Terveellisyys ja turvallisuus liitetään vahvasti luomuruokaan, vaikka tutkimusten perusteella asia ei ole yksioikoinen; luomu ei ole tae ruoan terveellisyydestä. Laajat tutkimusyhteenvedot (1, 2, 3), joissa luomuruoan ja tavanomaisesti tuotetun ruoan ravintosisältöjä on vertailtu, viittaavat siihen, että luomuruossa on jonkin verran enemmän tiettyjä vitamiineja ja kivennäisaineita, antioksidantteja sekä omega-3-rasvahappoja kuin tavanomaisesti tuotetussa ruoassa. Toisaalta tavanomaisesti viljellyissä ruoissa näyttäisi olevan suurempi proteiinipitoisuus. Tutkimuksiin liittyy kuitenkin epävarmuuksia ja eri tutkimusten tulokset ovat osin ristiriitaisia Lisäksi havaitut erot ovat sen verran pieniä, ettei niillä todennäköisesti ole merkitystä terveydelle.
Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm korostaa myös muiden tekijöiden vaikutusta ruoan ravintosisältöön. Viljelytavan lisäksi siihen vaikuttavat muun muassa kasvuolosuhteet, kuten maaperä ja sää, sekä viljelymenetelmät, kuten kastelu ja sadonkorjuun ajoitus, mutta myös siemenen alkuperä sekä ruoan kuljetus, varastointi ja prosessointi.
Fogelholmin mukaan vielä selkeämpi haaste tutkimuksissa on erottaa yksittäisten elintarvikkeiden tuotantotavan merkitys elintapojen vaikutuksista. Tämä johtuu siitä, että luomuruokaa runsaasti ja säännöllisesti käyttävien ruokavalio on kokonaisuudessaan terveellisempi kuin vähän tai epäsäännöllisesti luomuruokaa käyttävillä. Eräässä eurooppalaisessa seurantatutkimuksessa (4) runsaasti luomuruokaa kuluttaneilla esiintyi vähemmän ylipainoa ja heillä oli pienempi metabolisen oireyhtymän, tiettyjen syöpien ja allergioiden riski. Tätä tulosta ei kuitenkaan välttämättä selittänyt luomun suuri osuus ruokavaliossa vaan muut tekijät eli kokonaisuudessaan terveellisempi ruokavalio ja muut elämäntavat.
– Koska väestön seurantatutkimuksissa muiden tekijöiden vaikutusta tuloksiin ei käytännössä koskaan saada täydellisesti poistettua, varmin tulkinta väestötutkimuksista lienee se, että paljon ja säännöllisesti luomuruokaa syövillä terveysennuste on parempi verrattuna korkeintaan vähän luomua käyttäviin. Tämä havainto saattaa kuitenkin selittyä osin tai kokonaan ruokavalion koostumuksen sekä elintapojen eroilla. Varmempaa näyttöä luomuruoan vaikutuksista terveyteen saataisiin kokeellisista tutkimuksista. Näitä on kuitenkin tehty vain vähän ja laatu on ollut heikko (esim. liian vähän tutkittavia ja liian lyhyt kesto), jotta mitään selkeitä johtopäätöksiä voitaisiin tehdä, Fogelholm toteaa.
Käsitys luomuruoan turvallisuudesta liittyy ennen kaikkea vähäisempiin torjunta-ainejäämiin, mutta myös esimerkiksi antibiooteille resistenttien bakteerikantojen määrään ja ruoan nitraattipitoisuuksiin. Luomuruoassa onkin havaittu vähemmän torjunta-ainejäämiä sekä antibiooteille resistenttejä bakteerikantoja kuin tavanomaisesti tuotetussa ruoassa (3). Toisaalta havaitut torjunta-ainejäämät ylittävät vain harvoin EU:n asettamat raja-arvot niin luomuruoassa kuin tavanomaisesti tuotetussa ruoassa.
Mistä luomumyytistä sinä haluaisit tutkittua tietoa?
Mikä luomuun liittyvä myytti kiinnostaa tai askarruttaa sinua? Ehdota meille aihetta, mistä haluaisit tutkimukseen perustuvaa tietoa. Lupaamme selvittää asiaa ja kirjoittaa vastauksen väittämään tähän juttusarjaan. Lähetä väittämä sähköpostitse osoitteeseen luomuinstituutti(at)luke.fi
Lähteet
(1) Seufert, V. & Ramankutty, N. (2017). Many shades of gray –The context-dependent performance of organic agriculture. Science advances, 3(3), e1602638.
(2) Reganold, J. P. & Wachter, J. M. (2016). Organic agriculture in the twenty-first century. Nature plants, 2(2), 1-8.
(3) Smith-Spangler, C., Brandeau, M. L., Hunter, G. E., Bavinger, J. C., Pearson, M., Eschbach, P. J., … & Bravata, D. M. (2012). Are organic foods safer or healthier than conventional alternatives? A systematic review. Annals of internal medicine, 157(5), 348-366.
(4) Vigar, V., Myers, S., Oliver, C., Arellano, J., Robinson, S. & Leifert, C. (2019). A systematic review of organic versus conventional food consumption: is there a measurable benefit on human health? Nutrients, 12(1), 7.
Teksti: Milla Seiro