Luomu on ollut edelläkävijä ja suunnannäyttäjä. Kun muutoksesta tulee uusi normi, tarvitaan jälleen kirittäjää. Muutoksen tulisi olla jatkuva prosessi, jotta edelläkävijän asema säilyy.

Näistä teemoista keskustelivat Lahdessa Luomupäivät huipentaneessa paneelissa kolme luomuviljelijää; kansanedustaja Anne Kalmari, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkijatohtori Kari Koppelmäki ja MTK:n piirissä vaikuttava Aleksis Kyrö. Paneelin juonsi luomualan konkari, lahtelainen Mikko Rahtola.

”Luomun täytyy olla kannattavaa. Jotta luomu voisi säilyä, pitäisi olla innovatiivisuutta kaikissa ketjun osissa. Pitäisi hakea rahoituksia, pystyä hyödyntämään älymaataloutta ja modernia teknologiaa. Luomulla on ollut ratkaisuja kautta aikain, esimerkiksi kiertotalouden osalta. Tässä ajassa on noussut esille riippumattomuus venäläisistä lannoitteista. Tähän luomulla olisi valmis ratkaisu”, totesi Anne Kalmari. Kari Koppelmäki piti tärkeänä kysymystä ruoantuottajista: ”Ketkä tuottavat luomua, ketkä sitä kuluttavat? Nykyinen ruokajärjestelmä keskittyy yhä harvempien toimijoiden käsiin. Ketkä ovat tulevaisuuden pioneereja?

Luomun jatkojalostus puhutti

“Jos puhutaan bulkkituotannosta, niin se tuottaa vähän lisäarvoa alkutuotannolle, mutta sen avulla voidaan saattaa markkinoille ylituotantoa. Kysymys pitäisi olla, miten saadaan jalostettua paremmin luomutuotteita eri alueille? Kaupassa esimerkiksi Hyvinkään seudulla on todella vähän luomutuotteita saatavana. Luomuleipiä ei ole isoissa marketeissa. Kauppa haluaa pitää isot tavanomaisesti tuotetun valikoiman, mikä rajaa luomun osuutta.”

Kalmari toi esiin käytännön hankaluuden luomun jatkojalostukseen liittyen. Nykyään elintarvikejalostajat ovat isoja toimijoita, jonka vuoksi on vaivalloista pitää erilliset linjat tavanomaiselle tuotannolle ja luomulle. Ratkaisuna voisi olla, että keskitytään luomun jatkojalostukseen vain pienemmissä tehtaissa.

Luomu on brändättävä uudelleen

Aleksis Kyrölle tuli ensimmäisenä mieleen, että luomu on paluuta vanhaan. Pitäisikin miettiä, miten muutoksen kierros etenee. Tällä hetkellä eurooppalainen luomutuotanto on poliittinen järjestelmä. Aleksis muistutti myös, että fossiiliset luonnonvarat tulevat loppumaan jossain vaiheessa ja on pakko siirtyä kiertotalouteen, mikä onkin luomutuotannon perusteiden mukaista.

Myös Koppelmäki totesi, että on ollut pettymys, kuinka yllättävän vähän poliittisessa puheessa ja yhteiskunnassa on näkynyt omavaraisuuden nousu ja luomun merkitys huoltovarmuuden vahvistajana, vaikka Ukrainan sota jatkuu. Eli jatketaan kuten ennenkin, vaikka luomulla olisi ratkaisuja.

”Luomu pitäisi brändätä uudelleen”, ehdotti Kyrö. ”Markkinavoimille on annettu mahdollisuuksia ratsastaa kestävyysongelmilla, mutta miksei luomuun siirrytä, vaikka luomutuotannossa olisi jo ratkaisut. Brändääminen on tärkeää, koska tunnettuus on vähentynyt jostain syystä. Miksi? Luomun pitää pystyä vastaamaan myös ruokahaasteeseen, kuinka kaikki ihmiset ruokitaan.”

Agronomitaustan omaava Anne Kalmari muistutti yleisöä, että ”yksi kilo typpeä vastaa yhtä litraa fossiilista öljyä.”

