Tutkijat vaativat parannuksia maataloustukijärjestelmään

Eurooppalaiset tutkijat painottavat maatalouden kestävyysmuutoksen välttämättömyyttä. Euroopan Unionin yhteinen maatalouspolitiikka (CAP) tukijärjestelmineen ei tutkijoiden mukaan ole onnistunut tähän mennessä vastaamaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen, ilmastonmuutoksen hillitsemisen, viljelysmaan kasvukunnon parantamisen eikä sosioekonomisten ongelmien ratkaisemisen tavoitteisiin. Komission ehdotus CAP-uudistukseksi antaisi mahdollisuuden kestävyyden edistämiseksi, mutta uudistus mahdollistaa jäsenmaille myös alhaisen kunnianhimon toimeenpanoreitit. Tutkijaryhmän aloitteella on laaja tiedeyhteisön kannatus noin 3600 eurooppalaisen tutkijan allekirjoitettua sen. Suomesta artikkelin kirjoittajana on mukana Iryna Herzon Helsingin yliopistosta.

Kymmenen keinoa

Eurooppalainen tutkijaryhmä esittää kymmentä keinoa, joiden avulla maataloustukien uusi suuntaaminen ympäristökestävyyttä parantaviin toimiin parantaisi tukijärjestelmän vaikuttavuutta. Artikkelissaan tutkijat tuovat esiin runsaasti tieteellistä tutkimusnäyttöä ehdotuksensa tueksi.

  1. Yhteisen hyvän tukeminen

Suorat tuet tulisi muuttaa korvauksiksi yhteisen hyvän tuottamisesta sosioekonomisen ja ympäristökestävyyden tavoitteiden mukaisesti. Tämä tehtävä toteutuisi suuntaamalla rahoitusta ympäristökorvauksiin, maaseudun kehittämiseen, agroekologisten periaatteiden mukaisesti toimiviin monihyötyisiin viljelyjärjestelmiin kuten luomutuotantoon, agrometsätalouteen ja arvokkaita luontoarvoja ylläpitäviin viljelyjärjestelmiin.

  1. Ilmastonmuutoksen hillitsemistä tuettava

Ilmastonmuutosta hillitseviin ja kasvihuonekaasupäästöjä vähentäviin toimiin olisi suunnattava riittävästi tukea. Näitä toimia olisivat typpilannoituksen tarkentaminen, turvemaiden vedenpinnan nostaminen ja karjatalouden kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen. Ilmastoriskien hallinta edellyttää muun muassa kuivuuden, metsäpalojen ja tulvien hallintaan, maaperän köyhtymisen estämiseen ja kasvipeitteisyyden ylläpitoon tähtääviä käytäntöjä.

  1. Tuetaan luonnon monimuotoisuutta

Luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemien ylläpitoa tukeviin toimiin on kohdennettava riittävästi tukea, jotta voidaan pysäyttää maatalouden elonkirjon heikkeneminen. Näitä toimia olisivat esimerkiksi tuki ilman kemiallisia kasvinsuojeluaineita viljeleville ja vähän tuotantopanoksia käyttäville tuotantojärjestelmille kuten luomutuotannolle sekä pysyvien laitumien ylläpitoon.

  1. Innovatiiviset ratkaisut

Innovatiivisia lähestymistapoja ympäristöhaasteiden ratkaisemiseksi tulisi tukea, kuten esimerkiksi kohdentaa tukia lajien tai herkkien elinympäristöjen suojelemiseen, aluetason yhteisiin toimiin tai pisteyttämällä tuottajien ympäristötoimia niiden kunnianhimon tason perusteella.

  1. Alueellinen suunnittelu

Alueellisen suunnittelun yhteistyötä tulisi vahvistaa ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi. Tähän tarkoitukseen tulisi avata politiikkakokeiluita esimerkiksi valuma-aluetason vesiensuojelutoimien tai maastopaloriskien hallintaa varten, joissa tilatason tuet eivät ole riittäviä varmistamaan tuloksellista ympäristönsuojelua ja turvallisuutta pitkällä aikavälillä.

