EU:n uusi luomuasetus astui voimaan vuonna 2022. Kenties merkittävin muutos uudessa asetuksessa on vaatimus kasvien kasvattamisesta elävässä maaperässä, jossa kasvien juuret pääsevät kasvamaan niiden luonnolliselle syvyydelle. Lisäksi elävän maaperän on oltava yhteydessä luonnolliseen maapohjaan tai kallioperään. Miten uusi asetus vaikuttaa kasvihuonetuotantoon Suomessa? Onko luvassa haasteita vai mahdollisuuksia?
EU:n luomuasetus toi alueen luomutuotannon sääntöihin ja vaatimuksiin merkittäviä muutoksia edeltävään luomulainsäädäntöön verrattuna, etenkin luonnonmukaiselle kasvihuonetuotannolle. Tavoitteena on esimerkiksi yhtenäistää luomutuotanto ympäri EU:ta, selkeyttää luomutuotannon säännöt sekä tuottajille että kuluttajille sekä edistää luonnon monimuotoisuutta ja ympäristön suojelua.
Asetuksen vaatimuksen mukaan kasvit on siis kasvatettava luonnollisessa, elävässä maaperässä, mutta Suomessa luomuvalvontaan ennen 28.6.2017 liittyneet kasvihuonetuottajat voivat jatkaa poikkeusluvalla kasvien kasvatusta rajoitetuissa kasvualustoissa (esim. ruukut, potit ja kasvusäkit) vuoden 2031 loppuun asti.
Kasvihuoneviljelijän kolmen K:n haasteet
Helsingin yliopiston kasvintuotantotieteiden opiskelija Okko Winqvist tarkasteli uuden luomuasetuksen vaikutuksia suomalaiseen kasvihuonetuotantoon kandidaatintutkielmassaan. Hän toteaa, että uusi luomuasetus tuo kasvihuoneviljelijöille haasteita etenkin
- kasvinravitsemuksen,
- kasvinsuojelun ja
- kannattavuuden osalta.
Uuden asetuksen tuomat haasteet kasvinravitsemukseen ja kasvinsuojeluun vaikuttavat olennaisesti myös kannattavuuteen ja sitä kautta tuotannon jatkumiseen Suomessa.
Maaperän hallittu lannoitus haastaa osaamista
Winqvist tiivistää saksalaisen ja ruotsalaisten tutkimuksien tulosten perusteella, että viljelykierron ja viherlannoituksen käyttö kasvihuoneissa on haastavaa mm. talviaikaisen vähäisen säteilyn vuoksi. Viherlannoituskasvien lisäksi lannoitteena käytettävien orgaanisten lannoitteiden, kuten lannan tai viherkompostin, sisältämä typpi vapautuu hitaasti ja vapautuminen riippuu maaperän prosesseista. Viljelijä ei näin ollen voi juurikaan hallita tai nopeuttaa lannoitusprosessia. Ongelmia voi aiheuttaa myös orgaanisten lannoitteiden typpi eli ammonium-ionit, jotka sellaisenaan ovat kasveille myrkyllisiä ja voivat heikentää kasvien hedelmien tuotantoa. Toisaalta orgaanisten lannoitteiden orgaaninen hiili voi vähentää ammoniakin haittoja.
Winqvist nostaa esille vaikeasti hallittavan typen lisäksi fosforin kerääntymisen ja maan happamoitumisen orgaanisten lannoitteiden käytön seurauksena. Typen vapautuminen orgaanisista lannoitteista happamoittaa maaperää, minkä vuoksi kalkituksen merkitys kasvihuonetuotannossa kasvaa merkittävästi. Karjanlanta ja viherkompostit sisältävät paljon fosforia suhteessa typpeen, ja lisäksi fosfori edistää kasveille haitallisen sinkin liukoisuutta. Tämän vuoksi kasvihuoneessa tulisi suosia orgaanisia lannoitteita, joissa on enemmän typpeä suhteessa fosforiin.
Kolmantena maaperän lannoitukseen liittyvänä haasteena Winqvist nostaa ravinteiden huuhtoutumisen ja maaperän köyhtymisen. Uuden asetuksen mukaan maaperää ei saa eristää kallioperästä, jolloin kasvihuoneesta voi olla yhteys pinta- ja pohjavesiin. Toisaalta rakentamis-, ja toimintavoilla on estettävä tai minimoitava ympäristön saastuminen. Winqvist esittääkin, että ravinteiden huuhtoutumista voidaan ehkäistä käyttämällä vettä säästäviä kastelujärjestelmiä.
Turpeen käytön rajoitus lisähaasteena
Uusi luomuasetus sallii jatkossakin koulittujen taimien ja siemenestä kasvatettavien taimien kasvatuksen ruukuissa myöhempää istutusta varten. Yleisin luomutaimien viljelyssä käytettävä materiaali on turve, jonka käyttöä ollaan rajoittamassa ilmastosyistä. Maataloustieteen päivillä 2026 Rantalainen ym. esittelivät luomutomaatin taimien kasvatukseen turpeettomia ja vähän turvetta sisältäviä vaihtoehtoja. Alustoissa turvetta on korvattu mm. rahkasammaleella, puukuiduilla, ruokohelvellä, tai näiden osittain kompostoidulla seoksella, johon on lisätty broilerinlantaa, ruukkusoraa ja biohiiltä.
