Kirjoittaja Marjo Hokka
Mittumaarin lähestyessä vesi herahtaa kielelle, kun miettii kesän ensimmäisiä pottuja, joista kuori lähtee pyyhkäisemällä. Mikäpä muu kruunaisi juhannusjuhlan paremmin? Voisiko lautasella olla luomuvarhaisperunaa?
Tarkastelin kotimaisia luomuperunan tuotantotilastoja ja hämmästyin, kuinka vähäistä on luomuperunan tuotanto. Vuonna 2024 vain 1 % perunan kokonaissadosta oli luomua eli yhteensä n. 5,7 miljoonaa kiloa. Luomuperunan osuus on pienempi kuin yhdenkään viljalajin, palkoviljojen tai öljykasvien luomusadon osuus Suomessa. Peruna tuottaa kuitenkin eniten kiloja hehtaarilta, luomunakin moninkertaisesti verrattuna viljoihin. Perunan osalta ollaan kaikkein kauimpana takamatkalla tavoiteltaessa kansallista luomutavoitetta, peltopinta-alasta 25 % luomua vuoteen 2023 mennessä. Nykyään vain 2,3 % perunan tuotantoalasta on luomua. Se pitäisi vähintään 10-kertaistaa, jotta perunan luomuala olisi lähelläkään 25 %.
Koko maa perunamaaksi
Peruna menestyy hyvin Suomessa pohjoisinta Lappia myöten. Etenkin Puikula-perunan viljelyä on tutkittu pitkissä koesarjoissa Lapissa ja Lapin Puikula onkin suojattu Suomesta ensimmäisenä EU:n nimisuojalla vuonna 1997. Kuitenkin luomuhyväksytyn perunan tuotantoala jää nykyään useiden ELY-keskusten alueella alle 100 hehtaarin. Koko Suomen luomuperunan pinta-ala on parhaimmillaankin ollut alle 900 ha viimeisten kymmenen vuoden aikana ja viime vuonna vain reilut 400 hehtaaria.
Nykyisellään perunan viljely ja jalostus elintarvikkeeksi on erittäin keskittynyt läntiselle rannikolle: varhaisperunat Turun saaristoon ja Varsinais-Suomeen, tärkkelysperuna Satakuntaan ja Etelä-Pohjanmaalle, ruokaperuna Pohjanmaalle, ranskanperunat Ahvenanmaalle ja siemenperunat Pohjois-Pohjanmaalle. Takana ovat ajat, jolloin perunaa viljeltiin ja jatkojalostettiin koko maassa. Hämmästyttävää! Osin asiaa selittänee, että nykysukupolvet käyttävät perunaa huomattavasti vähemmän kuin aiemmat, joilla oli perunamaa tuvan nurkalla ja peruna merkittävä osa jokapäiväistä ateriaa.
Perunasta on muuhunkin kuin peruslisukkeeksi
Pellosta pöytään käytön lisäksi perunasta on moneksi. Ruokaperuna säilyy hyvin talven yli ja siitä voidaan valmistaa useita erilaisia jatkojalosteita, esimerkiksi kosteutta sitovia ainesosia elintarviketeollisuuteen. Luomutärkkelysperunasta syntyy teollisessa prosessissa useita jakeita, jotka kaikki ovat luomukelpoisia: tärkkelystä perunajauhoksi ja helmiryyneiksi, kotieläimille soveltuvaa perunarehua eli kuitua ja perunaproteiinia, perunan soluneste konsentroituna taasen käy kaliumpitoiseksi luomulannoitteeksi.
Gluteiinittomana, kaikki ihmiselle tarpeelliset aminohapot sisältävänä ja ilmastoystävällisenä peruna soveltuu monelle. Julkisissa keittiöissä ja kouluruokailuissa luomuperunan käyttöä voisi helposti lisätä käyttämällä perunahiutaleita, -jauhoa tai helmiryynejä. Joulupöytäni kruunaavat varhaisperunat, jotka kaivan pakastimestani ja maku on yhtä hyvä kuin keskikesällä.
Hehtaarit hyötykäytössä
Mikään muu kasvi ei tuota Suomessa yhtä paljon käyttökelpoisia kiloja hehtaarilta kuin peruna, joka on satoisa luomunakin. Satotilastojen mukaan luomuperuna on tuottanut koko maassa keskimäärin 51 % (15,4 tonnia/ha) tavanomaisesti tuotetun perunan satotasoista viimeisten viiden vuoden aikana. Parhaimmillaan perunan luomusato on ollut keskimäärin 60 %, kun huomioidaan kaikki perunan tuotantosuunnat. Parhaimmat keskisadot tavanomaiseen verrattuna on saatu varhaisperunasta vuonna 2024 (70 %) ja tärkkelysperunasta vuonna 2021 (76 %).
Suomesta löytyisi luomuperunalle soveltuvia lohkoja viljelykiertovaatimukset huomioiden paljon enemmän kuin nyt on käytössä. Perunarutto ja rikkakasvit ovat pahimpia uhkia kaikessa perunan viljelyssä, mutta hallintakeinot ovat erilaisia luomussa kuin tavanomaisessa. Itsessään jo monipuolinen viljelykierto luomussa helpottaa ongelmien hallintaa, mutta myös perunan viljelyn laajentaminen eri puolille Suomea vähentäisi ongelmia verrattuna tietyille alueille keskittyneeseen perunavaltaiseen monokulttuuriin.
Reippaasti tavoitteen yli
Perunassa on mielestäni paljon enemmän mahdollisuuksia luomuun kuin esteitä. Kuulutankin siis luomuperunaa. Karkeasti laskien 25 % perunan peltopinta-alasta luomussa vastaisi noin 4500 hehtaaria nykyisellään. Vaikutus perunan kokonaissatoon olisi merkittävä ja se putoaisi noin 495 milj. kiloon, joka on suhteellisen lähellä nykyistä vuosittaista kotimaan käyttöä. Toki asiat eivät ole yksinkertaisia eikä luomualan kasvun vaikutus suoraviivaista. Vähenisikö perunan ylituotanto, nousisiko luomuperunan kysyntä, entä mitä tapahtuisi perunan kokonaistuotantoalalle tai hinnalle?
Varhaisperuna soveltuisi laajemmallekin alueelle viljelyyn ja viljelykiertoihin Suomessa, vaikka siitä ei satoa saataisikaan yhtä aikaisin kuin Rymättylässä. Voisiko tuoretuotteen pakastaa ja voisiko sillä olla vientimahdollisuuksia ”yöttömän yön neitsytperunana”? Neitsytperuna ei näe ensimmäistäkään aamua, joten se pitäisi pakastaa pian noston jälkeen. Itse ostaisin paremmalle aterialle ympäri vuoden, jos sitä olisi pakastealtaassa saatavana. Ylipäänsä peruna ansaitsisi olla aterian kruunu.
Luomuperunateollisuuden kasvamisella olisi vaikutuksia myös muuhun luomutuotantoon eläintenrehujen ja lannoitteen lähteenä, mikä parantaisi koko luomun kiertotaloutta ja omavaraisuutta. Perunan viljely voisi tarjota pientuottajille mahdollisuuden erikoistua erilaisten lajikkeiden viljelijöinä ja ylläpitäjinä.
Juhannukseksi suuntaan Lopen torille kyselemään luomuperunaa, vaikka Lopen perunan nimisuoja hyväksyntä olisikin vielä EU-komission rattaissa. Nautin neitsytperunani keitettynä lämpimänä sillin kanssa ja kylmänä popsin sellaisenaan, kun maku on oikein tekeytynyt.