Reiluun kauppaan kannustava työnjako luomun uudistajaksi

Anne Kalmari nosti esille EU:n kannustimet tuottajaorganisaatioiden perustamiseen, johon yleisöstä kommentointiin, että MTK:lla on TUOVI-hanke liittyen tuottajaorganisaatioiden perustamiseen. Tuottajaorganisaatiolla on mahdollisuus neuvotella laillisesti hinnoista koko luomualalle, mikä parantaisi reilua kauppaa. Kalmari totesi, että kaupanalalla on vain muutama sisäänostaja, mikä määrittelee vahvasti nykyjärjestelmää. Tuottajaorganisaatioita on Suomessa vähän. Paneelin vetäjä Mikko Rahtola muistutti, että tuottajaorganisaatiot ovat EU:n keskeisiä tukimuotoja.

Koppelmäki, joka työskentelee myös Hollannissa Wageningenin yliopistossa, totesi, että siellä luomutuotteita näkee paljon enemmän kaupoissa. Lisäksi esimerkiksi tilajuustoille voi olla ihan oma osastonsa.

Näkyvätkö luomun periaatteet tuotannossa?

Luomun neljään periaatteeseen kuuluu yhtenä myös oikeudenmukaisuus. Koppelmäki totesi, että enemmänkin voitaisiin puhua myös tuottajien hyvinvoinnista ja toimeentulosta. ”Eroaako luomutuottajien tai tilojen työntekijöiden asema tavanomaisen parissa työskentelevien asemasta?”, hän kysyi.

”Luomussa ei nosteta esille tuottajien hyvinvointia, vaikka ehkä pitäisi. Luomusertifiointi ei ota kantaa, onko ruoka terveellistä ja onko se oikeudenmukaista?” Koppelmäki toivoisi, että tuotanto olisi kokonaisvaltaisesti kestävää.

Aleksis Kyrö oli samaa mieltä, että luomutuotantoon liitetään ekologia, mutta muut luomun periaatteet ovat jääneet pohjalle, jonka vuoksi luomutuotanto ei ole tasapainossa. Kalmari ehdotti, että pitäisikö luomusertifiointiin liittyen myös tarkistaa, että kauppa on maksanut reilusti luomusta. Onko oikein, että luomulisä menee sille, joka säilyttää tuotetta myyntihyllyssä, eikä tuottajalle?

Kuluttajilla voi olla väärät mielikuvat tuotannosta, koska luomun hyviä asioita ei tuoda esille. Esimerkiksi sitä, mitä naudat syövät, totesi Koppelmäki. Kuluttaja ei myöskään välttämättä osaa erottaa, mikä ero on vapaasti laiduntavien eläinten tuotteilla ja luomulla. Kyrö nosti esille, että lapiotesti ja maaperän kasvukunto ovat olennaisia luomussa, mutta miten niistä viestitään kuluttajalle?

Koppelmäki totesi, että aina tulee iloiseksi, kun tulee uusia hyvä tuotteita. Ehdottomasti tarvitaan uusia hyviä tuotteita, joiden ei aina tarvitse olla isoja innovaatioita. Innovatiivisuutta ajatellaan aika perinteisesti, mutta esim. D.O. Saimaa merkki sitoo tuotannon tiettyyn paikaan ja kestävyyteen. Luomu voisi muuallakin hyötyä paikallisista vahvuuksista syntyvistä merkeistä.

Kalmari muistutti, että European Innovation Parthership (EIP) innovaatiorahoitusta kannattaisi käyttää enemmän. ”Olisi tärkeää saada myös teknologisia innovaatioita, ei vain tuotteita. EU-politiikka lähenee luomua jo nyt, mutta käytäntöjä pitäisi saada enemmän.

“Luomuliiton 40-vuotisjuhlapuheissa oli esillä kylähulluus, mitä innovatiivisuus vaatiikin”, totesi Aleksis Kyrö.

Miten jatkajia luomuun?

