Helsingin yliopistossa 21.11.2018 väitelleen Vilma Sandströmin väitöskirjassa keskiössä on analyysi suomalaisten ruoankulutuksen aiheuttamasta ulkoistetusta ympäristön käytön paineesta sekä ruoankulutuksen hiilijalanjälkilaskennan kehittäminen niin, että kaupan materiaalivirrat otetaan siinä paremmin huomioon.
Globalisaation myötä maantieteellisten alueiden väliset yhteydet ovat lisääntyneet. Kaukaisia ympäristö- ja yhteiskunnallis-taloudellisia vaikutuksia, takaisinkytkentöjä sekä seurauksia maantieteellisten systeemien välillä kutsutaan englanninkielisellä termillä telecouplings. Tällaisten yhteyksien kasvu näkyy erityisesti maataloustuotannossa ja ruokasysteemeissä, sillä ruoan maailmankauppa on kasvanut voimakkaasti viime vuosikymmenten aikana. Tämä muutos on vaikuttanut positiivisesti kehitykseen mm. lisäämällä ruoan saatavuutta sekä luomalla työllisyyttä tuotantoalueilla. Muutos on kuitenkin myös lisännyt kulutuksen ja tuotannon maantieteellistä eriytymistä ja tämän seurauksena ympäristön käytön paineen ulkoistamista, kun myös maantieteellisesti kaukana olevat kuluttajat käyttävät tuotantoalueen rajallisia resursseja, kuten vettä tai maa pinta-alaa. Tämän takia kulutus voi aiheuttaa ympäristövaikutuksia myös maantieteellisesti kaukana sijaitsevilla alueilla.
Väitöskirja koostuu yhteenveto-osasta sekä neljästä osa-julkaisusta. Työssä analysoidaan Suomen ulkomaankaupan kautta ulkoistettujen ympäristövaikutusten ajallista muutosta vuosina 1961–2007 (osajulkaisu I) sekä 1986–2011 (osajulkaisu II) käyttäen kansainvälisen kaupan fyysisten materiaalivirtojen analyysidataa sekä maa- ja vesijalanjälki-indikaattoreita, ja analysoimalla näiden resurssien käytön aiheuttamaa biodiversiteettikadon uhkaa tuotantoalueilla. Osajulkaisussa III tutkitaan Suomen potentiaalia vähentää kasvituotteiden tuonnin kautta virtuaalivettä vesipulasta kärsiviltä alueilta korvaamalla tuotteita kotimaisella tuotannolla. Osajulkaisussa IV kehitetään ruoan kulutuksen hiilijalanjälkilaskentaa ja analysoidaan EU maiden keskimääräisten ruokavalioiden hiilijalanjälkiä sisällyttäen kaupan materiaalivirta-analyysit mukaan laskentaan.
Suomi osallistuu yhä vahvemmin globaaliin maataloustuotteiden kauppaan. Sekä maankäytön tuonti että vienti Suomen maataloustuotteiden ulkomaankaupassa laajeni ja tuojamaat sekä tuodut elintarviketuotteet monipuolistuivat vuosien 1961–2011 aikana. Tämä oli erityisen voimakasta ajalla 1986–2011, jolloin tuonnin kautta ulkoistettu maankäyttö lähes kaksinkertaistui. Suurin kasvu oli nähtävissä tuotteilla, joita voidaan kasvattaa ja joita on aiemmin tuotettu Suomessa. Suuri osa suomalaisten ruoan kulutuksen aiheuttamista uhista lajien monimuotoisuudelle aiheutuu Suomen rajojen ja jopa EU:n ulkopuolella, mikä korostaa näiden ulkoistettujen vaikutusten huomioimisen tärkeyttä. Kauppasuhteet eivät aina perustu resurssitehokkuuteen ja mm. vesivaroiltaan runsaaseen Suomeen tuodaan paljon vettä vaativia tuotteita kuivuudelta kärsiviltä alueilta. Suomella on potentiaalia toteuttaa huomattavia vähennyksiä veden tuonnissa korvaamalla osa tuonnista kotimaisella tuotannolla. Eläinperäiset tuotteet, erityisesti naudan liha ja maitotuotteet, aiheuttavat suurimman osan EU-maiden keskimääräisten ruokavalioiden hiilijalanjäljestä. Niiden tuotanto vaatii myös suuremman määrän maata ja vettä verrattuna kasviperäisiin elintarvikkeisiin. Tämän takia eläinperäisten tuotteiden kulutuksen vähentäminen on tehokas keino vähentää ruoan ympäristövaikutuksia.
Tämän väitöskirjan tulokset vahvistavat ja laajentavat aikaisempaa ymmärrystä Suomen ruokajärjestelmän globalisaatiosta, jonka kestävyys on yhä voimakkaammin riippuvainen myös ulkomaisten ruokajärjestelmien kestävyydestä. Ruokajärjestelmien muutoksella, mm. satokuilujen umpeen kuromisella, hävikkiä vähentämällä ja dieetin muutoksella voidaan vähentää merkittävästi ympäristönkäytön painetta ja turvata maapallon kasvavan väestön tarpeet. Kuitenkin, paikalliset toimet ja kulutus ovat usein joko suoraan tai epäsuorasti yhteydessä ympäristönmuutokseen muualla, ja näiden ulkoistettujen vaikutusten huomioon ottaminen on yhä tärkeämpää globalisoituvassa maailmassa. Tämä takia tarve kokonaisvaltaisille, useampia indikaattoreita sekä erilaisia maantieteellisiä mittakaavoja yhdistäville analyyseille on kasvanut ja niitä tarvitaan tukemaan sekä paikallisesti että globaalisti kestäviä ruokajärjestelmiä.
Teksti: Vilma Sandström
Sandström, Vilma, 2018. Telecouplings in a globalizing world: linking food consumption to outsourced resource use and displaced environmental impacts. Dissertationes Schola Doctoralis Scientiae Circumiectalis, Alimentariae, Biologicae. Akateeminen väitöskirja. Helsingin Yliopisto. Helsinki.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4663-2