Tutkijahaastattelu: Krista Peltoniemi
13.9.2018
Kuka olet ja mitä teet Lukessa?
Olen koulutukseltani biologi ja työskentelen Lukessa maaperäekosysteemien tutkijana.
Miten päädyit Lukeen töihin?
Pääsin vuonna 2001 tekemään gradua Metsäntutkimuslaitokselle, ja tutkijan tielle olen jäänyt. Metsäntutkimuslaitoksella tein väitöskirjan suon vedenpinnantason muutosten vaikutuksista soiden hiilen kiertoon liittyvien mikrobien yhteisöihin ja toimintaan. Sen jälkeen pääsin tekemään töitä ilmastonmuutoksen vaikutuksia kartoittaneeseen projektiin. Tämän jälkeen olen tutkinut suometsien sieniyhteisöjen rakennetta, toimintaa ja merkitystä. Olen myös mukana metaanin kiertoa metsämailla selvittävässä projektissa. Mikrobiyhteisötutkimukseni ovat laajentuneet metsistä ja soista Luken myötä myös maatalousmaihin.
Tutkitko jotain luomuun liittyvää?
Luomunäkökulma on minulle nyt uusi aluevaltaus, joka alkoi kiinnostaa pari vuotta sitten. Kiinnostus syntyi uteliaisuutena luomututkimusta kohtaan, että kuinkas paljon sitä tutkittua tietoa luomusta onkaan. Luken temaattisten ohjelmien rahoitus tuli viime vuonna hyvään ajankohtaan, ja päätimme hakea sitä tavoitteenamme tutkia mikrobiyhteisöjä maatalousmailla. Kenttäkoepaikaksi löytyi Toholammi, jossa nyt tutkimme tavanomaisesti ja luomuviljeltyjen peltojen mikrobiyhteisöjen toimintaa ja monimuotoisuuksia. Meillä on myös meneillään EU-tason hakemuksia, joissa luomuviljellyt pellot ja niissä tehtävien viljelytoimenpiteiden vaikutukset maan terveyteen, hiilen sitomiskykyyn ja maaperäeliöiden monimuotoisuuteen ovat keskeisiä tutkimuskohteita.
Miten päädyit tutkijaksi?
Muistan opiskeluajoilta, ettei minulla ollut tutkijantyöstä hirveän suurta käsitystä. Jotenkin ajattelin, että päätyisin johonkin ympäristöpuolelle töihin valmistumisen jälkeen. Muistan, etten tietoisesti ajatellut ryhtyä tutkijaksi, vaan sinänsä vahingossa päädyin tutkijaksi.
Gradussani pääsin tutkimaan aineistoa dna- ja molekyylibiologiaan pohjautuvin menetelmin, mistä luulen, että kiinnostukseni tutkijan työtä kohtaan lähti.
Millaista tutkijan työ on?
Kiinnostavaa, ja aina löytyy uutta opeteltavaa ja opittavaa, mikään ei ole koskaan täysin valmista. Tutkijan työssä pääsee tekemään monipuolisesti erilaisia asioita, se on kuin palapelin tekemistä: saat yhden palan toisaalta ja toisaalta toisen. Palasten yhdistämisestä syntyy työn tulos.
Omassa tutkimuksessani käytän pääasiallisina tutkimusmenetelminäni mikrobien solun rakenteisiin, kuten ergosteroli ja fosfolipidirasvahapot, ja perimään (DNA, RNA) pohjautuvia menetelmiä, sekä kaasujen vaihtoon, tuottoon ja kulutukseen (CO2 ja CH4) perustuvia aktiivisuusmittauksia.
Parhaat puolet/huonot puolet?
Parhaiksi puoliksi sanoisin työn itsenäisyyden ja joustavuuden. Kun tekee töitä itselleen, vaikka kuitenkin ryhmässä, on työn aikataulutus esimerkiksi aika paljon itsestä kiinni. Huonona puolena työstä voisi sanoa sen, että rahoitushankkeiden tekemiseen menee nykyään entistä enemmän aikaa, joka vie aikaa omalta tutkimukselta ja artikkelien kirjoittamiselta. Työn pirstaloituneisuus ja se, että työskentelee monessa projektissa samaan aikaan, on välillä haasteellista.
Unelmatutkimuksesi?
Hmm, apua! Luultavasti jonkinlainen kokonaisvaltainen mikrobiston kartoittaminen. Minua on nimittäin jäänyt kaivelemaan esimerkiksi suotutkimuksissa se, että se on aina ollut aika lailla pintaraapaisua. Olisi mahtava tehdä seurantatutkimuksia, joissa voitaisiin ottaa aikasarjoja ja näytteitä eri vuodenaikoina vaikka kaikista Suomen suotyypeistä, joita ei ole ihan vähän… Olisi hienoa saada analysoitua niin paljon näytteitä, ettei tarvitsisi miettiä, onko tutkimus tarpeeksi kattava ja luotettava tehdä yleistettäväksi.
Olisi myös mielenkiintoista tutkia, siirtyvätkö luomutuotteiden ja tavanomaisesti tuotettujen kasvien elinsisämikrobit pelloilta elintarvikkeisiin! Ja edelleen sitä, miten mahdolliset erot mikrobistoissa näkyvät esimerkiksi ihmisen terveydessä.
Kiitos paljon haastattelusta Krista!
Teksti: Maija Rantala
