Yksi yleisin luomuun liittyvistä väittämäistä on, että Suomessa tavanomaisesti tuotetut maataloustuotteet ovat lähes kuin luomua, joten luomutuotteiden ostoon ei ole syytä. Väitteellä halutaan useimmiten korostaa suomalaisen ruoantuotannon puhtautta, jolla yleensä viitataan erityisesti suomalaisen ruoan vähäisiin kasvinsuojeluainejäämiin. Luomutuotanto ja -tuotteet ovat kuitenkin paljon muutakin kuin kasvinsuojeluaineiden niukkaa käyttöä ja pieniä jäämiä.
Suomessa on hyvät edellytykset puhtaalle ruoantuotannolle
Puhdas maaperä, vesi ja ilma ovat puhtaan ruoantuotannon perusedellytykset. Niiden puhtaus ei kuitenkaan ole yksiselitteinen käsite, vaan puhtautta voidaan tarkastella monelta kantilta. Suomessa vesi, maaperä ja ilma ovat maailmanlaajuisesti ja Euroopankin mittakaavassa tarkasteltuina verrattain puhtaita, mutta ainutlaatuista se ei ole (1–5). Suomessa muun muassa ilman pienhiukkasten määrä on yksi pienimmistä (1,3). Lisäksi lannoitteiden raskasmetallipitoisuudet ovat Euroopan tiukimmin säädeltyjä (4) ja kasvinsuojeluaineiden käyttö kohtalaisen vähäistä (6,7), mikä vaikuttaa maaperän puhtauteen ja kuntoon (4). Nämä olosuhteet luovat hyvät edellytykset ruoan alkutuotannolle ja ovat paitsi suomalaisen tavanomaisen tuotannon myös suomalaisen luomun vahvuus.
EU:ssa tuotettu ruoka ylittää harvoin kasvinsuojeluainejäämille asetetut enimmäisrajat
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) raportit kasvinsuojeluainejäämien pitoisuuksista ruoassa osoittavat, että EU:ssa tuotetun ruoan kasvinsuojeluainejäämät ylittävät harvoin niille asetetut enimmäisraja-arvot. Biologi ja kestävään maatalouteen perehtynyt Turun yliopiston lehtori ja dosentti Irma Saloniemi huomauttaa, että näiden raporttien perusteella ei voida päätellä, että suomalaisessa ruoassa olisi ratkaisevasti vähemmän jäämiä verrattuna muiden eurooppalaisten maiden ruokaan.
– Suomalaisessa valvonnassa tulee kotimaisesta ruuasta harvoin esille tapauksia, joissa kasvinsuojeluainejäämien pitoisuus ylittäisi sallitut rajat. EU-maissa tuotetusta ruoasta otetuista näytteistä taas keskimäärin 1,4–2,4 prosenttia joudutaan hylkäämään, koska kasvinsuojeluainejäämät ylittävät sallitun rajan. Tämä siis keskiarvotasolla. EU:sta löytyy monia muitakin maita, joissa sallitun enimmäismäärän ylitys on yhtä harvinaista kuin Suomessa. EU:n ulkopuolelta tulevissa elintarvikkeissa sen sijaan on selvästi useammin jäämiä. Toinen asia on tietysti se, miten hyvin eri jäämien (ja niiden yhdysvaikutusten) merkitys ihmiselle tunnetaan.
Myös luomussa voi olla jäämiä kasvinsuojeluaineista, sillä tietyt kasvinsuojeluaineet ovat luomussa sallittuja ja toisaalta jäämiä voi kulkeutua luomutuotteisiin ympäristöstä. Joissakin tapauksissa voi olla kyse myös kasvinsuojeluaineiden virhe- tai väärinkäytöksistä. Viimeisimmässä EFSA:n valvontaraportissa vuodelta 2021 40 prosenttia tutkituista ruoista (sisältää EU:ssa tuotetut ja muualta maailmasta tuodut tavanomaisesti tuotetut sekä luomutuotteet) sisälsi mitattavia kasvinsuojeluainejäämiä, mutta alle enimmäisraja-arvon (8). Raja-arvon ylittäneitä ja siksi hylättyjä näytteitä oli 2,5 prosenttia. Kun tarkasteltiin pelkästään luomutuotteita, vastaavat luvut olivat 15 ja 1 prosenttia. Suomalaisista näytteistä (sisältää tavanomaisesti tuotetut ja luomutuotteet) 16 prosenttia sisälsi mitattavia määriä, mutta yhtään näytettä ei hylätty enimmäisraja-arvon ylityksen vuoksi.
