti Pohjois-Suomeen, jonka vuoksi myös Etelä-Suomeen tarvitaan lisää luomukeruualueita, jotta tarjonta vastaisi kysyntää. Luomusertifiointi ei siis ole vain markkinointikeino, vaan se on myös laajempi arvonluonnin väline toimitusketjun vahvistamiseen ja investointien mahdollistamiseen.
Monelle tutkimukseni metsänomistajalle luomukeruualueiden sertifiointi oli vielä uusi asia ja tarve lisätiedolle oli suuri. Metsänomistajien tavoitteet metsänkäytölleen ovat kuitenkin hyvin moninaisia, osa painottaa metsänkäytössään puuntuotantoa, osa virkistyskäyttöä, osa luontoarvoja ja osa taloudellista monituottoisuutta, ja tällöin yksi viesti ei tavoita kaikkia. Metsänomistajille tulisi kehittää kohdennettua viestintää ja neuvontaa, jossa huomioidaan omistajien erilaiset tavoitteet ja motiivit.
Väitöstutkimukseni keskeinen viesti on selkeä: metsänomistajilla on aitoa kiinnostusta luonnontuotteiden tuotantoon, ja ne nähdään keinona monipuolistaa metsien käyttöä sekä lisätä niistä saatavaa tuloa.
Metsien luomukeruualueet tarjoavat mahdollisuuden kasvattaa luonnontuotteiden arvoa, vahvistaa biotaloutta ja vastata kuluttajien kasvavaan kysyntään kestävästi tuotetuista tuotteista. Tämän potentiaalin toteutuminen edellyttää kuitenkin koordinoitua yhteistyötä koko arvoketjussa. Metsänomistajan näkökulmasta ei riitä, että metsät sertifioidaan luomukeruualueiksi, vaan on myös varmistettava, että tuotteet kerätään, jalostetaan, markkinoidaan ja myydään niin, että hyöty realisoituu koko arvoketjulle. Kun taloudelliset kannustimet, yhteistyö ja markkinat kohtaavat, luomukeruualueiden potentiaali voi muuttua kilpailueduksi suomalaiselle luonnontuotealalle sekä myös biotaloudelle.
Kirjoittaja: Hanna Muttilainen, tutkija, Luonnonvarakeskus