Maataloustieteen päivät aloittivat pirteästi vuoden 2024 keräten noin 600 osallistujaa kuulemaan ja keskustelemaan ajankohtaisesta ruoantuotantoon kytkeytyvästä tutkimuksesta 10.-11. tammikuuta Viikin kampukselle. Tällä kertaa päivien ohjelma oli mielestäni erityisen kiinnostava ja innostava. Päivät alkoivat alustuspuheenvuoroilla ja paneelilla, joissa pohdittiin tieteen asemaa tämän päivän yhteiskunnassamme ja tuotiin esille niitä mahdollisuuksia ja haasteita, joita me tieteentekijät kohtaamme osallistuessamme yhteiskunnalliseen keskusteluun ja vaikuttamistyöhön.
Mieleeni jäi erityisesti kaksi puheenvuoroa. Sitran johtava asiantuntija Eeva Hellström avasi tulevaisuuskuvia ja mahdollisuuksiamme vaikuttaa erilaisten tulevaisuuskuvien rakentumiseen. Kuka käyttää valtaa ja keitä ei yhteisessä keskustelussa näy? Keillä on tulevaisuusvaltaa, kysyi Hellström. Tämä on mielestäni erittäin tärkeä kysymys, joka kytkeytyy myös siihen, millaista suomalaista ruokajärjestelmää rakennamme. Olisikin tärkeää, että yhteistä ruokajärjestelmää olisi rakentamassa mahdollisimman monipuolinen joukko, joka uskaltaa kysyä myös vaikeita kysymyksiä ja haastaa vallitsevia oletuksia tulevaisuudesta.
Emeritusprofessori, Ilmastopaneelin ex-puheenjohtaja Markku Ollikainen haastoi myös kuulijoita pohtimaan ilmaston muutokseen sopeutumista. Meidän tulisi tehdä selkeä päätös siitä mihin suuntaan Suomen maatalouden tulisi mennä. Ohjauskeinot kyllä kiinnostavat poliitikkoja, mutta päätöksiä ei olla valmiita tekemään, mikäli suunta ei ole selkeä, totesi Ollikainen. On selvää, että tieteeseen perustuvalle viestinnälle ja päätöksen tekoa tukevalle tiedeneuvonnalle on tarvetta. Siksi on hyvin tärkeää, että tieteentekijöillä olisi kannusteita osallistua yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ja tarvittaessa koko tiedeyhteisö olisi taustatukena, erityisesti silloin kuin tutkijat joutuvat myrskyn silmään.
Maataloustieteenpäivillä oli luomusessio Kehittyvä ja kestävä luomu (Abstraktikirja 38.1-5), jossa kuulimme suullisia esityksiä mm. luomusadoista, -lajikejalostuksesta ja sekaviljelystä. Ilahduttava oli se, että luomuaiheista tutkimusta esiteltiin lukuisissa muissakin sessioissa. Luomua käsiteltiin hyvin laajasti eri aihepiireissä kotieläintuotannosta kasvintuotantoon ja maatalouspolitiikasta ympäristökysymyksiin. Esimerkiksi posterisessiossa esiteltiin luomumaidon jodipitoisuuteen liittyvää tutkimusta (4-2, s. 280). Opetusta ja tiedottamista käsittelevässä posterisessiossa esillä oli luomuopetuksen kehittäminen (6-2, s. 335). Luomutuotannosta puhuttiin mm. Pellolta pöytään strategian toteuttamista ja vaikutuksia käsittelevässä sessiossa (2.1.-2.2. s. 18-19), muutoskestävää kasvintuotantoa (4.3.-4.4. s. 28-29), maaperän monimuotoisuutta (24.1.-24.3. s. 110-) ja kasvinsuojeluaineiden käytön vähentämistä (30.1.-30.3. s. 138-) käsittelevissä sessioissa.
Nopeasti laskien luomutuotanto nousi esille 15 esitelmässä ja 13 posterissa, joista kaikista on tiivistelmä abstraktikirjassa. Esitelmien kokonaismäärä oli 166 ja posterien 163, joten ”luomuisuusaste” oli noin 8-9 %. Luomutuotantoon liittyvä tutkimus on vahvistunut kymmenessä vuodessa. Vuonna 2014 ohjelmassa ei ollut lainkaan luomusessiota, luomu mainittiin kahden esityksen ja kahdeksan posterin otsikoissa. Luomututkimuksen näkyvyyden kasvu ja aktiivinen luomualan tiedeviestintä mahdollistavat sen, että luomu nähdään entistä vahvempana osana tulevaisuuden suomalaista ruokajärjestelmää.
Teksti: Sari Iivonen, Luomuinstituutin johtaja. Kuvat: Sirpa Mäkinen