”Koulutus pitää olla ensinnäkin kunnossa. Kaikki helpotus, mitä voidaan tehdä sukupolven vaihdoksen eteen, tulisi tehdä. Myös viennin eteen pitää ponnistella”, totesi Kalmari.

”Mutta mikä on maatalouden ja myös luomun rooli maaseudun kannalta? Millainen on maaseutu, jossa kannattaa viljellä, jos siellä ei ole palveluita? Koulut voisivat säilyä, jos viljelijöitä on. Mutta ketä ovat ne ihmiset, jotka jatkavat tilanpitoa? Maahanmuuttajat ja kaupunkilaiset pitäisi nähdä potentiaalisina jatkajina, ei vain ylisukupolvista vaihtoehtoa”, totesi Koppelmäki.

”Perinteisesti yhteisöt ja etenkin nuorten viljelijöiden yhteisöt ovat olleet tärkeitä, mutta ne eivät ole enää kuten ennen. Ennen yhteisö, johon tukeutua ja josta kysyä neuvoa oli naapurissa, mutta nykyään ollaan verkon ja puhelimen välityksellä yhteydessä. Yhteisöt ovat edelleen tärkeitä ja onneksi yhteydenpito on teknisesti ratkaistavissa. Maatilahautomot ovat todella hyviä aloittajien kannalta. Pitäisi olla myös epäonnistumisen mahdollisuus, ettei uuden aloittavan viljelijän tarvitse kärsiä kohtuuttomasti esim. maksamalla takaisin tukia, jos epäonnistuukin.” painotti Kyrö.

Yleisöstä Mikko Niipala kertoi, että mahdollisiksi luomualan jatkajiksi on tunnistettu alanvaihtajia ja maahanmuuttajia. On ihmisiä, jotka haluaisivat päästä tilojen jatkajiksi, mutta heitä ei ole tunnistettu perinteisesti kohderyhmäksi, jonka vuoksi ei ole tukimuotoja tai rahoitusta on mahdoton saada. Esimerkkinä hän mainitsi myös pienet monimuotoiset vihannestilat, joiden ei kannata olla luomussa, koska valvontamaksut nousivat kohtuuttomiksi muutama vuosi sitten. Nykyinen järjestelmä luomussa ei tue monimuotoisia tiloja. Ongelmana on, että nämä uudet monimuotoiset tilat viestivät ja myyvät tuotteitaan suoraan kuluttajille luomumaisina. Tähän kommentoitiin yleisöstä, että tällaiset tilat pitäisi ehdottomasti saada luomusertifiointiin mukaan, koska luomun maineella siinä ratsastetaan.

Lopuksi Kalmari nostikin esille, että kannattaa miettiä syvemmin, miten ja mistä saadaan jatkajia. He eivät välttämättä tule lähisuvusta, vaan pitäisi olla avoin ja kertoa mahdollisuuksista maalla ja maaseudulla asumisesta. Pitäisi mahdollistaa kokeilukulttuuri. Hän myös lupasi, että valvontamaksuja tullaan tarkastelemaan ja niihin tullaan puuttumaan, mikä tarkoittaisi tuottajille hintojen alennuksia.

Yleisökysymyksien vastaukset paneelin aikana Luomupäivillä

Jos luomu uudistuisi, mihin luomutuotannossa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota? Yleisöstä 111 henkilöä vastasi ensimmäiseen monivalintakysymykseen. Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että reilua kauppaa kannustava työnjako vaatisi eniten huomiota. Toisaalta 21 % vastaajista olisi sitä mieltä, että luomulla ei ole tarvetta muutoksille, koska se on jo uudistavaa. Kolmanneksi eniten eli 14 % vastaajista kannatti uusiutuvaan energiaan siirtymistä luomutuotannossa. Vähiten ja lähes yhtä paljon kannatusta saivat turvemaiden poisto viljelystä, maanmuokkauksen rajoittaminen ja täysin ympäristökestäviin pakkausmateriaaleihin siirtyminen.

Millä keinoin nuoria aloittavia tuottajia tulisi tukea?

