Jaakko Nuutilan väitöskirjan johtopäätöksinä esitetään keinoja Suomen hallituksen asettamien luomutavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Linkki väitöskirjaan : https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/167682/THEFINNI.pdf?sequence=1
Nuutila on tutkinut suomalaista ruokaketjua ja löytänyt tekijöitä, jotka estävät luomun kehittämistä. Hän ehdottaa tavoitteiden saavuttamiseksi konkreettisia toimenpiteitä sekä Suomen hallitukselle että ruokaketjun toimijoille.
– Nykyisen ruokaketjun haittavaikutuksista on tiedotettava, torjunta-aineille ja väkilannoitteille on asetettava haittavero, ruokaketjun yhteistyötä on parannettava ja valtaa jaettava tasaisemmin, Nuutila sanoo.
Nuutilan vastaväittäjänä toimii maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö ja Helsingin yliopiston hallituksen puheenjohtaja dosentti Jaana Husu-Kallio, joka on itse ollut mukana asettamassa hallituksen luomutavoitteita.
Maailma muuttuu – muuttuuko Suomi?
Maapallon sietokyky on ylitetty luonnon monimuotoisuudessa, ilmastonmuutoksessa, typenkierrossa sekä makeanveden käytössä. Meille tärkeä Itämeri on saastutettu. Media välittää aika ajoin tietoa tuotantoeläintenpidon laiminlyönneistä. Kuitenkin Suomi sallii yhä tuotantoeläinten kytkemisen ja ahtaat elinolosuhteet. Olemme kaikki tietoisia erilaisten allergioiden sekä syöpäsairauksien yleistymisestä. Näiden sekä ruoassamme ja ympäristössämme olevien kemikaalien välillä on todettu yhteys. Kansainväliset toimijat kuten YK, WHO ja FAO sekä EU ovat nostaneet luomun yhdeksi vaihtoehdoksi saada muutosta aikaan.
Suomen hallitus perustaa vuonna 2013 julkistetun Lisää Luomua-ohjelman siihen tosiasiaan, että tarvitsemme tuotteita, tuotantoa ja tuotantotapoja, jotka eivät ole haitallisia ympäristölle, ihmisten ja kasvien ja eläinten hyvinvoinnille ja terveydelle. Ohjelman tavoitteena on, että vuonna 2020 luomun peltopinta-ala on 20 prosenttia, luomumarkkinat kolminkertaistuneet ja valtionhallinnon keittiöiden tarjoamasta ruoasta 20 prosenttia on luomua.
Tuotantopinta-alan osuus oli 9 prosenttia vuonna 2013, kun tämä ohjelma julkistettiin. Nyt se on 10,6 %; vuonna 2013 luomumarkkinat olivat 215 miljoonaa euroa ja nyt niiden arvellaan olevan 265 miljoonaa euroa. Julkisten ruokapalvelujen käyttämän luomuruoan osuutta on vaikea arvioida. Tuotantoalan kasvu vaatisi 18 prosentin ja markkinaosuuden lisääminen 26 prosentin vuosittaisen kasvun, jotta tavoitteet voitaisiin nyt saavuttaa. Tämä ei ole kovinkaan realistiselta eikä aiempiakaan Suomessa asetettuja tavoitteita ole saavutettu.
Monitieteinen tutkimus
Jaakko Nuutila on monitieteisessä tutkimuksessaan asettanut luomutavoitteet suomalaisen ruokaketjun toiminnan mallin tulokseksi ja löytänyt ruokaketjun toiminnassa keskeisiä heikkouksia, joiden vuoksi näitä ja aiempia tavoitteita ei ole saavutettu. Muun muassa ruokaketjutason yhteistyö on vähäistä, kuluttajat on unohdettu ruokaketjun päätöksenteossa, valta ei jakaudu tasaisesti toimijoiden kesken eikä ruokaketjun haittavaikutuksista tiedoteta tarpeeksi.
Nykyinen lainsäädäntö ei ole onnistunut riittävästi vähentämään haittavaikutuksia. Toiminta keskittyy oman hyvän ja edun saavuttamiseen yhteisen hyvän sijaan, jolloin toiminnan tuloksena olisi ekologisempi ja eettisempi tuotanto ja turvallisempi ja terveellisempi ruoka. Hallituksen tavoitteet voidaan saavuttaa vain luomun määrää lisäämällä.
Tieto lisää tietämystä
Tiedon merkitys on suuri. Luomu on esiteltävä sertifioituna ja kestävänä vaihtoehtona eriasteisten oppilaitosten oppimateriaaleissa sekä korkeakoulujen opetustarjonnassa.
– Korkeatasoinen, kansainvälisesti tunnustettu tieteellinen luomututkimus, osana muuta biotalouden tutkimusta tulee turvata, Nuutila ehdottaa.
Nuutilan mukaan ruokaketjun haittavaikutuksia voidaan vähentää kulutustottumuksia muuttamalla, mutta tämä ei yksinomaan riitä.
– Meillä on haittaveroja tupakkaan, alkoholiin ja polttoaineisiin. Minkä vuoksi tutkimusten haitallisiksi osoittamia torjunta-aineita tai väkilannoitteita ei panna verolle?
Verojen tuotolla Suomi voisi lisätä esimerkiksi koulujen luomuruoan osuutta erityisen koulujen luomuruokatuen avulla. Ruokaketjun toimijoiden on Nuutilan mukaan parannettava ruokaketjutason yhteistyötä ja ottaa kuluttajat mukaan nykyistä paremmin innovoinnin periaatteita noudattaen.
Nuutilan väitöstutkimus tukee alueellista sekä kansallista ruokaketjutoimintaa sekä nykyistä parempaa ruokaturvaa. Ruokaketjun malli keskustelee hyvin myös hallituksen tämänhetkisen Ruoka 2030 kärkihankkeen kanssa.
– Meillä kaikilla on yhteinen tavoite. Se on kestävämpi ruokaketju, joka tuottaa nykyistä ekologisemmin ja eettisemmin turvallisempaa ja terveellisempää ruokaa. Meidän tulee olla valmiita muuttumaan itse ja muuttamaan suomalaisen ruokaketjun toiminnan mallia.
Väittelijän yhteystiedot:
Jaakko Nuutila, puh. 050 573 0237, s-posti jaakko.nuutila@luke.fi