Nautakarjatuotteiden vienti vesirikkailta alueilta: Tapaustutkimus Suomesta

Kuinka ruokkia väestö kestävästi tulevaisuudessa, kun maapallon väkiluku voi kasvaa jopa 10 miljardiin vuoteen 2050 mennessä? Jo nyt luonnonvarat ravinnon tuottamiseen ovat tiukoilla monissa maailman kolkissa. Vesivarannot ovatkin usein niukimmat alueilla, joissa väestöntiheys on suuri ja maataloudessa käytetään paljon kasteluvettä. Maataloustuotteiden kuluttaminen aiheuttaa 92 % vesijalanjäljestämme, joten on hyvin aiheellista kiinnittää huomiota vedenkäyttöön ruuantuotannossa. Ruuansaatavuutta voitaisiin lisätä, mikäli ruokahävikkiä saataisiin pienennettyä ja ihmisten ruokavaliota muutettua kasvispainotteisemmaksi. Kasviperäisen ruuan tuottaminen sitoo merkittävästi vähemmän luonnonvaroja kuin eläinperäisten tuotteiden tuottaminen. Suomen omat vesivarannot ovat ruuantuotannossa jopa alikäytössä, joten Suomessa olisi hyvät mahdollisuudet tuottaa lisää maitoa ja naudanlihaa vientiin.

Suomalaisen tutkimuksen tarkoituksena oli ottaa selvää ruuantuotannossa käytettävän veden kestävämmästä kohdentamisesta. Tutkimuksessa keskityttiin runsaasti vettä kuluttavaan nautatuotantoon vesirikkailla alueilla ja tutkittiin, millaisia vaikutuksia olisi, mikäli maataloustuotteita vietäisiin vesiköyhille alueille. Suomen omat vesivarannot ovat ruuantuotannossa jopa alikäytössä, joten Suomessa olisi hyvät mahdollisuudet tuottaa lisää maitoa ja naudanlihaa vientiin. Tutkimus toteutettiin arvioimalla erilaisia skenaarioita, joissa tutkittiin vaikutuksia vesivarantoihin: Mitä tapahtuisi, jos Suomessa naudanlihantuotanto pysyisi samana tai sitä lisättäisiin ja mitä seuraisi, jos nautoja ruokittaisiin erilaisilla ruokinnoilla. Lopuksi arvioitiin, mitä vaikutuksia olisi vesijalanjäljelle, jos suomalaisten naudanlihankulutus vähenisi ja nautatuotteiden vienti kasvaisi.

Nautojen ruokinnan vaikutukset

Jos nautojen ruokinta muuttuisi 50 % tai 100 % kotimaiseksi (nurmi, rypsi ja vilja), eläinmäärä kasvaisi 42,9 %. Lihantuotanto nousisi 83 400 000 kilogrammasta 119 200 000 kilogrammaan vuodessa ja maidontuotanto 2,3 miljardista 3,2 miljardiin litraan vuodessa. Jos nautojen ruokinta toteutettaisiin taas nurmella, laitumella ja tuontipalkokasveilla, nautojen määrä lisääntyisi 134%, lihantuotantomäärä kasvaisi 195 100 000 kiloon ja maidontuotanto 5,3 miljardiin litraan vuodessa. Näissä skenaarioissa hyödyntämättömän maa-alan osuus vähentyisi alkuperäisestä 21 %:sta parhaillaan 3 %:iin (nurmiruokinnassa), kun maata otettaisiin käyttöön maataloustuotantoon.

