Ei-kemiallisen rikkakasvintorjunnan mahdollisuudet peltokasvien viljelyssä

Euroopan komissio rahoittaa maatalousalan innovaatioverkoston EIP-AGRIn (The agricultural European Innovation Partnership) toimintaa. Ohjelman puitteissa on kutsuttu jäsenmaiden asiantuntijoita etsimään ratkaisuja tiettyihin nimettyihin haasteisiin ja ongelmiin, jotka koskettavat eurooppalaista maataloutta koko yhteisön alueella.

Fokuksessa peltokasvien rikkakasvien hallinta

Peltokasvien ei-kemiallisen rikkakasvien torjunnan täsmäryhmä (EIP-AGRI Focus Group Non-chemical weed management in arable cropping systems) julkaisi äskettäin raporttinsa. Täsmäryhmän työskentelyyn osallistui yhteensä 19 asiantuntijaa 12 maasta, mukana tutkijoita, neuvojia, viljelijöitä ja teollisuuden edustajia. Suomesta ei ollut edustusta. Ryhmä työskenteli löytääkseen vastauksia seuraavaan kysymykseen:

Mitkä ovat ei-kemiallisen rikkakasvintorjunnan käyttöönoton haasteet ja mahdollisuudet peltokasvien tuotantojärjestelmissä EU:ssa?

Ryhmä tunnisti viisi aihekokonaisuutta, joiden avulla haettiin ratkaisuja. Seuraavassa on esitelty lyhyesti kunkin aihepiirin keskeisimmät tulokset.

 

  1. Viljelyjärjestelmien uudelleen suunnittelu
  • Peltokasvien viljelyjärjestelmien monimuotoistamiseen liittyy satokasvien monipuolistaminen, uudet kasvilajiseokset, uudet rikkakasvien hallintateknologiat ja laitteistot sekä kasvintuhoojien muuttuminen. Uusien integroitujen rikkakasvien hallintastrategioiden tulee ottaa huomioon näissä oloissa menetelmien saatavuus, tehokkuus ja luotettavuus.
  • Ristiriitoja nousee, jos rikkakasvien hallinnan kannalta tehokkaat menetelmät ja viljelykäytännöt haittaavat muiden tavoitteiden saavuttamista, kuten energiankulutuksen tai kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämistä.
  • Tarvitaan tutkimusta sopivien maanpeitekasvien löytämiseksi, joiden avulla voidaan tukahduttaa rikkakasveja vihannestuotannossa. Samoin tarvitaan lisää tutkimusta kevennetyn muokkauksen ja maanpeitekasvien vaikutuksista monivuotisten rikkakasvien torjunnassa.

  

  1. Rikkakasvien ei-kemiallinen täsmätorjunta
  •  Ei-kemiallisten työvälineiden ja menetelmien työskentelyn tehokkuuden ja energian kulutuksen vähentäminen
  • Työkoneiden työskentelyleveyden ja rivinvälien leveyden optimoiminen peltokasveilla, joilla on kapeat rivinvälit.
  • Älykkäiden kitkentäteknologioiden soveltaminen suorakylvöisillä riviviljelyksillä.
  • Yksilöllinen kasvintunnistus
  • Kuvamateriaalia tarvitaan runsaasti oppimisympäristöjen kehittämiseen, uusien satokasvien ja rikkakasvityyppien tunnistamisen harjoitteluun.
  • Kamera- ja havaintojärjestelmien kehittäminen edellyttää tutkimusta, jotta yksittäisiä rikkakasvilajeja voitaisiin havaita ja torjua samanaikaisesti.
  • Mekaanista rikkatorjuntaa kasvustorivien sisällä tulee kehittää.
  • Lisää tutkimuspanostusta tarvitaan uusien bioherbisidien ja bioherbisidejä suosivien viljelymenetelmien sekä niiden pysyvän tehon selvittämiseksi pelto-olosuhteissa.

