Pariisin olympialaisten päätyttyä kisakausi vain jatkuu. Luomualalle tärkeä kilpailu on Euroopan luomukilpailu. Tässä vuosittain järjestettävässä kilpailussa palkintoja jaetaan parhaalle miesviljelijälle, naisviljelijälle, alueelle, kaupungille, bioalueelle, jatkojalostajalle, jälleenmyyjälle ja ruokapalvelulle. Näillä palkinnoilla pyritään antamaan tunnustusta erinomaisesta työstä koko luomun arvoketjussa ja palkitsemaan EU:n parhaat ja innovatiivisimmat luomualan toimijat. EU:n luomupalkintojen jakajina toimivat yhdessä Euroopan komissio, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK), Euroopan alueiden komitea (AK), COPA-COGECA ja IFOAM Organics Europe.
Tänä vuonna suomalaista osaamista on ensi kertaa päässyt finalistien joukkoon. Etelä-Savon maakunta kilpailee kolmen finalistin joukossa parhaan luomualueen tittelistä ja kouvolalainen luomuviljelijä Tommi Hasu parhaan luomuviljelijän tittelistä. Taitaa olla jopa ainutlaatuista, että suomalainen maatalous noteerataan näin korkealle Euroopan suurien ruontuotantomaiden rinnalla. Näin olympiavuonna voimme suomalaisittain todeta, että pääsy finaaliin on jo valtavan hieno saavutus! Voittajat julkistetaan EU:n luomupäivänä 23.9.2024 Brysselissä järjestettävässä gaalassa, joten vasta silloin nähdään mitalien lopullinen väri. Luomumitalikahvit on kuitenkin jo ansaittu!
Etelä-Savolla on luomun tutkimukseen perustuvassa kehittämisessä pitkät perinteet. Helsingin yliopiston Ruralia -instituutti ja Luonnonvarakeskus sekä näiden organisaatioiden edeltäjät, Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus MTKK ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT ovat olleet keskeisessä roolissa luomun kehittämisessä. Myös Luomuinstituutin perustamisesta saadaan kiittää organisaatioiden vahvaa halua vahvistaa suomalaista luomututkimusosaamista ja lisätä tutkimukseen perustuvaa viestintää luomusta.
Voittajatarinoita kirjoitetaan, mutta ollakseen uskottavia niiden pitää perustua tosiasioihin. Eteläsavolainen luomuosaaminen perustuu jo vuosikymmeniä jatkuneeseen viljelijöiden, tutkijoiden, neuvojien, kouluttajien, viranomaisten ja ruoka-alan muiden toimijoiden kiinteään yhteistyöhön ja vahvaan haluun kehittää luomualaa.
Me suomalaiset olemme vaatimattomia luonnostaan. Meillä on kuitenkin sellaista osaamista ja yhteishenkeä, josta kannattaa kertoa muille. Tosiasia on se, että luomualan kehittäminen edellyttää suomalaisen luomualan näkyvyyden nostamista Euroopan tasolla. Voimme olla iloisia ja ylpeitä siitä, että meidän tarina on herättänyt kiinnostusta ja innostusta Euroopassa. Pidetään huolta, että tästä tulee hyötymään koko suomalainen ruoka-ala!
Kirjoittaja Sari Iivonen on Luomuinstituutin johtaja