Lihankulutuksen vaikutus

Mikäli suomalaisten naudanlihankulutus vähenisi puoleen (102 700 000 kilosta/vuosi), tilalle lisättäisiin soijaa (10 700 tonnia) sekä kotimaisia palkokasveja (16 100 tonnia). Jos taas naudanlihankulutus loppuisi kokonaan, tarvittaisiin vuodessa yhteensä 51 300 tonnia soijaa ja kotimaisia palkokasveja korvaamaan 102 700 tonnia kotimaista naudanlihaa. Jos nautojen ruokinta muuttuisi entistä kotimaisemmaksi, saataisiin viljelemättömän maan pinta-alaa vähennettyä. Alkuskenaariossa rehun kotimaisuusaste oli 78 %, loppu 22 % oli tuontirypsiä. Kun kotimaisuusaste nousee 100 %:iin, hyödyntämättömän maa-alan määrä laskee 21 %:sta 4 %:iin. Nurmeen perustuvassa ruokinnassa eläinten ravinnon kotimaisuusaste oli 72 %:a ja lisärehuna käytettäisiin tuontirypsiä ja soijaa. Jos hukkamaata otettaisiin viljan viljelyyn, hukkapinta-alan määrä vähenisi tällöin 3 %:iin.

Vaikutukset maankäyttöön

Kun käyttämätöntä maata otettaisiin viljelykäyttöön, voitaisiin rypsiä viljellä enenevissä määrin Suomen ruuantuotantoketjuun. Mikäli naudantuotanto perustuisi vain nurmeen ja laitumeen, käyttämätön maa hyödynnettäisiin vientiin menevän viljan viljelyssä. Jos hukkamaata otettaisiin käyttöön, suurin muutos tulisi naudanlihantuotantoon, sillä se voisi jopa yhdeksänkertaistua.  Maidontuotantokin pystyisi kolminkertaistumaan lisäviljelymaan avulla.

Virtuaalinen nettovesi

Virtuaalisella nettovedellä tarkoitetaan ruuantuotantoon sidottua vettä. Virtuaalisen nettoveden vienninmäärä lisääntyisi erityisesti, mikäli nautojen ruokinta perustuisi nurmiruokintaan ja kun hyödyntämätön maa käytettäisiin vientiviljan viljelyyn. Täten päästäisiin parhaaseen eläintuotannon kasvuun ja Suomen vesivarojen hyödyntämiseen. Tässä skenaariossa jouduttaisiin hyödyntämään ulkomailta tuotua proteiinilisää eläinten ruokinnassa. Mikäli tarkkaillaan vain veden nettovientiä, 100 % kotimainen nautojenruokinta skenaario kuluttaa kaikista vähiten globaaleja vesivarantoja, sillä tällöin ei tuoda ravintoa eläimille ulkomailta. Mitä vähemmän suomalaiset söisivät naudanlihaa, sitä enemmän sitä jäisi vientiin. Kuinka suomalaisten nautatuotteiden vienti sitten vaikuttaisi maailmankansalaisen vesijalanjälkeen? Jos suomalaiset lopettaisivat naudanlihan syönnin ja naudantuotanto toteutettaisiin kokonaan nurmiruokinnalla, saataisiin nettovedentarve tyydytettyä 3,6 miljoonalta ihmiseltä globaalisti. Naudanlihaa voitaisiin edelleen korvata siipikarjan- ja sianlihalla sekä kasviproteiineilla Suomessa.

Suomessa on Euroopan parhaat vesivarannot ja ne eivät vaarantuisi, vaikka veden nettovienti lisääntyisi nautatuotteina. Tulee kuitenkin muistaa, että muuttuva ilmasto voi aiheuttaa ongelmia myös Suomen vesivarannoille. Suomi pystyisi tuottamaan ravintoa 3,6 miljoonalle, niukkojen vesivarantojen alaisuudessa elävälle ihmiselle. Mikäli useammat maat, joilla on runsaat vesivarannot, tuottaisivat ravintoa vesiköyhille alueille, saataisiin merkittäviä tuloksia globaalien vesivarantojen kohdentamisessa.

Alkuperäinen artikkeli:

Lehikoinen, E., Parviainen, T., Helenius, J., Jalava, M., Salonen, A. O. & Kummu, M. Cattle production for exports in water-abundant areas: The case of Finland. 2019. Sustainability 2019, 11: 1075. 20 s.

https://doi.org/10.3390/su11041075

Teksti: Laura Havukainen