Rantalainen ym. käyttivät samaa kastelulannoitusta kaikille alustoille ja osoittivat, että ravinteet kertyvät eri tavalla eri alustoihin. Fosforia kertyi turpeettomiin alustoihin, ja kaliumia erityisesti turpeettomaan seosalustaan, jossa natriumia ja klooria oli kokeen jälkeen eniten, kun taas piitä oli vähiten turpeettomissa alustoissa. Turpeettomissa alustoissa kasvit kasvoivat heikommin, joka johtui ilmeisemmin vesistressistä. Rantalainen ym. totesivat, että mikäli turve korvataan kokonaan muulla kasvualustalla, pitäisi tutkia enemmän lannoituskastelun optimointia aivan kuten Winqvistin kandityössäänkin ehdotti ravinteiden huuhtoutumisen osalta.
Kasvinsuojeluun ennakoivuutta ja pitkäjänteisyyttä
Uusi asetus määrää kaikkien kasvinsuojelutoimien, niin ennaltaehkäisevien kuin mahdollisten tehostettujen toimien, kirjaamista ennakoivasti luomusuunnitelmaan. Asetus siis pakottaa viljelijää varautumaan. Toisaalta kasvinsuojelu perustuu luomutuotannossa muutoinkin ennaltaehkäisyyn mm. lajikevalinnan kautta. Suomessa kasvihuonetuotannossa hyödynnetään tavanomaisessa tuotannossakin ensisijaisesti biologista torjuntaa (Suojala-Ahlfors ym. 2025).
Rajoitetuista kasvualustoista siirtyminen maaperässä kasvattamiseen voi mahdollistaa joidenkin tautien säilymisen maassa, mikä nousi esille Winqvistin kandityössä. Hän myös mainitsee orgaanisen ammoniumtypen vaikutuksen tomaatin latvamätäriskin korostumiseen. Yhteenvetona Winqvist toteaa, että maan hyvästä kasvukunnosta huolehtiminen vähentää tutkimuksien mukaan kasvitautien aiheuttamaa vahinkoa. Uuden asetuksen yhtenä tavoitteena onkin maan biologisen aktiivisuuden lisääminen.
Mitä uusi asetus mahdollistaa
Kasvihuoneen perustamisvaiheessa viljelijä voi vaihtaa kasvihuoneen maapohjan pintamaan ja parantaa sitä luomuhyväksytyillä materiaaleilla, kuten kalkilla ja lannoitteilla, joita voi lisätä vuosittain. Salaojituksen rakentaminen ja soran lisääminen on myös sallittua. Kasvinsuojelun tehostettuna toimenpiteenä on sallittu pintamaan höyrytys 10 cm asti. Uusi asetus ei erikseen määrittele luomukasvihuoneen valotuksen tai lämmityksen rajoituksia, mutta pelkän keinovalon turvin kasvattaminen ei ole hyväksyttävää.
Luonnonvarakeskuksen QuantiFarm-hankkeessa selvitettiin digitaalisten työkalujen hyötyjä kasvihuoneyritysten taloudelle, ihmisille ja ympäristölle. Tulokset osoittivat, että digitaalisilla työkaluilla, kuten dynaamisella LED-valaistuksella voidaan vähentää sähkönkulutusta ja vedenkulutusta, ja näin ollen ravinnepäästöjä, vaikka veden kierrätys ei olisikaan kasvihuoneessa mahdollista.
QuantiFarm-hankkeen tutkija Irene Vänninen arvelee, että digitaalisia työkaluja voisi käyttää luomutuotannossa yhtäällä kuin tavanomaisessa tuotannossa. Vänninen kertoo, että esimerkiksi valotuksen säätöön on tarjolla ohjelma, jonka avulla viljelijä pystyy seuraamaan valotustavoitteiden toteutumista suhteessa asetettuihin satotavoitteisiin ja sen perusteella säätämään kasvuoloja. Luomussa voisi olla olennaista tietää maaperän lämpötila, jonka seuraamiseen löytyy sensoreita, jotka voidaan liittää digitaaliseen ohjelmaan. Kasvien fotosynteesin tasoa mittaavia antureita on myös jo olemassa. Kaikkien mittaustulosten perusteella voidaan tehdä tehokkuutta ja tuottavuutta parantavia viljelyä koskevia päätöksiä.
Isoin kysymys on kannattavuus
Kasvihuonetuotanto Suomessa painottuu kurkkuun, tomaattiin, salaatteihin ja yrtteihin, jotka kulutetaan pääosin tuoreena. Tuoreus lisää riippuvuutta toimivista markkinointikanavista ja tasaisista toimitussopimuksista. Tuotanto on erittäin tuottavaa hehtaaria kohden verrattuna peltokasveihin, mutta tuotteiden laatu on ensiarvoista tuotannon kannattavuuden kannalta. Vaikka tuotokset ovat muita tuotantosuuntia selkeästi korkeammat, niin ovat myös kustannukset. Tuloista suurin osa tulee myyntituloista ja tukiriippuvuus on muita tuotantosuuntia matalampi. (Suojala-Ahlfors ym. 2025).
