Suomalaisten luomuhunajien antibakteerinen vaikutus

Infektiotautien hoitoon ja ennaltaehkäisyyn tarvitaan uusia menetelmiä, sillä antibiooteille resistentit bakteerikannat kasvavat maailmanlaajuisesti, eikä kattavia rokotteita vielä ole. Antibiooteille vaihtoehtoisia hoitoja tarvitaankin pikaisesti. Infektoiden ehkäisyn ja hoidon tutkimus luonnonaineilla kuten hunajalla avaa uusia turvallisia näkymiä.

Hunajan antimikrobinen (mikrobien kasvua estävä tai tappava vaikutus) on maailmalla laajalti tunnettu, ja siitä on tehty lukuisia tieteellisiä tutkimuksia. Myös suomalaisten hunajien antimikrobisuudesta on tehty tutkimus (Huttunen et al 2013). Luomuhunajien antibakteerisuutta ei ole aikaisemmin tutkittu ja luomuhunajien antibakteerisesta aktiivisuudesta on nyt tehty ensimmäinen tutkimus. Tutkimus tehtiin Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa yhteistyössä Mikkelin ammattikorkeakoulun kanssa. Tutkimuksessa löydettiin merkittävää antibakteerista aktiivisuutta ruokamyrkytyksiä aiheuttavaa Clostridium perfringens-bakteeria vastaan.

Luomuhunajatuotantoa säätelee EU-direktiivi ja sitä valvovat eri puolilla maailmaa EU:n määräämät viranomaistahot (Suomessa Eviran ohje 18220/3, Luomutuotanto 4, Mehiläishoidon ehdot). Hunajan luonnonmukaisuus riippuu mm. pesien käsittelytavoista, mehiläisten ruokinnasta ja ympäristöstä. Luomutuotanto varmistaa hunajan puhtauden.

Tässä tutkimuksessa testattiin viittä sertifioitua suomalaista luomuhunajaa ja yhtä sertifioitua ulkomaista luomuhunajaa. Hunajat saatiin paikallisilta mehiläishoitajilta tai ostettiin kaupasta. Kaikki hunajat olivat monikukkahunajia eli mehiläiset olivat keränneet meden hunajiin useista eri kukista. Hunajat tutkittiin pääosin 50 %:n laimennoksina.

Tutkimuksessa osoitettiin ensimmäistä kertaa maailmassa hunajan antimikrobinen vaikutus C. perfringens -bakteeria vastaan. C. perfringens –bakteeri on kolmanneksi yleisin ruokamyrkytysten aiheuttaja, ja sen pääasiallisin lähde on liha ja lihatuotteet, etenkin siipikarja. Tehokkain luomuhunaja C. perfringens –bakteeria vastaan oli kotimainen luomuhunaja, joka oli pääosin horsmahunajaa. Seuraavaksi aktiivisin luomuhunaja oli suomalainen monikukkahunaja, jonka mesi oli peräisin pääosin apilasta. Antibakteerisia olivat myös suomalainen monikukkahunaja, jonka mesi oli peräisin mustikasta, puolukasta, metsävadelmasta ja maitohorsmasta sekä suomalainen monikukkahunaja, joka sisälsi mm. tattaria, kanervaa ja voikukkaa. Kaikki nämä hunajat olivat käsittelemättömiä.

Ei-aktiivisia olivat kuumennuskäsitelty, kotimainen juokseva monikukkahunaja, jonka mesi oli pääosin puolukasta ja vadelmasta sekä käsittelemätön, ulkomainen kiteinen monikukka-luomuhunaja, jonka kukka-alkuperä ei ollut tiedossa.

Tutkimuksessa havaittiin, että vaikuttava antibakteerinen ominaisuus oli jokin muu kuin perinteinen hunajaan liittyvä kuten vetyperoksidi, alhainen pH tai korkea sokeripitoisuus. Kaikissa tutkittavissa hunajissa oli lähes sama, keskimääräistä hiukan korkeampi metyyliglyoksaalipitoisuus, mutta sekään ei korreloinut antibakteeristen ominaisuuksien kanssa. Luomuhunajien sisältämät antibakteeriset yhdisteet tulisikin tulevaisuudessa analysoida. Kliiniset kokeet varmistaisivat laboratoriokokeiden positiiviset tulokset.

Tutkimuksella on erityistä merkitystä etenkin ruokamyrkytyksiä aiheuttavaa C. pefringens -bakteeria vastaan. Antibakteerisia luomuhunajia voi mahdollisesti käyttää esimerkiksi lihatuotteissa suojaamaan niitä pilaantumiselta. Aiheesta tarvitaan lisätutkimuksia, ja luomuhunajien vaikutuksia myös muita tauteja, etenkin ruokamyrkytyksiä aiheuttavia bakteereita vastaan tulisi tutkia.  Tutkimustulokset avaavatkin monenlaisia uusia sovelluksia kotimaisille luomuhunajille.

Luomuhunaja suojaa mahdollisesti ruoansulatuselimistöä, kun sitä käytetään perinteiseen tapaan elintarvikkeena esim. juomassa, jogurteissa, puuroissa ja sellaisenaan. Suomalaiset luomuhunajat ovat valvottuja, turvallisia tuotteita. Pienten lasten infektioiden yhteydessä on kuitenkin muistettava, että hunajaa ei tule antaa missään muodossa alle yksivuotiaille imeville lapsille sen mahdollisesti sisältämien Clostridium botulinium -itiöiden takia, jotka imeväisen suolistossa saattavat tuottaa toksiineja.

Suomalaisten luomuhunajien antibakteerinen vaikutus Clostridium perfringens-bakteeria vastaan

DJAMILA OINAALA1, MARJATTA LEHESVAARA2, ULRIKE LYHS1 AND CARINA TIKKANEN-KAUKANEN1*

1 Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto, 2Mikkelin ammattikorkeakoulu, Mikkeli, Finland

*FT, dosentti, tutkimusjohtaja  Carina Tikkanen-Kaukanen, Ruralia-instituutti, Helsingin yliopisto, Lönnrotinkatu 7, FI-50100 Mikkeli,  E-mail: carina.tikkanen-kaukanen@helsinki.fi; Tel. +358-50-3180283

Lähteet:

Huttunen S, Riihinen K, Kauhanen J & Tikkanen-Kaukanen, C. Antimicrobial activity of different Finnish monofloral honeys against human pathogenic bacteria. APMIS (2013) 121: 827-832.

Oinaala D, Lyhs U, Lehesvaara M & Tikkanen-Kaukanen, C. Antimicrobial activity of different organic honeys against Clostridium perfringens. Organic Agriculture (2015) 5: 153 – 159.