  

  1. Rikkakasvien biologian tutkimuksen suuntaaminen siemenpankkien dynamiikkaan
  • Erilaisten maanmuokkausmenetelmien vaikutukset siemenpankkiin eri maissa
  • Miten suositaan rikkakasvien siementen saalistusta ja hajotusta
  • Maaperän mikrobien vaikutus maan siemenpankkiin
  • Erilaisten kasvinvuorotusten vaikutukset siemenpankkiin
  • Pitkäaikaiset kenttäkokeet ennaltaehkäisevien ja suorien menetelmien vaikutuksista
  • Maan siemenpankin tutkimusmenetelmien yksinkertaistaminen: biomolekulaariset analyysit, röntgenteknologia, automatisoitu näytteenotto.

  

  1. Viljelijöiden käsitykset ja päätöksenteko
  •  Tieteidenvälinen rikkakasvitutkimus: haastavien rikkakasviongelmien hallintaa voidaan paremmin ratkaista yhteydessä laajempaan tavoitteeseen ekosysteemien kestävyyden lisäämiseksi kuin erillisinä ongelmina.
  • Ei-kemiallisessa rikkakasvintorjunnassa taloudelliset kustannukset syntyvät pääasiassa muokkauskäytäntöjen kustannuksista, työvoima- ja maanpeitekasvien kustannuksista sekä sadonmenetysten epäsuorista kustannuksista.
  • Tiloilla toimivien torjuntastrategioiden kehittäminen edellyttää viljelijöiden osallistumista menetelmien kehitykseen ja käyttöönottoon. On tärkeää, että viljelijöiden käsitys riskeistä ja päätöksenteko ovat osa tätä prosessia.

 

  1. Satokasvien ja lajikkeiden jalostus rikkakasveja tukahduttaviksi ja sietäviksi
  • Evolutiivisen jalostuksen mahdollisuudet kilpailukykyisyyden lisäämiseksi (populaatioiden ristiinjalostus). Tämä jalostustapa voidaan sopeuttaa jalostuspaikan paikallisiin oloihin ja vaatimuksiin.
  • Lyhyen kasvukauden lajikkeet edistämään viljelyjärjestelmien uudistamista.
  • Allelopaattisten lajikkeiden jalostuksessa on huomattava, että allelopaattiset yhdisteet ovat myrkyllisiä ja voivat jättää jäämiä maahan tai niillä voi olla haitallisia vaikutuksia seuraaville kasveille. Näitä vaikutuksia tulee tutkia lisää.
  • Tutkimuksen tulisi yleisesti tuoda lisää ymmärrystä eri jalostusominaisuuksien yhdistämiseen, kun tähdätään rikkakasvien sietokyvyn ja tukahduttavuuden kasvattamiseen, sekä yksittäisten kasvilajien että seosten kohdalla.

Johtopäätökset

Fokusryhmän yhteenvetona oli, että peltokasvien ei-kemiallinen rikkakasvien torjunnassa onnistuminen edellyttää uudenlaista suhtautumista viljelyjärjestelmien monimuotoisuuteen ja niiden tuottamien ekosysteemipalveluiden tukemiseen.  Uusien teknologisten ratkaisujen käyttöönotto on lupaavaa, mutta käytännön työssä viljelijöiden osallistuminen on edellytys uusien menetelmien onnistumiselle ja laajemmalle käyttöönotolle. Vaikka työssä ei ollut mukana suomalaisia osallistujia, johtopäätökset ovat relevantteja myös Suomen oloissa sekä luomuviljelyssä että tavanomaisessa viljelyssä.

Alkuperäinen raportti:

EIP-AGRI Focus Group Non-chemical weed management in arable cropping systems

FINAL REPORT, March 2020. 24 s.

Ryhmän raportti löytyy täältä: https://ec.europa.eu/eip/agriculture/sites/agri-eip/files/eip-agri_fg_non-chemical_weed_management_final_report_2020_en.pdf

 

Teksti: Sari Autio