Sri-Lanka_2.jpg
Kuvitus Sanna Piirainen

LUOMUMYYTTI: Sri Lankan tapaus osoittaa, että luomuun siirtymisellä on tuhoisia seurauksia maataloudelle

Sri Lankan hallituksen vuoden 2021 toukokuussa tekemä äkkinäinen päätös siirtää koko maataloustuotanto kertaheitolla luomutuotantoon ja siitä seuranneet vaikutukset satotasoihin ja ruokaturvaan sekä osaltaan maan jo käynnissä olleeseen taloudelliseen taantumaan ovat saaneet monet pohtimaan luomutuotannon laajempaa toimivuutta.  

Ongelma ei kuitenkaan ole luonnonmukaisessa tuotannossa itsessään vaan ennen kaikkea kemiallisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden äkkinäisessä kiellossa ilman laajempaa suunnittelua ja valmistautumista.  

Onnistuneen luomuviljelyn lähtökohtia 

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Sari Himanen korostaa, että onnistuneen luomuviljelyyn siirtymisen lähtökohtia ovat viljelijöiden motivaatio, riittävä tieto tuotantotavan periaatteista ja kouluttautuminen luomuviljelymenetelmien käyttöön. Muutos ei siis voi tapahtua hetkessä tai pakotettuna. Siirtyminen kemiallisiin tuotantopanoksiin tukeutuvasta tuotannosta ravinteita kierrättävään ja kasvintuhoojien ennaltaehkäisevää hallintaa hyödyntävään maatalouteen edellyttää asteittaista ja suunniteltua siirtymää. Lisäksi luomuviljelyyn siirtyminen edellyttää paikallisiin oloihin ja sosioekonomiseen tilanteeseen sopeutettuja ratkaisuja.  

– Yleisesti jopa luullaan, että luomutuotannossa ei käytetä, eikä tarvita lainkaan lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita. Tosiasiassa luomuviljelyssä hyödynnetään monenlaisia orgaanisia lannoitteita sekä kehittyneitä kasvintuhoojien mekaanisen ja biologisen torjunnan menetelmiä. Kemiallisia lannoitteita korvaavat myös biologiseen typensidontaan juuristomikrobien avulla kykenevät palkokasvit, jotka ovat luomun typpiomavaraisuuden eli viherlannoituksen perusta. Lisäksi luomussa monipuolinen viljelykierto luo tasapainon maan viljavuutta parantavien ja sitä kuluttavien vaiheiden kesken, ja auttaa puskuroimaan myös kasvintuhoojaongelmia, Himanen kertoo.  

Viljelijöiden valmiuksien puutteen lisäksi luonnonmukaisen viljelyn edellyttämä maaperän viljavuuden lisääminen vie aikaa. Luomuviljelyyn siirtymisen sujuvuutta säätelee siten myös tilan nykytilanne, mikä vaikuttaa tarvittavien muutosten ja investointien suuruuteen. Siirtymävaiheessa satotasot todennäköisesti alenevat hetkellisesti, kun testataan ja otetaan käyttöön uusia menetelmiä, joiden vaikutus maan mikrobistoon, kasvukuntoon ja maan orgaaniseen ainekseen kestää useamman vuoden. Siirtymää edesauttavat aiemmat kokemukset tuotantopanosriippuvuutta vähentävien ja maan kasvukuntoa ylläpitävien viljelymenetelmien ja -toimien käytöstä.  

– Luomuviljely onkin hyvin tietointensiivinen tuotantotapa eli se vaatii tietotaitoa ja ymmärrystä viljelyjärjestelmän ekologiasta ollakseen toimivaa ja tuottavaa. Luomuviljelyyn siirtyminen voi olla kannattava ja kestävä vaihtoehto viljelijälle kotimaasta riippumatta, mutta avaintekijöitä ovat muun muassa luomuun soveltuvat kasvilajit ja lajikkeet, ravinteiden kierrätyksen mahdollistavien soveltuvien orgaanisten lannoitteiden saatavuuden varmentaminen, maan hoitoon panostaminen sekä toimivat markkinat, Himanen painottaa.  

Sosiaalinen pääoma ja tutkimus luomusiirtymän tukipilareina

Tilatasolla luomuun siirtyminen tarkoittaa kokonaisvaltaista muutosta tilan toimintaan, joka kattaa viljelyn uudelleen suunnittelun viljelykasvivalinnoista viljelymenetelmiin, lannoitusstrategioihin ja markkinakanaviin saakka. Sosiaalinen pääoma kuten viljelijäverkostot, luomuyhdistykset ja luomuneuvontajärjestöt ovat luomuun siirtymisessä usein keskeisiä tukipilareita.  

Luomuun siirtymisen lähtökohdat ja onnistumisen edellytykset riippuvat myös kansallisesta kontekstista, jossa on eroja jo Euroopankin sisällä, saati kansainvälisemmin. Yhteiskuntatieteellinen tutkimus luomusiirtymän kannustimista ja esteistä niin tilatasolla kuin kansallisesti on varsin aktiivista. Tämä tutkimus tuottaa tärkeää tietoa myös politiikkaohjaukselle.  

Poliittinen ohjaus kohti kestävämpiä tuotantotapoja tuo mukanaan kannustimia siirtyä enenevästi agroekologisiin menetelmiin, jotka lisäävät tavanomaisen tuotannon kestävyyttä ja luovat hyvän pohjan luomuviljelyyn siirtymiselle. Tämä linkittyy myös laajemmin kansainvälisiin ja kansallisiin tavoitteisiin maatalouden ja ruokajärjestelmän kestävyysmurroksesta, jonka ajamisessa on tärkeää huomioida myös maaseudun elinvoima sekä huoltovarmuus- ja oikeudenmukaisuuskysymykset. 

Mistä luomumyytistä sinä haluaisit tutkittua tietoa?

Mikä luomuun liittyvä myytti kiinnostaa tai askarruttaa sinua? Ehdota meille aihetta, mistä haluaisit tutkimukseen perustuvaa tietoa. Lupaamme selvittää asiaa ja kirjoittaa vastauksen väittämään tähän juttusarjaan. Lähetä väittämä sähköpostitse osoitteeseen luomuinstituutti(at)luke.fi

Teksti: Milla Seiro