Luomua tuotetaan ympäri Suomea, mutta luomupeltoaloissa on merkittäviä eroja maakuntien välillä. Näiden erojen taustalla olevien syiden tunnistaminen on tärkeää, jotta luomualalle asetettujen kasvutavoitteiden eteen tehtyjä toimenpiteitä osataan kohdentaa oikein.
Kansallisesti kasvanut luomutuotantoala jakautuu maakunnittain epätasaisesti
Monissa maissa on asetettu erilaisia tavoitteita luomutuotannon lisäämiseksi. Siten on pyritty edistämään muun muassa ruokajärjestelmien kestävyyttä sekä maaseutualueiden kehitystä. Suomessa tavoitteena oli, että luomuhyväksytyn peltoalan osuus olisi 20 prosenttia kokonaispeltoalasta vuoteen 2020 mennessä. Vaikka luomuala kasvoi tasaisesti, tuota tavoitetta ei saavutettu. Vuonna 2020 luomualan osuus oli noin 14 prosenttia.
Alueellisesti tarkasteltuna jotkut maakunnat ovat selvästi ylittäneet tavoitellun 20 prosentin tason, mutta osa maakunnista on vielä kaukana siitä. Viime vuosina maakuntien luomuviljellyn peltoalan osuudet alueen kokonaispeltoalasta ovat vaihdelleet alle kymmenen ja lähes 30 prosentin välillä. Vaikka 20 prosentin tavoite oli kansallinen, auttaa alueellisten erojen tarkastelu ymmärtämään paremmin myös luomutuotannon yleistä kehitystä.
Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa tekijöitä, jotka vaikuttavat näiden luomuviljellyn peltoalan osuuksien selviin alueellisiin eroihin. Mahdollisimman monipuolisen kokonaiskuvan saamiseksi aineistona käytettiin sekä luomutuottajille lähetetyn kyselyn tuloksia, kirjallisuutta että virallisia tilastoja, joita tarkasteltiin kvalitatiivisen vertailevan analyysin (QCA) avulla.
Suurimpien luomuosuuksien maakuntia yhdistää pitkä luomuperinne, maidontuotantovaltaisuus sekä tukien tärkeys luomuun siirryttäessä
Tulosten perusteella luomupeltoalojen alueellisia eroja ei selitä yksi tai kaksi yksittäistä tekijää, vaan useat eri tekijät yhdessä. Lisäksi vaikuttavien tekijöiden yhdistelmiä voi olla useampia, sillä eri alueilla voivat vaikuttaa eri asiat. Korkeimpia luomuosuuksia omaavia maakuntia yhdistää Suomessa muun muassa pitkä perinne luomutuotannon parissa, alueen maidontuotantovaltaisuus sekä tukien tärkeys luomuun siirryttäessä. Muita suurempia luomuosuuksia selittäviä tekijöitä ovat muun muassa tilojen keskimääräistä suurempi koko sekä keskimääräistä monipuolisemmat markkinat.
Vastaavat tekijät yhdistävät päinvastaisina keskimääräistä alhaisempien luomuosuuksien maakuntia. Esimerkiksi alueen viljanviljelyvaltaisuus, tukien merkityksen vähäisyys luomuun siirtymisen syissä sekä pitkän luomuperinteen puuttuminen alueelta ovat siten yhdistäviä tekijöitä usealle alhaisemman luomuosuuden maakunnalle.
Tarvitaan sekä tukia että markkinoihin keskittyviä toimenpiteitä
Luomualan kasvutavoitteiden saavuttamiseksi olisi tärkeää toteuttaa erilaisia luomutuotannon edistämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Joillain alueilla tuet toimivat hyvänä kannustimena siirtyä luomutuotantoon, toisilla taas markkinatilanteen kehittyminen vaikuttaa enemmän. Joillain alueilla puolestaan aktiivisten luomutoimijoiden näyttämä esimerkki tai koulutus voi toimia parhaiten. Maamme maakunnat eroavat monella tapaa toisistaan, joten on luonnollista, että erilaiset tekijät vaikuttavat luomutuotannon kehittymiseen eri alueilla. Kuntatasolla tarkasteltuna alueelliset erot voisivat olla mahdollisesti vielä kirjavampia, mitä olisi jatkossa kiinnostavaa ja tärkeää tutkia.
Alkuperäinen artikkeli:
Kujala, S., Hakala, O., & Viitaharju, L. (2022). Factors affecting the regional distribution of organic farming. Journal of Rural Studies, 92, 226-236. https://doi.org/10.1016/j.jrurstud.2022.04.001
Tämä tutkimus sai rahoitusta Suomen kulttuurirahastolta sekä Suomen Akatemialta ja tutkimuksessa hyödynnettyä kyselyä rahoittivat Maa- ja metsätalousministeriö sekä Luomuinstituutti.
Teksti: Susanna Kujala, Outi Hakala ja Leena Viitaharju, Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti