projeto-cafe-gato-mourisco-unsplash_pienempi.jpg
Varjoviljeltyä kahvia Brasiliassa. Kuva: Projeto Cafe Gato Mourisco

Katsaus luomukahvin kestävyyteen

Luomukahvi tunnetaan ympäristön kannalta kestävänä vaihtoehtona, mutta mitä tutkimus todella sanoo luomukahvin kestävyydestä? Onko luomu kestävämpi vaihtoehto kuin tavanomaisesti tuotettu kahvi? Vähentääkö se metsäkadon riskiä, kasvihuonekaasupäästöjä ja rehevöitymistä? Entä onko luomukahvi sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävämpi? Lisääkö se tuottajien toimeentuloa ja sukupuolten välistä tasa-arvoa?

Kahvi on yksi laajimmin myydyistä globaaleista maataloushyödykkeistä ja samalla se jättää ison jäljen ympäristöön. Tuotanto tapahtuu pääosin tropiikissa, jossa se on yksi merkittävimmistä metsä- ja luontokatoa aiheuttavista maataloustuotteista (1, 2). Kahvintuotannon viljelyintensiteetin kasvu on kehityssuuntana kasvattanut myös muita ympäristövaikutuksia, kuten eroosiota, maaperän köyhtymistä sekä kemikaalikuormitusta. Kahvintuotantoon liittyy lisäksi monia taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Monien kahvinviljelijöiden tulot jäävät köyhyysrajan alapuolelle, tiloilta paljastuu työturvallisuusongelmia ja ihmisoikeusrikkomuksia, kuten lapsityövoiman käyttöä ja sukupuolten välinen epätasa-arvo on yleistä (3).

Kahvintuotannon ympäristöön kohdistaman paineen uskotaan kasvavan entisestään kahvin kysynnän kasvun sekä ilmastonmuutoksen myötä. Ilmastoherkkänä kasvina kahvi tulee olemaan erityisen altis ilmastonmuutoksen vaikutuksille, sillä muutokset lämpötiloissa ja sateissa vaikuttavat kahvin laatuun ja tuottavuuteen. Uutiset epäonnistuneista kahvisadoista ovatkin jo tuttuja (4). Tämä pakottaa siirtämään tuotantoa uusille alueille, usein herkkiin vuoristoekosysteemeihin. Suuri osa alueista, joiden arvellaan soveltuvan kahvinviljelyyn vuonna 2050, ovat vielä tänä päivänä suojelematonta metsää (5).

Suomessa kahvin kulutus on ennätysluokkaa, sillä suomalaiset kuluttavat eniten kahvia henkeä kohti koko maailmassa. Suomeen tuodun kahvin ulkoistetut ympäristövaikutukset ovatkin merkittäviä. Kahvin osuus Suomeen tuotujen viljelykasvien viljelyalasta on arviolta jopa 18 prosenttia, sinisen veden eli pohja- ja pintavesien käytöstä 9 prosenttia ja vihreän veden eli sadeveden käytöstä 36 prosenttia. Kahvi kuuluu myös metsä- ja luontokatovaikutuksiltaan Suomen merkittävimpiin tuontituotteisiin (6).

Yhteensä yli 10 miljoonaa hehtaaria kattavasta kahvintuotannosta noin 6,7 prosenttia eli noin 709 000 hehtaaria oli luomua vuonna 2019 (7). Luomun, samoin kuin muiden vastuullisuussertifiointien, osuus tuotannosta on kasvanut merkittävästi viime vuosien aikana; arviolta noin 55 prosenttia kahvin tuotannosta (vaikkakin vain 25 prosenttia myynnistä) oli vuonna 2019 sertifioitua (5). Miltä luomukahvin kestävyys sitten näyttää tutkimustiedon valossa?