QuantiFarm-hankkeen kolmen vuoden tulokset ympärivuotisesta tavanomaisesta tomaatin kasvihuoneviljelystä osoittivat, että suurimmat muuttuvat kustannukset muodostuivat sähköstä, lämmityksestä ja työvoimasta. Toimintaympäristön erityiset haasteet liittyvät työvoiman saatavuuteen ja energian hintaan, jotka korostuvat puutarha-alalla muuta kasvinviljelyä enemmän.
Uusi asetus haastaa luonnonmukaisessa kasvihuonetuotannossa kannattavuutta myös viherlannoituksen ja kasviston monimuotoisuuden vaatimusten osalta. Winqvist nosti kandityössään kannattavuuden haasteeksi typenkerääjäkasveista saatavan riittämättömän myyntituoton. Rakennuskustannukset ovat pohjoismaissa huomattavasti kalliimmat kuin Etelä-Euroopassa, jonka vuoksi kasvihuoneilta vaaditaan intensiivisempää tuotantoa kustannusten kattamiseksi.
Pohdittava kasvun mahdollistajia
Kandityönsä lopuksi Winqvist toteaa, että olisi pohdittava ratkaisuja edellä mainittuihin ongelmiin luonnonmukaisen kasvihuonetuotannon kestävyyden takaamiseksi. Suojala-Ahlfors ym. (2025) ehdottavat ratkaisuiksi kotimaisen kasvistuotannon vahvistamiseen sadontuotannon varmistamista soveltuvilla lajikkeilla, teknologian kehitystä ympäristöystävällisen kasvistuotannon tukena sekä viljelyteknisen että johtamisosaamisen kehittämistä.
Suomessa on vahvaa ammattimaista osaamista kasvihuonetuotannossa, jonka voisimme kääntää eduksemme uuden asetuksen myötä. Kasviston monimuotoisuusvaatimuksen vaikutusta kasvitauteihin, tuholaisiin ja maaperään tulisi selvittää tarkemmin sekä mitkä kasvilajit soveltuvat parhaiten viherlannoitukseen ja kasviston monimuotoisuuden lisääjiksi kasvihuoneissa.
Itävallassa on ehdotettu kylmyyden kestäviä yrttejä, kuten rucolaa ja itämaisia vihanneksia viljeltäväksi lämmittämättömissä kasvihuoneissa viileällä jaksolla (GreenResilient), mutta viherlannoitusta näillä kasveilla ei ratkaista. Suomeen tuodaan tuoreita vihreitä papuja talvikaudella esimerkiksi EU-alueen ulkopuolelta, mutta voisiko kotimaiselle luomupavulle olla kysyntää ja parantaisiko se tuotannon kannattavuutta? Tai olisiko muita kasveja, jotka soveltuisivat Suomeen myös myyntikasveiksi ja monipuolistamaan tuotantoa?
Faktaa kasvihuonetuotannosta
- Luomutomaattia ja -kasvihuonekurkkua viljeltiin alle 2 hehtaarin pinta-alalla Suomessa v. 2024. Kokonaisuudessaan luonnonmukainen kasvihuonetuotanto kattaa pinta-alallisesti 2–3 % kaikesta Suomen kasvihuonealasta.
- Luomutomaattia ja -kasvihuonekurkkua tuottavia yrityksiä oli yhteensä vain 15 kappaletta, määrä on puolittunut vuodesta 2020.
- Suomessa syötävistä tomaateista tuotetaan suomalaisissa kasvihuoneissa n. 60 % ja kurkuista n. 90 %.
- Suomessa tuotetaan Pohjoismaista selvästi eniten kurkkua ja tomaattia.
- Suurin osa suomalaisista kasvihuoneista on muovilla katettuja. Yli 7 kk lämmitettäviä kasvihuoneita on lähes yhtä paljon kuin alle 7 kk lämmitettäviä. Täysin lämmittämättömiä kasvihuoneita on vain n. 10 % kaikista kasvihuoneista.
- EU:n suurimmat luomutomaatin tuottajamaat ovat Espanja 25 % ja Italia 18 % osuuksillaan koko EU:n tuotannosta.
Faktojen lähteet: Luken Puutarhatilastot 2024, EU-tilastot 2025 ja Suojala-Ahlfors ym. 2025
Teksti ja kuvat uuden asetuksen mukaisesta luomutomaatin kasvihuonetuotannosta: Marjo Hokka
Kirjoituksen pohjana on käytetty Helsingin yliopiston kandidaatintutkielmaa: Winqvist Okko. 1.7.2025. EU:n uusi luomuasetus ja kasvihuonetuotanto Suomessa. Helsingin yliopisto. Kasvintuotantotieteet. Maataloustieteiden kandiohjelma 20s. Winqvistin yhteystiedot: etunimi.sukunimi @helsinki.fi
Muut lähteet:
EU:n tilasto tomaatin tuotannosta jäsenmaissa