Kysymykseen saatiin avoimia vastauksia 64 kappaletta, joista osa sisälsi useita ehdotuksia. Vastaukset luokiteltiin taloudelliseen tukeen, koulutukseen, henkiseen tukeen (mm. vertaistuki, mentorointi jne.) sekä muihin keinoihin. Eniten ehdotuksia 39 % vastauksista tuli liittyen henkiseen tukeen, kuten mentorointi, vertaistuki, yhteistyö- ja tukiverkostojen luonti, ryhmätyöpajat, keskusteluryhmät ja työssäoppiminen. Maatilahautomot nostettiin esille kolmessa vastauksessa yhtenä potentiaalisena mahdollisuutena matalan kynnyksen maataloustuottajuuteen.

Toiseksi eniten ehdotettiin taloudelliseen tukeen liittyviä toimia 29 % esimerkiksi valtion takausta investoinneille, investointitukea tai aloitustukea, luomustarttirahaa, korotettua tukea, ilmaista neuvontaa ja markkinointitukea. Ehdotettiin, että ”Valtio voisi maksaa neuvopalveluita ensimmäisen kahden vuoden ajan, jotta toiminta kunnolla käynnistyisi”. Toisaalta radikaalimpi ehdotus oli, että ”Maa pois talouden kierrosta ja annetaan maa hoidettavaksi uudelle viljelijälle.”.

Koulutusta ehdotettiin 20 % vastauksista, mutta ei vain aloittaville tuottajille, vaan koko ketjulle, jotta viljelijän työtä ja luomutuotantoa ja -tuotteita arvostettaisiin enemmän. Koulutusta toivottiin kaikille kouluasteille, päiväkodista yliopistoon. Ehdotuksena oli esimerkiksi, että ”Ekologiset arvot yhdistetään käytännön tehokkuuteen, kuluttajalähtöisyyteen ja taloudelliseen realismiin.” Nuorten työssäoppiminen mahdollistaisi alaan tutustumisen. Lisäksi ehdotettiin kunnollista, käytännöllistä ja helppoa opasta kaikille aloittaville tuottajille, josta selviäsi, mitä pitää huomioida (ml. byrokratia), kun siirtyy luomutuotantoon.

Edellä mainittujen vastausten luokittelujen lisäksi saatiin huomattava määrä 12 % vastauksia, joissa oli myös muita huomioita, kuten ”kaikki mahdolliset keinot” vastauksena. Ehdotettiin esimerkiksi, että byrokratiaa pienemmäksi. Luopujalla pitäisi olla mahdollisuus luovuttaa tila riittävän aikaisin tulevalle jatkajalle. Entinen sukupolven luopumismahdollisuus yli 55-vuotialle takaisin.” Kahdessa vastauksessa todettiin: ”Mahdollisuus tulla ”sivusta” maatalouteen on tällä hetkellä huono. Ei ole luomuspesifi ongelma, mutta voisimmeko olla edelläkävijöitä?”

Mitä asioita pitäisi kehittää, jotta suomalainen luomuala olisi vetovoimaisempi?

Avoimeen kysymykseen kehittämisestä vastasi 49 vastaajaa. Avoimet vastaukset luokiteltiin markkinaan, byrokratiaan, yhteistyöhön, hyvinvointiin, teknologiaan ja uusiin innovaatioihin liittyviin toimiin. Näistä eniten vastauksia saatiin markkinatoimiin liittyen 59 %. Vastauksissa ei korostunut mikään yksittäinen toimenpide tai ehdotus, vaan ne olivat hyvin monipuolisia kehitysehdotuksia. Alla poimintoja markkinatoimien kehittämiseen liittyen:

• ”Koko ruokaketju mukaan kehitykseen, kuluttajat innostumaan, jotta luodaan kysyntää ja motivaatiota muutokseen.”
• ”Vahvistaa yleistä ajatusta, että ravitseva, elinvoimaa sisältävä ruoka auttaa jaksamaan. Tuodaan muutakin kuin satotuloksia esiin.”
• ”Näkyviin ja konkreettiseksi kuinka puhdasta suomalainen luomuruoka on ja mihin se vaikuttaa esim. terveydessä pitkällä ja lyhyellä aikavälillä.”
• ”Lisää pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka ovat ketteriä markkinoilla. Kansallisesti ja globaalisti.”
• ”Kaupat= liikaa valtaa vaikuttaa, mitä asiakkaille tarjotaan. Joten luomun näkyvyyttä tulee lisätä, jotta kiinnostus kasvaa. Parempaa viestitystä kuluttajille, mitä luomu oikeasti on.”
• ”Tunnustaa, että luomu on taloudellisesti, ekologisesti ja eettisesti parempi kuin hyvin brändätty tavanomainen ”puhdas” tuotanto.”
• ”Suomi julistetaan 100 % luomumaaksi”
• ”Positiivinen näkyvyys, vahvuuksien esiintuominen, kannattavuus”
• ”Tehdä näkyväksi, että maatalousyritys on myös yritystoimintaa, kuten muillakin aloilla!”
• ”Oikeaa tietoa luomusta uutisiin ja mediaan. Esim. vertailut huonosta sadosta verrattuna tavanomaiseen saaneet paljon palstatilaa, mutta luomun innovaatiot eivät tarpeeksi.”
• ”Luomun aggressiivista markkinointia. Nyt kuluttaja luulee, että kaikki kotimainen tuotanto on ”melkein luomua””
• “Markkinatoimiin liittyvistä kehittämisideoista osaan voidaan vaikuttaa, kun koko alan arvostusta ja tutkittua tietoa jaetaan enemmän jokaisen alalla toimijan toimesta.”

Byrokratiaan liittyviä kehitysehdotuksia saatiin 17 % vastauksista. Valvontaa ehdotettiin helpotettavaksi, muutettavaksi ilmaiseksi tuottajille ja ylipäänsä kevennettäväksi. Lisäksi ehdotettiin, että valvonta voisi olla neuvonnallisempaa, luomuvalvonnan ja -kirjanpidon työkalut pitäisi olla paremmin nuorille soveltuvia sovelluksia. Todettiin, että ”pitkäjänteisemmällä tukipolitiikalla ja byrokratian vähentämisellä kohtuullisen kokoisen tilan tulisi olla kannattava ja antaa elanto perheelle.” Toisaalta peräänkuulutettiin myös radikaalia sääntelyn yksinkertaistamista.

Yhteistyön lisääminen ja merkitys nousi esille 10 % vastauksia. Vastauksissa korostui yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. ”Pitää saada uusia ja nuoria tekijöitä kaikille tasoille. Nuoret voivat oppia kokeneemmilta ja kokeneemmat myös nuorilta. Oppiminen ei ole yksisuuntainen tie. Avoinmielisyyttä ja laajakatseisuutta.” Yhteistyötä kaivattiin luomutuottajien välille, mutta myös koko maatalousalalle. ”Luomun ja tavanomaisen tiiviimpi yhteistyö. Vastakkainasettelun välttäminen ja kilpailuasetelman välttäminen”, todettiin yhdessä vastauksessa.

Tehokkuutta ja teknologiaa peräänkuulutettiin vain yhdessä luomualan kehittämiseen saadussa vastauksessa. Ehdotettiin myös, että aktivismin siemen tulisi kylvää uudelleen. Viljelijöiden henkinen ja taloudellinen hyvinvointi nousi esille vain muutamassa vastauksessa.

Uusiin innovaatioihin liittyen tuli vain muutama, mutta sitäkin painokkaampi vastaus: ”Tuotteiden jalostus siihen muotoon, että niitä voidaan helposti käyttää ammattikeittiöissä.”

”Kehittäminen suuntaan, jossa pienet monipuoliset tilat voisivat olla luomussa. Saataisiin uusia monipuolisia tuotteita luomuun.”

Kirjoittaja Marjo Hokka toimii Luomuinstituutin tutkimuskoordinaattorina