  1. SMART-tavoitteet

Jäsenmaiden tulisi ottaa käyttöön strategisessa suunnittelussaan S.M.A.R.T. tavoitteet (specific, measurable, ambitious, realistic and time-bound) toteuttaakseen yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita muiden kansainvälisten politiikkojen ja sopimusten mukaisesti. Jäsenmaat tulisi velvoittaa osoittamaan, kuinka ne sovittelevat eri politiikkojen ja sopimusten tavoitteita. Tämä vaatii komissiolta ohjeistusta sekä toimeenpanon ja tuloksellisuuden seurantaa.

  1. Indikaattorien päivitys

Indikaattorit tulisi päivittää parhaan tieteellisen tiedon pohjalta vastaamaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteita, biodiversiteettisopimusta ja ilmastosopimusta. Tulospohjaisen maataloustukijärjestelmän arviointi vaatii riittäviä ja merkityksellisiä tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden indikaattoreita. Esimerkiksi biodiversiteetti-indikaattoreihin tulisi lisätä niittyperhosindikaattori täydentämään peltolinnustoindikaattoria, ja korkeita luontoarvoja ylläpitävää maataloutta tulisi kehittää. Indikaattorilista tulisi avata tieteelliselle arvioinnille ja tiedeyhteisön osallistua sen päivittämiseen.

  1. Ympäristön seurantajärjestelmät

Ympäristön seurantajärjestelmiä ja tulisi vahvistaa tuottamaan tietoa CAPin tavoitteiden toteutumisesta. Vuotuinen seuranta osana EU:n raportointijärjestelmää on välttämätön työkalu politiikan vaikuttavuuden arvioinnissa, jotta kehitystä voidaan seurata ja suunnata tuet vaikuttavimpiin toimiin sekä tarvittaessa asettaa sanktioita, ellei tavoitteisiin muuten päästä. Seurantatietojen tulisi olla julkisia ja tiedeyhteisön vapaasti käytettävissä riippumatonta arviointia varten. Taloudellinen raportointi ja kestävyysindikaattorien raportointi tulisi erottaa toisistaan.

  1. Globaalit vaikutukset

Yhteisen maatalouspolitiikan globaalit vaikutukset erityisesti kehittyviin maihin tulisi tunnistaa, jotta voidaan välttää haitallisten ympäristövaikutusten ja markkinahäiriöiden vuotaminen EU-maataloudesta kolmansien maiden ongelmiksi. EU:n tulee ymmärtää paremmin oman maataloussektorinsa vaikutukset kehittyvien maiden kykyyn toteuttaa YK:n kestävän kehityksen tavoitteita, esimerkiksi eläinperäisten tuotteiden, rehujen ja biopolttoaineiden kaupan osalta.

  1. Avoimuus

CAP-uudistuksen hallinnassa tulisi  lisätä läpinäkyvyyttä, vastuuvelvollisuutta, osallistumista ja tiedon käyttöönottoa.   Avoin ja julkinen arviointi ja viestintä rakentaa luottamusta järjestelmään sen eri valmisteluvaiheissa. Päätöksenteon ristiriidat on tunnistettava ja hallittava ja lisättävä sidosrymien vaikutusmahdollisuuksia.  Kansalaisten ja sidosryhmien odotukset maatalouden monihyötyisyydestä ja kestävyyden eri aspektit, sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristökestävyys, tulisi ottaa huomioon järjestelmää uudistettaessa. Laaja tieteellinen näyttö, esimerkit parhaista käytännöistä ja kestävyysarvioinnit tulisi integroida tukijärjestelmän suunnitteluun ja toimeenpanoon.

 

Alkuperäinen artikkeli:

Pe’er, G,  Bonn, A, Bruelheide, H, Dieker, P, Eisenhauer, N., Feindt, P.H., Hagedorn, G, Hansjürgens, B, Herzon, I., Lomba, A, Marquard, E, Moreira, F, Nitsch, H, Oppermann, R, Perino, A, Röder, N, Schleyer, C,  Schindler, S, Wolf, C, Zinngrebe, Y & Lakner, S. 2020. Action needed for the EU Common Agricultural Policy to address sustainability challenges. People and Nature. 2020;00:1–12. DOI: 10.1002/pan3.10080

https://besjournals.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/pan3.10080

Teksti: Sari Autio