Elinkaariarvioinnin (LCA) menetelmiä käytetään laajasti ruoantuotantotapojen ympäristövaikutusten arvioinnissa ja eri tuotantotapojen, kuten luomutuotannon ja tavanomaisen tuotannon ympäristötehokkuuden vertailussa. Nykyiset menetelmät suosivat kuitenkin paljon ulkoisia panoksia hyödyntävää tavanomaista maataloustuotantoa, eivätkä huomioi agroekologiaan perustuvien tuotantotapojen, kuten luomutuotannon erityispiirteitä ja niiden laaja-alaisia ympäristöhyötyjä. Tässä artikkelissa tarkastellaan nykyisin käytössä olevien LCA-menetelmien keskeisiä puutteita luomutuotannon ympäristövaikutusten arvioinnissa ja esitetään keinoja LCA-menetelmien kehittämiseksi.
Ihmiset ovat entistä kiinnostuneempia ruoan ympäristövaikutuksista ja haluavat valinnoillaan tukea kestävän ruoantuotannon edistämistä. Elinkaariarvioinnin (LCA eli Life Cycle Assessment) menetelmien avulla voidaan tarkastella ruokatuotteen koko tuotantoketjussa syntyviä ympäristövaikutuksia. Tuotantoketjulle asetetaan rajat ja rajat ylittäviä energia- ja materiaalivirtoja käsitellään systeemin panoksina ja tuotoksina. Panos voi olla vaikkapa lannoite ja tuotos ruoan lisäksi vesistöön kohdistuva ravinnepäästö. Vaikuttavuusindikaattorit koostuvat resurssien kulutuksesta ja päästöistä ympäristöön.
Lähtökohtaisesti LCA-arviointi kohdistuu negatiivisten vaikutusten arviointiin, eikä se huomioi tuotannon positiivisia vaikutuksia ympäristöön. Esimerkiksi ekosysteemipalvelut jäävät tarkastelun ulkopuolelle. Nykyiset menetelmät eivät myöskään tavallisesti huomioi tuotantotavan pitkäkestoisia vaikutuksia maan kasvukuntoon, eläinten hyvinvointiin, ympäristön kemikaalikuormitukseen tai luonnon monimuotoisuuteen.
Kehittämisehdotuksia
Nykyisten LCA-menetelmien heikkoutena on se, että ne suosivat korkeaan satotasoon pyrkivää intensiivistä viljelyä, joka tuottaa vähemmän ekosysteemipalveluita kuin ekstensiiviset systeemit. Jotta menetelmien avulla voitaisiin realistisemmin arvioida eri tuotantotapojen ympäristövaikutuksia, täytyisi menetelmiä kehittää seuraavilla tavoilla.
Kehittämiskohde 1. Indikaattorien määrää on kasvatettava
Maan kasvukuntoon vaikuttaa merkittävästi eroosio, tiivistyminen, orgaanisen aineksen määrä ja maan suolaantuminen. Maan kasvukunto ja sen ylläpitäminen olisikin saatava yhdeksi indikaattoriksi elinkaariarviointiin. Arviointimenetelmät eivät huomioi myöskään biodiversiteettivaikutuksia, vaikka maatalouden on todettu vaikuttavan ratkaisevasti monien lajien elinolosuhteisiin. Maatalouskemikaalien käytöllä on yhteys maatalousympäristön monimuotoisuuden vähenemiseen. Tästä huolimatta nykyiset menetelmät suosivat intensiivisiä tuotantomuotoja, vaikka ne johtaisivat suurempaan maatalouskemikaalien käyttöön. Kasvinsuojeluaineiden käytön ekotoksisia vaikutuksia on huomioitu vain harvoissa tavanomaisen tuotannon ja luomutuotannon vertailuissa, vaikka maatalouskemikaalien, kuten glyfosaatin ja neonikotinoidien käytön pitkäaikaisista haitallisista ympäristö- ja terveysvaikutuksista on kertynyt lisää tietoa. Kasvinsuojeluaineiden käytön haitallisia vaikutuksia aliarvioidaan yleisesti, sillä ymmärrys haitallisista vaikutuksista lisääntyy vasta vuosikymmenten käytön seurauksena. Maatalouskemikaalien käytön vaikutuksia olisi kuitenkin mahdollista arvioida varovaisuusperiaatteen mukaisesti huomioiden kemikaalien potentiaalisia vaikutuksia.
Kehittämiskohde 2. Myös pinta-alaa kohden syntyvät vaikutukset olisi huomioitava
LCA -menetelmät on alun perin kehitetty teollisuustuotteiden ympäristövaikutusten arviointiin ja siksi vaikutuksia arvioidaan tuotettua yksikköä, kuten tuotettua kiloa kohden. Näiden menetelmien soveltaminen maataloustuotantoon suosii intensiivistä tuotantoa, jossa pienellä pinta-alalla saavutetaan korkeita satoja, huolimatta korkeasta pinta-alakuormituksesta. Tällainen tarkastelutapa soveltuu heikosti ekosysteemipalveluiden arviointiin, jossa vaikutuksia pitäisi arvioida pinta-alaa kohden ja laajemmin maisematasossa. Esimerkiksi pienien peltolohkojen muodostama mosaiikkimainen maisema ja monimuotoinen kasvusto suosii biodiversiteettia ja ekosysteemipalveluita, kuten pölyttäjiä ja luontaisia vihollisia, mutta nykyiset LCA menetelmät eivät huomioi näitä hyötyjä. Elinkaariarvioinnissa pitäisi huomioida pinta-alakohtaiset vaikutukset tuotosyksikköä kohden koituvien vaikutusten lisäksi.
Kehittämiskohde 3. Muutoksia on arvioitava ruokajärjestelmätasolla
Luomutuotannon ja tavanomaisen tuotannon ilmastovaikutuksien vertailuissa on keskitytty pitkälti satotasoihin ja maan käytön muutoksista syntyviin potentiaalisiin vaikutuksiin. Maan käytön muutoksia on arvioitu hyvin suoraviivaisesti, vailla syvällisempää ymmärrystä maan käytön muutoksiin johtavista taloudellisista ja sosiaalisista tekijöistä. Luomutuotannon ja tavanomaisen tuotannon ympäristövaikutuksien arvioinnissa olisikin otettava entistä laaja-alaisempi arvioinnin näkökulma, jossa huomioidaan muutokset ruokavalioissa, satotasoja nostavat viljelykäytänteet, ruokahävikin ja sivuvirtojen hyödyntäminen sekä maankäytön muutokset. Tarvitaan ruokajärjestelmätason muutoksien näkökulmaa sen sijaan, että tarkastellaan vain satotasoja ja potentiaalisia maan käytön muutoksista johtuvia päästöjä.
Alkuperäinen artikkeli:
Hayo M. G. van der Werf, Marie Trydeman Knudsen and Christel Cederberg. 2020. Towards better representation of organic agriculture in life cycle assessment. Nature Sustainability.
https://doi.org/10.1038/s41893-020-0489-6
Teksti: Sari Iivonen
