Usein sanotaan, ettei luomulla voi ruokkia maailmaa. Tämä yksi keskeisimmistä luomuun liittyvistä väittämistä leimaa luomutuotannon tehottomaksi pienempien satotasojen ja siten suurempien maankäytön vaatimuksien vuoksi. Luomun satotasojen vertaaminen tehotuotantoon ei kuitenkaan ole mielekästä, sillä tehotuotanto on ollut keskeisessä roolissa ympäristövaikutusten ylittäessä maapallon kantokyvyn (1).
Kun huomio kohdistetaan pelkkiin satotasoihin ja ympäristövaikutuksiin tuotettua kiloa kohden, sorrutaan myös varsin yksinkertaistavaan ajatteluun. Todellisuudessa kysymys luomun kestävyydestä ja roolista kestävässä ruokajärjestelmässä on huomattavasti monimutkaisempi.
Tehokkuutta mitataan yleensä sadon määränä
Tehokkuutta on tavattu mitata sadon määränä peltopinta-alan yksikköä kohden, esimerkiksi kiloina hehtaaria kohden, tai vastaavasti lihan tai maidon tuotoksena eläinyksikköä kohden. Helsingin yliopiston agroekologian professori Juha Heleniuksen mukaan tämä mittaustapa ei kuitenkaan ole riittävä; kun pelto- ja puutarhakasvien viljelyn tehokkuusmittausta laajennetaan koskemaan myös lannoiteravinteiden käyttöä ja ympäristövaikutuksia, on ilmeistä, että tehotuotanto on oletettua tehottomampaa. Siinä käytetään lannoiteravinteita varsin tehottomasti, sillä mitä suurempi lannoitus, sitä suurempi myös on ravinneylijäämä, joka päätyy kuormittamaan ympäristöä.
– Tehotuotannolle tyypillisessä teknis-kemiallisessa tuotantotavassa lannoiteravinteet annetaan suoloina, jotka eivät ruoki maaperän viljavuutta, mururakennetta ja hiilivarastoa ylläpitävää eliöstöä. Tämän myötä pellon kasvukunto vähitellen heikkenee ja ympäristöhaitat kasvavat. Lisäksi teknis-kemiallisen viljelyn kasvinsuojelukemikaalit aiheuttavat tuhoa viljely-ympäristön luonnonvaraisessa eliöstössä. Samalla vaarantuu myös se osa eliöstöä, joka palvelee tuotantoa, kuten maaperän eliöstö, pölyttäjähyönteiset sekä tuhohyönteisten luontaiset viholliset, Helenius korostaa.
Lyhyen aikavälin ’tehokkuus’ jättää siten huomioimatta tuotannon muutoskestävyyden eli sen, voidaanko samaa tuotantomäärä ylläpitää pidemmällä aikavälillä. Tämän suhteen on näyttöä siitä, että luomusadot ovat vakaampia ja voivat siten vastata tavanomaisia pitkällä aikavälillä, erityisesti epäsuotuisissa olosuhteissa (2). Tehostamisen kannattavuus kääntyy siis ennen pitkää päälaelleen. Luomusatoja on myös mahdollista parantaa lisäämällä tutkimusta luomuviljelyn kohtaamien teknisten haasteiden ja pullonkaulojen ratkaisemiseksi.
Luomumenetelmät ylivoimaisia luonnonresurssien kohtuukäytössä
Toinen tärkeä näkökulma on tarvittavien resurssien, kuten fosforin, viljavan maan, veden sekä öljypohjaisten tuotantopanosten rajallisuus. Luonnonmukaiset menetelmät ovat ylivoimaisia luonnonresurssien kohtuukäytössä, sillä luomun periaatteisiin kuuluu paikallisten resurssien tehokas hyödyntäminen ja kierrätys.
– Luomutuotanto tukeutuu lannoiteravinteiden kierrätykseen, ei ehtyvien varojen läpijuoksutukseen. Se ylläpitää viljavuuden myös tuleville sukupolville ja tukeutuu ekosysteemipalveluihin sekä monimuotoisuuteen, eikä vaaranna niitä. Resurssinsa uudistava luonnonmukainen tuotantotapa tuottaa siis ruokaa sen määrän käytettyjä panoksia, kuten peltomaahehtaaria tai lannoitekiloa kohden mikä on kestävää, Helenius toteaa.
Kun luomu ymmärretään tutkimuksen valossa edistyväksi tuotantotavaksi, jossa keskiössä on ruoan tuotanto ympäristöä vaarantamatta ja luonnonvaroja vaalien, tulee ilmeiseksi, että sen menetelmät ovat välttämättömiä ihmiskunnan kestävälle ruokaturvalle.
Kysymystä on myös oleellista tarkastella koko ruokajärjestelmän tasolla, sillä haasteet liittyvät olennaisesti ruoan jakautumiseen ja saatavuuteen sekä ruokavalioon ja -hävikkiin ennemmin kuin pelkkiin satoihin. Globaalit tarkastelut ovat osoittaneet, että luomutuotannolla pystyttäisiin potentiaalisesti ruokkimaan koko maapallon väestö kestävästi, tuotantoon käytetyn maa-alan kasvamatta nykyisestä, mutta tämä vaatii eläintuotannon ja ruokahävikin merkittävää vähentämistä (3, 4).
Mistä luomumyytistä sinä haluaisit tutkittua tietoa?
Mikä luomuun liittyvä myytti kiinnostaa tai askarruttaa sinua? Ehdota meille aihetta, mistä haluaisit tutkimukseen perustuvaa tietoa. Lupaamme selvittää asiaa ja kirjoittaa vastauksen väittämään tähän juttusarjaan. Lähetä väittämä sähköpostitse osoitteeseen luomuinstituutti(at)luke.fi
Lähteet
(1) Campbell, B. M., Beare, D. J., Bennett, E. M., Hall-Spencer, J. M., Ingram, J. S., Jaramillo, F., … & Shindell, D. (2017). Agriculture production as a major driver of the Earth system exceeding planetary boundaries. Ecology and society, 22(4).
(2) Wilbois, K. P. & Schmidt, J. E. (2019). Reframing the debate surrounding the yield gap between organic and conventional farming. Agronomy, 9(2), 82.
(3) Meemken, E. M. & Qaim, M. (2018). Organic agriculture, food security, and the environment. Annual Review of Resource Economics, 10, 39-63.
(4) Muller, A., Schader, C., El-Hage Scialabba, N., Brüggemann, J., Isensee, A., Erb, K. H., … & Niggli, U. (2017). Strategies for feeding the world more sustainably with organic agriculture. Nature communications, 8(1), 1-13.
Teksti: Milla Seiro