Vuoden vaihtuessa Luomuinstituutin henkilöstössä on tapahtunut muutoksia edellisen nelivuotiskauden päätyttyä. Luomuinstituutin tutkimuskoordinaattorina aloitti FT Merja Lusa Helsingin yliopistosta. Myös Luomuinstituutin ohjausryhmä uudistui. Luomuinstituutin johdossa jatkaa MMT Sari Iivonen.
”Pidän luomutuotantoon liittyvää tutkimusta yhteiskunnallisesti erittäin merkittävänä maailmanlaajuisten tulevaisuuden haasteiden liittyessä energiantuotannon lisäksi kestävään ruuantuotantoon ja ympäristön suojeluun”, luomututkimuksen pariin radiokemian yksiköstä siirtynyt Lusa kommentoi. Hän johti yksikössään mikrobiologian ja biosfääritutkimuksen ryhmää.
”Työni tutkijana on painottunut ympäristön hiven- ja haitta-aineiden biosfäärikäyttäytymiseen liittyvien kemiallisten ja biologisten tekijöiden tutkimukseen. Tärkeinä tutkimusalueina mainittakoon bakteeri- ja kasvivuorovaikutukset haitta- ja hivenaineiden kertymisessä kasveihin, raskasmetallien ja radionuklidien maaperäkäyttäytymisen ja mikrobiologisen kertymisen tutkimus, ja maaperän mikrobipopulaatioiden vaikutukset hiven- ja haitta-aineiden muotoon, kulkeutumiseen ja pidättymiseen maaperässä”, hän kertoo.
Pidän luomutuotantoon liittyvää tutkimusta yhteiskunnallisesti erittäin merkittävänä maailmanlaajuisten tulevaisuuden haasteiden liittyessä energiantuotannon lisäksi kestävään ruuantuotantoon ja ympäristön suojeluun
Merja Lusa, Luomuinstituutin tutkimuskoordinaattori
Luomuinstituutin tutkimuskoordinaattorin tehtävä sijoittuu edelliskaudesta poiketen Helsingin yliopiston Ruralia-instituuttiin. Merja Lusan toimipaikkana on Viikin yliopistokampus Helsingissä.
Kiinnostuksen kohteikseen Lusa mainitsee maatalouden ja luomutuotannon ympäristövaikutukset, maaperän mikrobiston vaikutukset ravinne- ja haitta-aineiden käyttäytymisessä pohjoisessa ympäristössä, sekä bakteeri-kasvivuorovaikutukset näiden aineiden kertymisessä. Erityisesti myös luomututkimuksen kannalta kiinnostavat maaperän mikrobistoon liittyvät kysymyksen ovat Lusalle tärkeitä.
”Maaperän mikrobisto on hyvin monimuotoinen, ja mikrobiston tärkein ominaisuus on sen biokemiallinen monipuolisuus. Monipuolisen aineenvaihduntansa vuoksi maaperän mikrobisto voi vaikuttaa erilaisten ympäristössä esiintyvien aineiden biogeokemialliseen kiertoon ja käyttäytymiseen hyvin erilaisissa ja vaativissakin olosuhteissa. Olen tutkinut myös muun muassa maaperän bakteerien vaikutusta hiilen muotoon ja ryhmässämme on kartoitettu lisäksi bakteerien käytön mahdollisuuksia erilaisissa biopuhdistussovelluksissa.”