Luomuun on läpi sen historian liittynyt käsitys siitä vain ideologiana tai markkinointikeinona niille, jotka pitävät näistä erikoistuotteista. Tämä käsitys pelkistää luomun yksilöllisiksi mieltymyksiksi ja lisätulonlähteiksi ja jättää huomiotta luomun hyötyjä puoltavan tutkimusnäytön sekä kysymyksen laajemmasta ruokajärjestelmien muutoksen tarpeesta.
Helsingin yliopiston tutkijatohtori Tomi Lehtimäen mukaan luomun tapauksessa syytökset ideologisuudesta liittyvät usein ajatukseen siitä, että luomu ei kehity tai mukaudu uusiin tilanteisiin. On tietenkin totta, että sertifioinnin tuoma jäykkyys haastaa kehittämisen ketteryyttä, mutta tämä ei tarkoita, etteikö luomutuotantoa kehitettäisi tutkimustietoon perustuen. Luomutuotanto on itseasiassa hyvin tietointensiivinen tuotantotapa, jota kehitetään jatkuvasti tutkimustiedon ja käytännön kokemusten perusteella. Tästä hyvänä esimerkkinä on ekologisen kasvinsuojelun kehitystyö.
Usein luomutuotannosta puhuttaessa esiin nousee myös epätieteellisiä menetelmiä kuten biodynaaminen tuotanto ja homeopatia, minkä vuoksi luomutuotannon tutkimusperusteisuus sivuutetaan. On kuitenkin muistettava, että biodynaamisten periaatteiden noudattaminen ja homeopatian hyödyntäminen luomueläinten hoidossa ovat hyvin marginaalisia ilmiöitä, eivätkä ne ole edellytyksenä luomusertifioinnille. Suomessa on lähes 5000 luomutilaa, joista biodynaamisia tiloja on alle 0,5 %.
– Toisaalta sertifiointi liittyy siihen, että luomussa pyritään korostamaan tuotannon arvoja. Luomun voi siis ajatella olevan nimenomaan ideologista siinä mielessä, että se pyrkii tuomaan arvopohjansa selkeästi esille ja samalla haastaa vallitsevia ideologioita, jotka ovat perinteisesti perustuneet tehokkuuteen ja voiton maksimointiin, Lehtimäki toteaa.
Negatiivisessa mielessä ideologialla viitataankin monesti siihen, että joku on jotenkin ideologiansa sokaisema, eikä näe asioita niin kuin ne todella ovat tai ajattelee jonkun olevan automaattisesti ’hyvää’ ilman tieteellisiä perusteita. Jos ideologisuus määritellään ei tieteelliseen näyttöön perustuvaksi asiaksi, silloin ideologisuuskritiikki ei pure luomuun, sillä luomua kehitetään tutkittuun tietoon perustuen. Sen sijaan, jos ideologisuus ymmärretään arvopohjaisena asiana, on hyvä huomata, että kaikki on tässä mielessä ideologista, eli joihinkin arvonäkemyksiin perustuvaa. Usein ideologiat onkin helpompi tunnistaa muissa kuin itsessään.
Tyypillinen luomun ja tavanomaisen (teho)tuotannon vastakkainasettelu polarisoi keskustelua ja ylläpitää joko-tai asetelmaa. Tämä vaikeuttaa eri tuotantotapojen vahvuuksien ja heikkouksien hahmottamista. Lehtimäen mukaan parasta olisikin välttää hyvin yleistäviä kannanottoja, jotka yksinkertaistavat tilannetta liikaa.
– Runsaampi dialogi luomun ja tavanomaisen (teho)maatalouden välillä voisi auttaa luopumaan jyrkistä vastakkainasetteluista ja helpottaa luomussa hyviksi todettujen viljelymenetelmien hyödyntämistä myös tavanomaisessa tuotannossa, Lehtimäki toteaa.
Mistä luomumyytistä sinä haluaisit tutkittua tietoa?
Mikä luomuun liittyvä myytti kiinnostaa tai askarruttaa sinua? Ehdota meille aihetta, mistä haluaisit tutkimukseen perustuvaa tietoa. Lupaamme selvittää asiaa ja kirjoittaa vastauksen väittämään tähän juttusarjaan. Lähetä väittämä sähköpostitse osoitteeseen luomuinstituutti(at)luke.fi
Teksti: Milla Seiro