Luomuinstituutti_9548_LoRes_2000px_web.jpg
Kuva: Risto Musta

25 % Suomen pelloista luomuun vuoteen 2030 mennessä – millaisin vaikutuksin?

Euroopan komissio on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen lisätä luomuviljelyn osuutta Euroopan peltopinta-alasta 25 %:iin vuoteen 2030 mennessä. Tällä hetkellä luomupeltopinta-alan osuus vaihtelee usean Balkanin maan alle yhdestä Liechtensteinin 41 prosenttiin. Eurooppalainen keskiarvo on noin 8 % ja Suomessa luomussa on noin 14 % peltopinta-alasta. On selvää, että Euroopan mailla on erilaiset edellytykset saavuttaa asetettu tavoite ja siksi tavoitteen ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia on tärkeää arvioida maittain. Suomen osalta arvio tehtiin osana EU:n biodiversiteettistrategian vaikutusten arviointityötä.

Pinta-alatavoitteeseen viime vuosia hitaammalla kasvuvauhdilla

Asetettu pinta-alatavoite voidaan saavuttaa Suomessa eri tavoin. Otimme arviointityössä lähtökohdaksi sen, että luomupeltopinta-ala lisääntyy nykyisellä peltopinta-alalla korvaten tavanomaista tuotantoa. Toisena lähtökohtana oli, että lisääntyvä luomutuotanto tukisi ruoantuotantoa vastaten kulutuskysyntään Suomessa, tukisi tavoitetta lisää luomuruoan osuutta 25 %:iin julkisissa ruokapalveluissa sekä tukisi luomuelintarvikevientimme kasvua. 568 525 hehtaarin luomupeltopinta-ala saavutettaisiin 6,1 %:n vuotuisella kasvulla. Tahti olisi hieman hitaampi kuin vuosien 2011–2020 keskimääräinen 6,4 %:n vuotuinen kasvu.

Luomupinta-alan kasvu lisäisi ekologisia hyötyjä

Karttuva tutkimustieto osoittaa luomutuotannon hyödyttävän luonnon monimuotoisuutta enemmän kuin tavanomainen tuotanto. Luomupeltopinta-alan laajentaminen tukisi paikallisesti monimuotoisuutta kaikkialla, jossa luomuala kasvaa, mutta vaikuttavuudessa olisi alueellisia eroja.

Luomuviljelyn laajeneminen nykyisillä intensiivisillä viljanviljelyalueilla olisi monimuotoisuusvaikutusten osalta todennäköisesti vaikuttavampaa kuin laajentaminen nykyisillä nurmivaltaisilla maidontuotantoalueilla.

Luomutuotannon lisääminen erityisesti viljanviljelyalueilla Suomessa voisi lisäksi vähentää vesistöjen typpikuormitusta ja parantaa maaperän rakennetta.

Luomutuotannon laajeneminen tukisi samalla EU:n biodiversiteettistrategian tavoitetta vähentää kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä ja kemikaalikuormitusta. Luomuosaamisen valtavirtaistuminen lisäisi myös viljelykasvilajiston monimuotoisuutta.

Taloudellisia vaikutuksia haastavaa arvioida

Luomutuotannolle maksettavalla tuella on merkittävä vaikutus tilojen taloudellisen tuloksen ja kannattavuuden muodostumisessa. Taloudellisilla kannustimilla korvataan luomutuotannon pienempiä satoja ja suurempaa hallinnollista taakkaa, joka liittyy tuotantoehtojen noudattamisen valvontaan. Toisaalta luomutuotteiden hinnat ovat korkeampia kuin tavanomaisten tuotteiden hinnat.

Tavoiteltaessa 25 %:n luomuviljelyosuutta kokonaispeltoalasta luomutuotteiden tarjonnan lisäys todennäköisesti vaikuttaisi pienentävästi luomutuotteista saatavaan tuottajahintaan. Tämän seurauksena kannattavuus oletettavasti heikkenee hieman. Mikäli luomutuotannon lisääntyessä tukipolitiikka ja tuen määrä suhteessa tuotannon laajuuteen säilyvät ennallaan, luomuviljelyyn siirtyvien viljelijöiden taloustilanne ei muutu oleellisesti nykyisestä.

Voidaan myös arvioida, että tuotannon laajeneminen tukisi luomuviennin ja kierrätyslannoitemarkkinoiden kehittymistä ja toisi volyymihyötyjä jalostusketjuihin. Tämä edellyttää kuitenkin kehittämistoimia koko toimitusketjussa.

Sosiaaliset vaikutukset positiivisia

Luomualan kasvu lisäisi luomuosaamista, vaihtoehtoisten ja integroitujen kasvinsuojelumenetelmien osaamista ja vaikuttaisi myönteisesti suomalaisen puhtaan ruokatuotannon maineeseen. Luomutuotannon laajentamisella nähdään olevan positiivista vaikutusta myös koko luomutuotantoketjun kehittymiseen. Tosin tietyillä aloilla, kuten luomupuutarhatuotannossa, tuotannon laajentaminen nähdään haastavana tavoitteena tuottajien osoittaman vähäisen kiinnostuksen takia.

Tuotannon laajeneminen voisi lisätä luomutuottajien keskinäistä yhteistyötä, mutta myös yhteistyötä esimerkiksi maaseudun matkailupalveluja tuottavien yritysten kanssa ja siten edistää luomubrändin lisäarvon hyödyntämistä laajemmin liiketoiminnassa.

Kirjoittaja:

Sari Iivonen, Kauko Koikkalainen ja Antti Miettinen

Avainsanat: