Luomukotieläintuotannon tavoitteena on turvata eläinten hyvinvointi painottaen lajinmukaisten käyttäytymistarpeiden mahdollistamista (1). Osaltaan tavoitteella pyritään vastaamaan kuluttajien kysyntään tuotteista, joiden pohjana ovat eläinystävälliset tuotantomenetelmät. Kotimainen tutkimustieto luomueläinten terveydestä ja hyvinvoinnista on toistaiseksi puutteellista.
Luomusäädöksissä pyritään tarjoamaan kullekin eläinlajille sopiva ympäristö ja hoito hyvinvoinnin varmistamiseksi. Nykyään eläinten hyvinvointi käsitetään kokonaisvaltaisena terminä, joka kattaa eläimen biologisten toimintojen, kuten terveyden ja kasvun, lisäksi myös eläimen kokemukset ja luontaiset käyttäytymistarpeet (2). Hyvinvointi voidaan määritellä eläimen kokemukseksi omasta olotilastaan.
Eläinten hyvinvointikeskuksen johtava asiantuntija Satu Raussi toteaa luomutuotannon tarjoavan hyvät edellytykset eläinten hyvinvoinnin korkealle tasolle. Luomussa huomioituja hyvinvointiin vaikuttavia avaintekijöitä ovat Raussin mukaan eläinten käyttäytymistarpeiden mahdollistaminen esimerkiksi ulkoilun, tavanomaista tuotantoa suuremman elintilan sekä lajinmukaisen rehustuksen myötä. Luomun vaatimukset perustuvat osaltaan eläinten hyvinvointitutkimukseen: esimerkiksi laiduntamisen mahdollistaminen lisää lypsylehmien hyvinvointia (3) samoin kuin elintilan lisääminen sioilla (4) ja munijakanoilla (5). Niin ikään esimerkiksi luomussa vaadittu lypsyvasikoiden varhainen ryhmäkasvatus lisää mahdollisuuksia lajinmukaiseen käytökseen, kuten leikkiin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen (6).
Hyvinvointitutkimuksessa on kuitenkin havaittu, että samojen säädösten alaisissa ympäristöissä eläinten hyvinvointi voi vaihdella tilojen välillä (7, 8). EU:n yhteisestä luomuasetuksesta huolimatta luomutilojen olosuhteet ja käytännöt vaihtelevat niin maiden välillä kuin sisälläkin maantieteellisten erojen, kansallisen sääntelyn sekä kulttuurin myötä (9, 10). Siten kotimaisen luomueläintuotannon kehittämiseksi tutkimusta tarvitaan myös suomalaisilta tiloilta.
Tutkimustieto luomueläinten terveydestä ja hyvinvoinnista on toistaiseksi niukkaa
Suomessa tehtyjä tilatason tutkimuksia luomueläinten hyvinvoinnista ei toistaiseksi ole. Raussin mukaan nykyinen olemassa oleva tieto eläinten hyvinvoinnista tuo huonosti esiin tuotantotapojen välisiä eroja.
– Riippumatonta esimerkiksi viranomaisten tuottamaa dataa eläinten hyvinvoinnista tuotantotiloilla, kuljetuksissa ja teurastamoilla on ylipäätään todella vähän. Viranomaiset tekevät niin sanottuja EU-eläinsuojelutarkastuksia noin viidellä prosentilla tuotantoeläintiloista vuosittain, ja niistäkin suurin osa on riskiperusteisia käyntejä. Tämä on yksi harvoista olemassa olevista jatkuvista datoista eläinten hyvinvoinnista, Raussi toteaa.
Eläintuotannon yritykset ja sidosryhmät keräävät tietoa eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista, mutta se ei ole julkista, vaikka sitä voidaankin pyytää esimerkiksi tutkimuskäyttöön.
– Luullaan, että eläinten hyvinvoinnista on hirveästi avointa ja riippumatonta dataa, mutta ei sitä oikeasti ole, Raussi jatkaa.
