Terhi Latvala, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus ja Laura Salmivaara, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto
Ilmastonmuutoksen ja ympäristön tilan heikkenemisen pysäyttämiseksi on välttämätöntä uudistaa nykyistä ruokajärjestelmää. Tämä edellyttää ruoantuotannon ja -kulutuksen kestävyyssiirtymää eli ympäristö- ja ilmastokestävämpien toimintaympäristöjen ja -tapojen kehittämistä ja omaksumista laajalti koko ruokajärjestelmässä.
Lähtökohtaisesti luonnonmukainen tuotanto on jo osaltaan omaksunut näitä kestävyyssiirtymään käytäntöjä, sillä se perustuu biologisen monimuotoisuuden lisäämiseen, vähentää veden, ilman ja maaperän pilaantumista sekä rajoittaa synteettisten torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä. Standardoituna ja EU:n sääntelemänä tuotantomuotona se tarjoaa todennetun, kestävyyttä edistävän tuotantotavan.
Muutoksen mahdollistamiseksi tarvitaan myös ymmärrystä, millaisia maatalousyrittäjien ja kuluttajien odotukset ruoantuotannon ja kulutuksen tulevaisuudesta ovat, ja millaiset ekologiseen kestävyyteen tähtäävät ohjauskeinot ja toimet ovat heidän näkökulmastaan kannatettavia ja toimivia. Ruokatulevaisuudet -hankkeessa paneuduimme näihin kysymyksiin toteuttamalla kaksi laajaa, maatalousyrittäjille ja kuluttajille suunnattua kyselyä, joista luonnonmukaiseen tuotantoon liittyviä kysymyksiä ja pohdintoja avataan tässä hankkeen loppuraporttia syvemmin.
Maatilojen toimenpiteet ilmasto- ja ympäristökestävyyden suuntaan
Maatalousyrittäjäkyselyyn saimme 1463 vastausta. Näistä maatiloista luonnonmukaista tuotantoa harjoitti 15 % maatiloista. Suurin osa luomutiloista harjoitti päätoimenaan kasvintuotantoa tai naudanlihan tuotantoa. Kuluttajakyselyn aineisto puolestaan koostui 1252 vastauksesta. Näistä vastaajista 31 % (n = 392) kertoi tällä hetkellä käyttävänsä luomutuotteita noin kerran viikossa tai useammin.
Kaikista vastanneista tiloista 22 % oli ottanut käyttöön vapaaehtoisia, ilman tukea tehtäviä ilmasto- ja ympäristötoimia. Maatalousyrittäjät mainitsivat tekevänsä esimerkiksi viljelytoimenpiteisiin, luonnon monimuotoisuuteen, tarkennettuun eläinten ruokintaan ja vesiensuojeluun liittyviä erilaisia toimenpiteitä tilallaan. Lisäksi energian säästämiseen ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseen sekä fossiilisen energian käytön vähentämiseen on tiloilla panostettu ilman taloudellista ulkopuolista tukea. 40 % maatiloista vastasi muuttaneensa tilan tuotantotapaa tai luonnetta aiemmin ilmasto- ja ympäristökestävään suuntaan. Yleisin vastaus oli siirtyminen luomutuotantoon, seuraavaksi eniten tuli mainintoja suorakylvöstä.
Luomutuottajien asenteet ja vaikutusmahdollisuudet kestävyysmuutokseen
Luomutuottajat suhtautuivat tavanomaisia viljelijöitä myönteisemmin maatalouden ilmasto- ja ympäristöystävälliseen kehittämiseen. He pitivät tärkeämpänä, että maataloudessa siirrytään kohti kestävämpiä tuotantotapoja, ja kokevat seuraavansa aktiivisesti ympäristöasioita. Verrattuna tavanomaisiin luomutuottajat ovat vahvemmin sitä mieltä, että nykyinen politiikka ei ohjaa riittävästi ilmastoystävälliseen ruoantuotantoon ja -kulutukseen. He suhtautuvat myös kriittisemmin väitteisiin, joiden mukaan ruoantuotannon ja -kulutuksen vaikutuksia ilmastonmuutokseen liioiteltaisiin.
Luomutuottajat kokevat, että he voivat vaikuttaa merkittävästi maataloustuotannon kestävyyteen tilatasolla tehtävillä ilmasto- ja ympäristötoimenpiteillä. He kokevat olevansa hyvin perillä tarjolla olevista toimenpiteistä ja toivovat enemmän keskustelua maatalouden ilmastopäästöjen hillintäkeinoista. Sen sijaan luomu- ja tavanomaisten tuottajien välillä ei havaittu tilastollisesti merkittävää eroa siinä, kuinka riittäväksi he kokevat saatavilla olevan tiedon viljelymenetelmien ilmasto- ja ympäristövaikutuksista.
Taloudelliset syyt ohjaavat luomutuotantoon – ja siitä luopumiseen
Selvitimme kyselyssä motiiveja, miksi luonnonmukaiseen tuotantoon oli siirrytty tai miksi siitä oli luovuttu. Avoimiin vastauksiin tuli 129 vastausta, joissa selvitettiin luomutuotantoon siirtymiseen taustalla olevia tekijöitä. Osa vastaajista oli perinyt tilan ja tila oli ollut jo pitkään luomussa. Myös terveydelliset ja eläinten hyvinvointiin liittyvät motiivit mainittiin syinä siirtyä luomuun. Suurimmalla osalla eli 68 prosentilla vastaajista (n = 86 / N = 129) luomuun siirtymisen taustalla olivat taloudelliset motiivit, jolloin tila voi säästää esimerkiksi tuotantopanosten ostoissa tai saa tuotannolleen paremman tukitason.
Luonnonmukaisesta tuotannosta luopumisesta kysyttiin sekä kaikilta tiloilta että luomua harjoittavilta tiloilta. Luonnonmukaisista tiloista luopumassa oli 9,4 % ja tavanomaisista tiloista luopuneita oli 5,9 %. Luopumisen taustalla on useita syitä, joista kyselyssä useimmiten mainittu syy oli heikko kannattavuus luomutiloilla. Muuttuneet markkinat ja luomutuotteiden tuottajahintojen lasku vaikuttavat luomutilojen kannattavuuteen.
Taloudellisten syiden ohella maatalousyrittäjät mainitsivat, että heillä ei ole jatkajaa tilalleen, mikä vaikuttaa luomutuotannon jatkuvuuteen. Tuotannosta luopumiseen mainittiin yksittäisinä syinä myös muun muassa byrokratia, myyntikasvivaatimus, rikkakasvit ja niiden hallinta, valvonta, jatkuvasti muuttuvat ehdot ja vaatimukset ja inhimilliset tekijät, kuten ikä tai sairaudet.
Luomun kuluttajien asenteet ja halukkuus kestävyysmuutokseen
Kun verrattiin vähintään viikoittain luomua kuluttavia kuluttajia (31%) niihin, jotka käyttivät luomutuotteita tätä harvemmin tai ei lainkaan (69%), löydettiin eroja suhtautumisessa maatalouden ilmasto- ja ympäristöystävälliseen kehittämiseen. Luomukuluttajat pitivät ei-luomukuluttajia tärkeämpänä sitä, että ruoan tuotanto ja kulutus muuttuvat Suomessa ilmasto- ja ympäristöystävällisemmäksi. Maataloustukien suuntaamista tuotantoeläinten hyvinvointiin kannatettiin laajalti, ei-luomukuluttajista kuitenkin suhteessa hieman useampi (46 %) kuin luomukuluttajista (39 %). Nykyisen politiikan riittävästä ohjauksesta kohti ilmastoystävällistä ruoantuotantoa ja -kulutusta näiden kuluttajaryhmien välillä ei havaittu suurta eroa. Luomua kuluttavat suhtautuvat kuitenkin kriittisemmin väitteisiin, joiden mukaan ruoantuotannon ja -kulutuksen vaikutuksia ilmastonmuutokseen liioiteltaisiin (eri mieltä 44 %) kuin luomua harvemmin tai ei lainkaan kuluttavat, joista eri mieltä väitteen kanssa oli 34 %. Luomua kuluttavista myös 53 % koki tietävänsä riittävästi ruoan tuotannon ja kulutuksen ilmasto- ja ympäristövaikutuksista, kun harvemmin kuin kerran kuussa kuluttavista riittävästi koki tietävänsä vain 38 %.
Kuluttajien käsityksiä kulutuksen muutoksista tulevaisuudessa
Kysyttäessä ruoan valintaan vaikuttavista tekijöistä se, että tuote on luomua, oli koko aineistossa vähiten merkittäväksi arvioitu: vain 34 % piti sitä itselleen tärkeänä ruoan valinnan motiivina. Kuluttajilta kysyttiin heidän tämänhetkisen kulutuksensa lisäksi myös arviota siitä, kuinka heidän oma kulutuksensa muuttuu vuoteen 2035 mennessä. Luomutuotteiden osalta 64 % kaikista vastaajista aikoi pitää kulutuksensa ennallaan. Niistä vastaajista, jotka käyttävät luomua tällä hetkellä vähintään viikoittain, 48 % ja niistä, jotka käyttävät harvemmin tai ei lainkaan, vain 17 % aikoi lisätä kulutustaan nykyisestä.
Kun tarkasteltiin kuluttajien arvioita kulutuksen muutoksesta tulevaisuudessa, ne olivat optimistisempia kuin omaa kulutusta koskevat arviot. Kaikkiaan koko vastaajajoukosta 48 % oletti luomutuotteiden kulutuksen lisääntyvän Suomessa vuoteen 2035 mennessä. Luomua kuluttavista näin uskoi 67 % ja luomua harvemmin tai ei lainkaan kuluttavista 39 %.
Luomulle tarvitaan vetoa vientimarkkinoista
Suomalainen kuluttaja käyttää luomutuotteisin keskimäärin 63 euroa henkilöä kohti vuodessa, kun Tanskassa (362 €/hlö) ja Ruotsissa (219 €/hlö) kulutetaan huomattavasti enemmän (FiBL tilastot). Luomutilojen taloudellinen tilanne kaipaa vahvistusta, jotta kestävä tuotanto olisi aidosti kannattavaa myös pitkällä aikavälillä. Kotimaisen kysynnän ollessa rajallista ja kysynnän kasvun epävarmaa, on tärkeää kehittää vientimarkkinoita ja löytää uusia kohderyhmiä suomalaiselle luomutuotannolle. Ilman riittävää kuluttajakysyntää kotimaassa, kansainvälinen markkina voi tarjota elintärkeän kasvualustan luomutuotannon tulevaisuudelle.
Luonnonmukaisella tuotannolla on merkittävä rooli kestävyyssiirtymässä, mutta sen mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää sekä taloudellisten kannusteiden vahvistamista että kuluttajakysynnän kasvattamista.
Ruokatulevaisuudet: Näkymiä ja tekoja ruokajärjestelmän murroksissa