Luomu on sertifioitu tuotantotapa – säännöt ulottuvat alkutuotannosta jatkojalostukseen
Kun suomalainen tavanomaisesti tuotettu ruoka rinnastetaan luomuun, unohdetaan, että luomu on sertifioitu tuotantotapa, toisin kuin tavanomainen kotimainen ruoantuotanto. Vain tuotteet, jotka täyttävät tietyt EU:n ja kansallisen lainsäädännön mukaiset vaatimukset saavat luomusertifikaatin ja niitä saa markkinoida luomutuotteina (9,10). Alkutuotannossa luomun tuotantosäännöt määrittelevät muun muassa, millaista lisäysaineistoa, lannoitteita ja kasvinsuojelumenetelmiä tuotannossa voi käyttää. Lisäksi säännöt edellyttävät kasvintuotannossa muun muassa tietynlaista viljelykiertoa ja eläintuotannossa ne asettavat vaatimuksia esimerkiksi eläinten elinoloihin, hoitoon ja ruokintaan.
Luomuruoan tuotantosäännöt eivät rajoitu kuitenkaan vain alkutuotantoon ja raaka-aineisiin, vaan ne ulottuvat elintarvikkeiden jatkojalostukseen, tukku- ja verkkokauppaan, sekä irtotuotteiden vähittäismyyntiin saakka. Myös luomutuotteiden tuontia EU:n ulkopuolelta valvotaan.
– Luomuelintarvikkeella on tarkat, EU:n luomuasetuksesta tulevat, koostumusvaatimukset: sen lisäksi, että luomuelintarvikkeen maatalousperäisten raaka-aineiden tulee olla luomusertifioituja, on asetuksessa annettu muun muassa rajatut listat lisäaineille ja apuaineille sekä erilliset vaatimuksen aromiaineille. Luomuelintarvikkeissa ei myöskään saa käyttää muuntogeenisiä aineksia eikä niitä saa säteilyttää, kertoo luomuvalvonnan erityisasiantuntija Teija Lindén Ruokavirastosta.
Luomussa sallitaan vain noin 50 lisäainetta, kun tavanomaisessa tuotannossa sallittuja lisäaineita on yli 300 (11,12). Luomun rajoitukset lisä- ja apuaineissa sekä vaatimukset aromiaineille heijastuvat siten eroihin luomuelintarvikkeiden ja tavanomaisesti tuotettujen elintarvikkeiden koostumuksessa. Esimerkiksi hedelmä- tai marjajogurtissa saattaa luomuna olla enemmän hedelmää tai marjaa kuin tavanomaisesti tuotettuna, koska elintarvikearomien käyttö luomussa on rajoitetumpaa.
Luomutuotantoa valvotaan tarkasti
Luomussa koko luomuelintarvikkeen tuotantoketju on valvottu pellolta valmistajien kautta tukkuportaaseen, ja valvonta on vuosittaista. Sertifikaatin ja valvonnan myötä kuluttaja voi luottaa siihen, että koko luomuketju tuotannosta valmistukseen ja jakeluun, noudattaa luomuehtoja.
– Toimijoiden luona tehdään fyysinen luomutarkastus vuosittain, sekä tiloilla että yrityksissä, paitsi jos toiminta on vähäriskistä. Luomuelintarvikevalmistajat eivät kuitenkaan Ruokaviraston nykytulkinnan mukaan kuulu vähäriskisten toimijoiden ryhmään, Lindén valottaa.
Tavanomaisessa alkutuotannossa fyysisiä tarkastuksia tehdään tiloilla 1–6 vuoden välein tai tarpeen mukaan. Niin alkutuotannossa kuin muussakin elintarviketuotannossa, kuten jatkojalostuksessa, myynnissä ja tarjoilussa tarkastustiheys riippuu toiminnan riskialttiudesta ja suuruudesta, kertovat jaostopäällikkö Sari Sippola ja erityisasiantuntija Noora Tolin Ruokavirastosta.
– Muussa elintarviketuotannossa kuin alkutuotannossa tarkastustiheys on vähintään kerran kolmessa vuodessa, mutta esimerkiksi isoissa eläinperäisiä elintarvikkeita tuottavissa elintarvikehuoneistoissa tarkastustiheys voi olla jopa kerran kuukaudessa, Sippola kertoo.
Tavanomaisen elintarviketuotannon ja -jalostuksen valvonta koskee myös luomutoimijoita, minkä päälle luomutoimijoille tehdään vielä luomulainsäädännön edellyttämä valvonta, Lindén huomauttaa.
Luomu huomioi myös eliöt ja ekosysteemit
Luomuruoka eroaa tavanomaisesti tuotetusta ruoasta myös tietyiltä ympäristövaikutuksiltaan, Irma Saloniemi huomauttaa.
– Luomu on ensisijaisesti viljelytapa maaperän kunnon parantamisen ja viljavuuden ylläpidon kannalta, ja kuluttajien kannattaisi huomioida laajemmin luomun edut, erityisesti tulevaisuuden ruuantuotannolle. Biodiversiteetin ylläpito on toinen tärkeä syy: Kemiallinen torjunta ja yksipuolinen viljely haittaavat maaperässä ja kasvien yhteydessä elävien mikrobien ja muiden eliöiden menestymistä. Luomu on tärkeää myös ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, koska maaperän ja juurten mikrobit suojaavat kuivuudelta ja märkyydeltä, tuholaisilta ja taudeilta sekä vähentävät ravinteiden karkaamista vesistöihin.
Lähteet
(1) European Environment Agency. (2023). European city air quality viewer. Verkkosivu. Viitattu 4.10.2023. https://www.eea.europa.eu/themes/air/urban-air-quality/european-city-air-quality-viewer
(2) The World Bank. (2019). The global distribution of air pollution. Verkkosivu. Viitattu 4.10.2023. https://datatopics.worldbank.org/world-development-indicators/stories/the-global-distribution-of-air-pollution.html
(3) European Environment Agency. (2018). European waters Assessment of status and pressures 2018. European Environment Agency. Report No 7/2018.
(4) Luonnonvarakeskus. (n.d.). Suomen hyvät ruoantuotantotavat ovat myyntivalttia. Verkkosivu. Viitattu 4.10.2023. https://projects.luke.fi/ruokafakta/etusivu/suomen-hyvat-ruoantuotantotavat-ovat-myyntivalttia/
(5) Luonnonvarakeskus. (n.d.). Veden laatu ja käyttö. Verkkosivu. Viitattu 4.10.2023. https://projects.luke.fi/ruokafakta/yleista-tietoa/veden_laatu/
(6) Luonnonvarakeskus. (2020). Kasvinsuojeluaineiden käyttö. Verkkosivu. Viitattu 4.10.2023 https://projects.luke.fi/ruokafakta/peltomaan_kasvit/kasvinsuojeluaineiden-kaytto/
(7) FAO. (2023). Pesticides use and trade, 1990–2021. FAOSTAT Analytical Briefs Series No. 70. Rome. https://doi.org/10.4060/cc6958en
(8) European Food Safety Authority. (2021). The 2021 European Union report on pesticide residues in food. Verkkosivu. Viitattu 4.10.2023. https://multimedia.efsa.europa.eu/pesticides-report-2021/
(9) Luomuasetus (EY) 2018/848. Annettu 30.5.2018. Viitattu 4.10.2023. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32018R0848&from=FI
(10) Laki luonnonmukaisesta tuotannosta 1330/2021. Annettu Helsingissä 30.12.2021. Viitattu: 4.10.2023. https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2021/20211330
(11) Täytäntöönpanoasetus (EY) 2021/1165. Annettu 15.7.2021. Viitattu: 4.10.2023. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32021R1165
(12) Lisäaineasetus (EY) 1333/2008. Annettu 16.12.2008. Viitattu: 4.10.2023. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=celex%3A32008R1333
Teksti: Riikka Pajulahti