Luomukahvi on monessa suhteessa ympäristökestävämpi

Kahvintuotannon luomusertifiointi parantaa useiden ympäristölle parempien käytäntöjen omaksumista, kuten maan kunnosta huolehtimista, kemiallisten lannoitteiden korvaamista lannan ja kierrätysravinteiden käytöllä, varjostavien puiden runsaampaa käyttöä sekä vain luonnonmukaisten torjunta-aineiden käyttöä. Näillä käytännöillä on todennetusti monia hyötyjä maan kasvukunnolle, eroosion torjunnalle, vesistöjen tilalle, hiilensidonnalle ja maatalousympäristön monimuotoisuudelle (8, 9, 10).

Luomun hyödyt maaperän laadulle ja kasvukunnolle tunnetaan hyvin ja kahvinviljely ei ole tässä suhteessa poikkeus, sillä luomun viljelykäytännöt lisäävät maaperään varastoituvan hiilen määrää, parantavat multavuutta ja ravinteiden saatavuutta ja ovat eduksi maaperäeliöstölle (10, 11, 12). Sen sijaan pitkään jatkuneen kahvin monokulttuurin on todettu vaikuttavan negatiivisesti maaperään (13).  

Luomu pienentää tuotannosta seuraavaa vesistökuormitusta, sillä vähäisempien viljelyksiltä huuhtoutuvien ravinteiden ja torjunta-aineiden lisäksi myös kahvipapujen pesu aiheuttaa vesistökuormitusta, mihin luomussa pyritään puuttumaan (14, 15). Myös ilmastovaikutusten suhteen luomulla on etumatkaa, sillä kahvin tuotantoketjussa kasvihuonekaasupäästöistä suuri osa syntyy kemiallisten lannoitteiden käytöstä. Luomukahvin hiilijalanjäljen onkin todettu olevan alhaisempi monissa eri tuotantoympäristöissä (16).

Kahvintuotannossa perinteiset varjoviljelmät eli peltometsäviljelyyn perustuvat viljelmät ovat ympäristövaikutusten kannalta huomattavasti parempi vaihtoehto kuin suuret kahviplantaasit, joiden osuus kasvaa jatkuvasti. Varjokahviviljely on luomussa suhteessa yleisempää ja laadukkaampaa kuin tavanomaisessa, muttei kuitenkaan sertifioinnin edellytys. Laatua arvioidaan muun muassa varjostavan latvuston laajuudella ja kerrosten lukumäärällä sekä puuston tiheydellä ja monimuotoisuudella (15, 17). Tämä selittyy muun muassa sillä, että monipuolinen peltometsäviljely tarjoaa paremmin ekosysteemipalveluja, kuten ekologista kasvinsuojelua, joiden hyödyt luomussa korostuvat.

Varjokahviviljelyn tutkittujen hyötyjen lista on pitkä. Se lisää maan orgaanisen aineen muodostumista ja hiilensidontaa, vähentää ravinteiden huuhtoutumista ja eroosiota, lieventää sään ääri-ilmitöitä ja tarjoaa viileämmän mikroilmaston sekä varjelee luonnon monimuotoisuutta (14, 17). Tutkimusta on tehty erityisesti sen monimuotoisuushyödyistä. Sen on todettu lisäävän paitsi kasvien myös monien eläinlajien, kuten lintujen, niveljalkaisten ja nisäkkäiden, samoin kuin maaperäeliöstön monimuotoisuutta (17).

IMG_0771.jpg
Varjoviljeltyä kahvia Etiopiassa, Siren alueella. Tilalla tuotetaan oman kotitalouden kulutuksen lisäksi myyntikasveja, kuten viljoja, palkokasveja, vihanneksia sekä puustoisen maatalouden järjestelmässä muun muassa kahvia, hedelmiä ja hunajaa. Kuva: Karoliina Rimhanen.

Kahvin luomusertifioinnista löytyy kuitenkin vielä kehitettävää. Vaikka luomussa yleinen varjoviljely voi vähentää metsäkadon ja siten myös luontokadon riskiä niin on syytä huomata, että nykyisellään luomusertifiointijärjestelmä ei pyri aktiivisesti estämään viljelyalan raivaamisesta seuraavaa metsäkatoa, vaikka sen näennäisesti kieltääkin. Kansainvälisen luomuliiton (IFOAM) sertifiointikriteereissä todetaan, että luomutiloja ei saa perustaa ”maalle, joka on saatu raivaamalla luonnonsuojelullisesti arvokkaita alueita viiden edeltävän vuoden aikana”, mutta niissä ei täsmennetä, miten nämä alueet olisi määriteltävä, kenen toimesta ja miten niiden noudattamista valvotaan (18). Siinä missä esimerkiksi Rainforest Alliance sertifikaatti pyrkii aktiivisesti estämään tämän kahvintuotannosta koituvan metsäkadon, luomu ei sitä vielä täysin voimin tee.

Sosiaalisessa ja taloudellisessa kestävyydessä parannettavaa

Luomukahvin hinnat ovat selvästi tavanomaista kahvia korkeampia ja vakaampia, mutta tuottajien saama lisähinta ei silti välttämättä riitä kattamaan mahdollista sadon pienentymistä. Tutkimustiedon valossa näyttää siltä, että luomusertifiointi ei useimmissa tapauksissa paranna tuottajien toimeentuloa ja siten sillä ei ole todettu olevan merkittäviä positiivisia taloudellisia vaikutuksia (9, 10). Toisaalta luomukahvin vakaammat hinnat vähentävät viljelijöiden taloudellista haavoittuvuutta (19).

On myös tärkeää tarkastella toimeentuloa laajemmin. Luomutuotantojärjestelmät ovat usein kriisinkestävämpiä kuin tavanomainen maatalous; ne toimivat joustavasti muuttuvissa olosuhteissa ja palautuvat helpommin häiriöistä. Kahvin tapauksessa monimuotoiset varjokahviviljelmät vähentävät taloudellista riippuvuutta yhdestä kasvista, kun tulonlähteet monipuolistuvat, tuottavat vakaampia satoja ja kestävät paremmin äärimmäisiä sääilmiöitä (20). Samalla ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta varjoviljelyllä on keskeinen rooli. Brasiliassa tehdyn tutkimuksen mukaan varjokahviviljelyn avulla voitaisiin vuoteen 2050 mennessä säilyttää 75 prosenttia tutkitun alueen nykyisestä kahvintuotantopinta-alasta, kun taas ilman varjokahviviljelyä arviolta 60 prosenttia nykyisestä alueesta muuttuisi viljelykelvottomaksi (21). Tämä luomutuottajien parempi kriisinkestävyys on entistä tärkeämpää sosio-ekologisten kriisien yleistyessä.

Luomukahvintuotannon sosiaalisia vaikutuksia on tutkittu varsin vähän ja toisin kuin esimerkiksi Reilun Kaupan standardit, luomusertifioinnin standardit eivät sisällä erityisiä vaatimuksia liittyen sosiaalisiin kysymyksiin, kuten lapsityövoimaan tai sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Siitä huolimatta, että luomusertifiointi ei suoranaisesti pureudu tuotannon sosiaalisiin vaikutuksiin, niin jotkin tutkimukset argumentoivat sen muun muassa parantavan ravitsemuksen laatua (22), sukupuolten välistä tasa-arvoa (23), sekä työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta (24).  

Tuotanto-olosuhteilla suuri merkitys

Tutkimustiedon valossa luomun ympäristökestävyys on niin tavanomaista kuin muita vastuullisuussertifiointeja parempi ja haasteet kohdistuvat pitkälti sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen, mutta myös metsäkadon riskin ehkäisyyn. On kuitenkin huomattava, että tuotantoympäristöllä ja tilojen viljelykäytännöillä on merkittävä vaikutus siihen, millaiseksi tuotannosta seuraavat vaikutukset muodostuvat. Erot tuotantoalueiden ja tilojen välillä ovatkin suuria (24). Esimerkiksi Brasiliassa, jossa tavanomaiset tilat ovat pitkälti intensiiviseen tuotantoon perustuvia isoja kahviplantaaseja, erot luomun ja tavanomaisen välillä ovat ympäristövaikutusten suhteen suurempia kuin monissa Afrikan maissa, joissa tavanomaiset tilat ovat tuotantopanoksia maltillisemmin käyttäviä pientiloja (24).

Tuotanto-olosuhteilla on myös merkittävä vaikutus luomukahvin satotasoihin, joiden arvioidaan olevan keskimäärin noin 20–30 prosenttia alhaisempia (25, 26). Erityisesti tuotantopanosten käyttö vaikuttaa eroihin. Tutkimusten mukaan vain intensiivinen tavanomainen tuotanto tuottaa suurempia satoja, kun taas kohtuullisen tavanomaisen tuotannon ja luomun (niin intensiivisen kuin varjoviljellyn) satotasot ovat samaa luokkaa (26). Näin ollen maissa, joissa tuotantopanoksia käytetään maltillisemmin esimerkiksi kustannussyistä, satotasot luomun ja tavanomaisen välillä eivät välttämättä juurikaan eroa.

Luomusertifioidun kahvin puutteita voi täydentää suosimalla yhteissertifioituja kahveja, jotka ovat niin luomu kuin esimerkiksi Reilu Kauppa ja/tai Rainforest Alliance -sertifioituja. Toisaalta ongelmat juontuvat myös pitkälti sertifiointijärjestelmien ulottumattomista olevista tekijöistä, kuten arvon epätasaisesta jakautumisesta tuotantoketjussa ja markkinoiden hintaheittelyistä (3). Lisäksi kahvin kestävyyskeskustelussa on tärkeää muistaa, että kahvi on ylellisyystuote, jonka kuluttamisessa on syytä kannustaa maltillisuuteen.

Kirjallisuus

(1) Lenzen, M., Moran, D., Kanemoto, K., Foran, B., Lobefaro, L., & Geschke, A. (2012). International trade drives biodiversity threats in developing nations. Nature486(7401), 109–112.

(2) Pendrill, F., Persson, U. M., Godar, J., & Kastner, T. (2019). Deforestation displaced: trade in forest-risk commodities and the prospects for a global forest transition. Environmental Research Letters14(5), 055003.

(3) BASIC. (2018) Coffee: The Hidden Crisis Behind the Success Story – Study of the Sustainability of the Coffee Sector. Bureau for the Appraisal of Social Impacts (BASIC). https://lebasic.com/wp-content/uploads/2019/01/BASIC_Coffee-study_Synthesis-report-2.pdf

(4) Pietarinen, H. (2022). Brasilian kahvisato jää heikoksi ja se voi nostaa kahvin hintaa entisestään. Helsingin Sanomat 22.8.2022. https://www.hs.fi/talous/art-2000009019210.html

(5) Panhuysen, S. & Pierrot, J. (2020). Coffee Barometer 2020. Conservation International; Hivos; Oxfam; Solidaridad.

(6) Sandström, V. (2018). Telecouplings in a globalizing world: Linking food consumption to outsourced resource use and displaced environmental impacts. Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto.

(7) Willer, H., Trávnícek, J., Meier, C., & Schlatter, B. (Eds.) (2021). The World of Organic Agriculture. Statistics and Emerging Trends 2021. Research Institute of Organic Agriculture FiBL, Frick, and IFOAM – Organics International, Bonn.

(8) Blackman, A. & Naranjo, M. A. (2012). Does eco-certification have environmental benefits? Organic coffee in Costa Rica. Ecological Economics83, 58-66.

(9) Ibanez, M. & Blackman, A. (2016). Is eco-certification a win–win for developing country agriculture? Organic coffee certification in Colombia. World development82, 14-27.

(10) Vanderhaegen, K., Akoyi, K. T., Dekoninck, W., Jocqué, R., Muys, B., Verbist, B., & Maertens, M. (2018). Do private coffee standards ‘walk the talk’ in improving socio-economic and environmental sustainability? Global Environmental Change51, 1-9.

(11) Soto-Pinto, L. & Aguirre-Dávila, C. M. (2015). Carbon stocks in organic coffee systems in Chiapas, Mexico. Journal of Agricultural Science (Toronto)7(1), 117-128.