Myöskään luomueläinten terveydestä ei juurikaan ole suomalaista tutkimusta. Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen apulaisprofessori Heli Simojoki toteaa, että ilman tutkimusta on vaikeaa sanoa tarkkaa tietoa mahdollisista terveyseroista luomu- ja tavanomaisten eläinten välillä. Simojoki nostaa esiin eläinaineksen soveltuvuuden luomutuotantoon. Eläimet on jalostettu tavanomaiseen tuotantoon eikä luomujalostusta tehdä luomueläinten vähäisen määrän takia. Haasteet eläinaineksen suhteen liittyvät Simojoen mukaan eläinten tuotostasoon: esimerkiksi korkeatuottoisten lypsylehmien kohdalla voidaan kohdata haasteita luomuruokinnassa, kun taas vähemmän vaativat emolehmät soveltuvat hyvin luomuun. Samoin Raussi korostaa sitä, että nykyrotuja ei ole suunniteltu luomuun. Raussi ei näe tuotannon tehokkuutta itsessään ongelmana, ellei tehokkuus aiheuta eläinten hyvinvointiongelmia, mutta hänen mukaansa tulisi miettiä, mitä tehokkuus tarkoittaa luomueläinten kohdalla.
Luomututkimusta ulkomailta
Sen sijaan kansainvälistä tutkimusta luomueläinten hyvinvoinnista on jonkin verran. Katsausartikkeleissa on todettu luomusäädösten tarjoavan hyvät puitteet eläinten hyvinvoinnille (11, 12). Erityisesti lajinmukainen käyttäytyminen näyttää toteutuvan hyvin luomutuotannossa (11). Suurimmat haasteet luomueläinten hyvinvoinnissa koskevat eläinten terveyttä (11, 13); yleisesti ottaen luomueläinten terveydentila on hyvä, mutta se ei ole merkittävästi parempi kuin tavanomaisessa tuotannossa (11). Nykyisten eläinrotujen sopivuus luomuun ja siitä johtuvat terveysongelmat nousevat esiin erityisesti sika- ja broilerituotannossa, kun taas lypsylehmillä tai munijakanoilla roduista juontuvia ongelmia on vähemmän. Korkeatuottoiset sikarodut eivät ole soveltuneet ulkoiluun eivätkä viiden viikon kasvatukseen jalostetut broilerit sovi luomun pidempään kasvatusaikaan (11). Siispä luomusäädöksissä (1) mainittu eläinrodun valinta korostuu terveysongelmien ehkäisyssä sika- ja broilerituotannossa.
Tutkimuksissa on kuitenkin yhä puutteensa. Tulokset ovat vaihtelevia ja vaikeasti vertailtavia muun muassa erilaisten tutkimusasetelmien, aluevaihteluiden ja tutkimusten vähyyden vuoksi (11, 12, 14). Tutkimukset ovat keskittyneet paljolti eläinten terveyteen huolimatta hyvinvoinnin kokonaisvaltaisesta määritelmästä. Esimerkiksi luomussa korostuneesta lajinmukaisesta käyttäytymisestä tai eläinten tunnetiloista luomutiloilla on vähän tietoa (11, 13). Tuotantosuunnista hyvinvointitutkimusta on eniten luomulypsylehmistä (13, 14), ja esimerkiksi suomalaisessa luomutuotannossa merkittävästä emolehmätuotannosta tai lihanaudoista yleensä on hyvin vähän hyvinvointitutkimusta luomutiloilta (11).
Valvonta luomutuotannon vahvuutena
Vaikkei tutkimustietoa luomueläinten hyvinvoinnista Suomesta olekaan, ei se tarkoita, etteikö hyvinvointia edistävien luomusäädösten toteuttamista seurattaisi.
– Luomuvalvonta on viranomaisvalvontaa, ja se perustuu säädöksiin. Esimerkiksi laidunvelvoitetta, tilavaatimuksia ja luomun ehtoja seurataan. Jokainen luomutila valvotaan joka vuosi, Raussi korostaa.
Tavanomaisessa tuotannossa valvontakäyntejä on paljon harvemmin. Tiloilla käydään muun muassa otantaan perustuvilla EU:n eläinsuojelukäynneillä tai tilalliselle vapaaehtoisen eläinten hyvinvointikorvauksen valvontakäynneillä, mutta niistä kuluttaja ei saa tietoa tuotteita ostaessaan. Luomun vahvuutena onkin tuotannon sertifiointi.
– Luomumerkki ansaitaan valvonnalla, Raussi päättää.
Teksti Inkeri Räisänen
Lähteet:
(1) Ruokavirasto. (2022). Eläintuotannon ehdot. Verkkosivu. Viitattu 29.9.2023. https://www.ruokavirasto.fi/yritykset/oppaat/luomuelain/elaintuotannon-ehdot/
(2) Fraser, D., Weary, D. M., Pajor, E. A. & Milligan, B. N. (1997). A Scientific Conception of Animal Welfare that Reflects Ethical Concerns. Animal Welfare, 6(3), 187-205.
(3) Arnott, G., Ferris, C. & O’Connell, N. (2017). Review: Welfare of dairy cows in continuously housed and pasture-based production systems. Animal, 11(2), 261-273.
(4) EFSA AHAW Panel (EFSA Panel on Animal Health and Welfare). (2022). Scientific opinion on the welfare of pigs on farm. EFSA Journal, 20(8), 7421.
(5) EFSA AHAW Panel (EFSA Panel on Animal Health and Animal Welfare). (2023). Scientific opinion on the welfare of laying hens on farm. EFSA Journal, 21(2), 7789.
(6) Costa, J. H. C., von Keyserlingk, M. A. G. & Weary, D.M. (2016). Invited review: Effects of group housing of dairy calves on behavior, cognition, performance, and health. Journal of Dairy Science, 99(4), 2453–2467.
(7) Blokhuis, H. J., Veissier, I., Miele, M. & Jones, B. (2010). The Welfare Quality® project and beyond: Safeguarding farm animal well-being. Acta Agriculturae Scandinavica, Section A — Animal Science, 60(3).
(8) Sørensen, J. T. & Fraser, D. (2010). On-farm welfare assessment for regulatory purposes: Issues and possible solutions. Livestock Science, 131(1), 1-7.
(9) Wallenbeck, A., Rousing, T., Sørensen, J.T., Bieber, A., Spengler Neff, A., Fuerst-Waltl, B., Winckler,, C., Peiffer, C., Steininger, F., Simantke, C., March, S., Brinkmann, J., Walczak, J., Wójcik, P., Ribikauskas, V., Wilhelmsson, S., Skjerve T. & Ivemeyer, S. (2019). Characteristics of organic dairy major farm types in seven European countries. Organic Agriculture, 9, 275–291.
(10) Ivemeyer, S., Brinkmann, J., March, S., Simantke, C., Winckler, C. & Knierim, U. (2018). Major organic dairy farm types in Germany and their farm, herd, and management characteristics. Organic Agriculture, 8, 231–247.
(11) Åkerfeldt, M.P., Gunnarsson, S., Bernes, G. & Blanco-Penedo, I. (2021). Health and welfare in organic livestock production systems—a systematic mapping of current knowledge. Organic Agriculture, 11, 105–132.
(12) Duval, E., von Keyserlingk, M. A. G. & Lecorps, B. (2020). Organic Dairy Cattle: Do European Union Regulations Promote Animal Welfare? Animals, 10(10), 1786.
(13) Sutherland, M.A., Webster, J. & Sutherland, I. (2013). Animal Health and Welfare Issues Facing Organic Production Systems. Animals, 3, 1021-1035.
(14) Van Wagenberg, C., De Haas, Y., Hogeveen, H., van Krimpen, M., Meuwissen, M., van Middelaar, C. & Rodenburg, T. (2017). Animal Board Invited Review: Comparing conventional and organic livestock production systems on different aspects of sustainability. Animal, 11(10), 1839-1851.