Hyvän sadon takaamiseksi maataloudessa käytetään usein torjunta-aineita rikkakasvien, tuholaisten ja kasvitautien hallintaan. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa selvitettiin 198 torjunta-aineen ja niiden hajoamistuotteiden esiintymistä 148 peltoalalla Suomessa.
Ensimmäinen koko maan kattava tutkimus peltomaiden torjunta-ainejäämistä
Tutkimus on ensimmäinen koko maan kattava tutkimus torjunta-ainejäämistä Suomessa. Tutkimuksessa oli mukana tavanomaisesti viljeltyjen nurmi-, vilja- ja vihannespeltojen lisäksi myös 20 sellaista peltoa, jotka olivat olleet luomutuotannossa vähintään kymmenen vuotta. Näytteenotto tehtiin vuonna 2018.
Tulokset osoittivat, että torjunta-ainejäämät ovat yleisiä Suomen peltomaissa. Vähintään yhden torjunta-aineen jäämiä löydettiin 82 prosentista maaperänäytteitä eli vain 18 prosentista pelloista ei löytynyt ollenkaan jäämiä. Lähes kolmanneksessa näytteistä (32 %) jäämiä löytyi yli viidestä eri torjunta-aineesta. Useimmin löydetyt torjunta-aineet sekä tavanomaisesti viljellyillä että luomupelloilla olivat glyfosaatti ja sen hajoamistuote aminometyylifosfonihappo (AMPA).
Pellon käyttöhistoria näkyy maassa pitkään
Luomupelloilla AMPA jäämiä havaittiin 65 prosentissa ja glyfosaattia 40 prosentissa maanäytteistä. Keskimääräiset pitoisuudet luomupelloilla olivat kuitenkin suhteellisen matalia: AMPA pitoisuudet olivat 83 % pienemmät ja glyfosaattipitoisuudet 95 % pienemmät kuin tavanomaiselta viljapellolta mitatut pitoisuudet. Glyfosaatti- ja AMPA-jäämien esiintyminen luonnonmukaisesti viljellyillä pelloilla osoittaa, että niiden hajoaminen boreaalisissa olosuhteissa voi kestää huomattavasti odotettua kauemmin. Pellon käyttöhistoria näkyy siis maaperässä vielä pitkään luomuun siirtymisenkin jälkeen.
Muutamista luomupeltonäytteistä löytyi myös klotianidiinia (jo kielletty, hyvin hitaasti hajoavaksi tiedetty neonikotinoidi, jota käytetty siementen käsittelyyn), metamitronia (edelleen käytössä rikkakasvien torjuntaan), propiconatsolia (sienitauteihin käytetty aine, käyttö kielletty 2018) ja DDT:tä, jonka käyttö on ollut kiellettyä Suomessa vuodesta 1975 lähtien. Kyseisten aineiden mitatut pitoisuudet luomupelloilla olivat kuitenkin varsin pieniä.
Riski maaperäeliöille pieni
Mitattuja torjunta-ainepitoisuuksia verrattiin kirjallisuudesta löytyviin ohje- ja raja-arvoihin sekä tiedettyihin haitallisiin pitoisuuksiin mallieliönä käytetylle lierolajille. Tämän riskianalyysin perusteella suurimmassa osassa tutkituista pelloista riski maaperäeliöille oli pieni ja noin viidesosassa tavanomaisesti viljellyistä viljapelloista jäämien mahdollisesti ympäristölle aiheuttama riski oli keskisuuri.
Useimmilla vihannespelloilla riski sen sijaan oli kohtalainen tai suuri. Vihannespeltojen määrä tutkimuksessa oli kuitenkin pieni, ja näytteet otettiin keskellä kasvukautta, jolloin torjunta-ainepitoisuudet ovat korkeimmillaan. Riskianalyysin perusteella luomuviljellyillä pelloilla torjunta-aineiden maaperään aiheuttama riski oli käytännössä olematon. Tulosten perusteella luomutuotanto on Suomessakin erinomainen keino vähentää maaperän kemikaalikuormitusta ja niitä haittoja, joita tavanomaisesta viljelystä voi aiheutua viljelymaan eliöille.
Teksti: erikoistutkija Marleena Hagner, Luke
Tieteellinen artikkeli: Marleena Hagner, Sari Rämö, Helena Soinne, Visa Nuutinen, Riina Muilu-Mäkelä, Jaakko Heikkinen, Juha Heikkinen, Juha Hyvönen, Kalle Ohralahti, Vera Silva, Rima Osaman, Violette Geissen, Coen J. Ritsema, Riikka Keskinen. 2024. Pesticide residues in boreal arable soils: Countrywide study of occurrence and risks. Environmental Pollution 357; 124430. https://doi.org/10.1016/j.envpol.2024.124430