(12) Lammel, D. R., Azevedo, L. C. B., Paula, A. M., Armas, R. D. D., Baretta, D., & Cardoso, E. J. B. N. (2015). Microbiological and faunal soil attributes of coffee cultivation under different management systems in Brazil. Brazilian Journal of Biology75, 894-905.

(13) Zhao, Q., Xiong, W., Xing, Y., Sun, Y., Lin, X., & Dong, Y. (2018). Long-term coffee monoculture alters soil chemical properties and microbial communities. Scientific Reports, 8(1), 1–1.

(14) Pico-Mendoza, J., Pinoargote, M., Carrasco, B., & Limongi Andrade, R. (2020). Ecosystem services in certified and non-certified coffee agroforestry systems in Costa Rica. Agroecology and Sustainable Food Systems44(7), 902-918.

(15) Haggar, J., Soto, G., Casanoves, F., & de Melo Virginio, E. (2017). Environmental-economic benefits and trade-offs on sustainably certified coffee farms. Ecological Indicators79, 330-337.

(16) Noponen, M. R., Edwards-Jones, G., Haggar, J. P., Soto, G., Attarzadeh, N., & Healey, J. R. (2012). Greenhouse gas emissions in coffee grown with differing input levels under conventional and organic management. Agriculture, ecosystems & environment151, 6-15.

(17) Haggar, J., Asigbaase, M., Bonilla, G., Pico, J., & Quilo, A. (2015). Tree diversity on sustainably certified and conventional coffee farms in Central America. Biodiversity and Conservation24(5), 1175-1194.

(18) IFOAM. (2014). The IFOAM Norms for Organic Production and Processing. http://bit.ly/21m1F0F.

(19) Bacon, C. (2005). Confronting the coffee crisis: can fair trade, organic, and specialty coffees reduce small-scale farmer vulnerability in northern Nicaragua? World development33(3), 497–511.

(20) Verburg, R., Rahn, E., Verweij, P., Van Kuijk, M., & Ghazoul, J. (2019). An innovation perspective to climate change adaptation in coffee systems. Environmental Science & Policy97, 16-24.

(21) Gomes, L. C., Bianchi, F. J. J. A., Cardoso, I. M., Fernandes, R. B. A., Fernandes Filho, E. I., & Schulte, R. P. O. (2020). Agroforestry systems can mitigate the impacts of climate change on coffee production: a spatially explicit assessment in Brazil. Agriculture, Ecosystems & Environment, 294, 106858.

(22) Meemken, E. M., Spielman, D. J., & Qaim, M. (2017). Trading off nutrition and education? A panel data analysis of the dissimilar welfare effects of Organic and Fairtrade standards. Food Policy71, 74–85.

(23) Lyon, S., Bezaury, J. A., & Mutersbaugh, T. (2010). Gender equity in fairtrade–organic coffee producer organizations: Cases from Mesoamerica. Geoforum41(1), 93-103.

(24) Winter, E., Marton, S. M., Baumgart, L., Curran, M., Stolze, M., & Schader, C. (2020). Evaluating the sustainability performance of typical conventional and certified coffee production systems in Brazil and Ethiopia based on expert judgements. Frontiers in Sustainable Food Systems, 4, 49.

(25) Lyngbaek, A. E., & Muschler, R. G. (2001). Productivity and profitability of multistrata organic versus conventional coffee farms in Costa Rica. Agroforestry systems53(2), 205–213.

(26) Schnabel, F., de Melo Virginio Filho, E., Xu, S., Fisk, I. D., Roupsard, O., & Haggar, J. (2018). Shade trees: a determinant to the relative success of organic versus conventional coffee production. Agroforestry systems92(6), 1535-1549.

Teksti: Milla Seiro

Kirjoittaja toimii Luomuinstituutin viestintäharjoittelijana ajanjaksolla 2.5.–30.9.2022 ja opiskelee kestävyystieteitä Helsingin yliopistossa.