– Suomalaisessa maataloudessa on kolme merkittävää ongelmaa, joihin kaikkiin löytyy apua luomuviljelystä, avasi kuvataiteilija, luomuviljelijä Osmo Rauhala valtakunnalliset Luomupäivät Tammelassa, Hämeessä. Kaksipäiväinen tapahtuma kokosi paikan päälle molempina päivinä 10.-11.11.2022 yli sata luomualan toimijaa sekä lisäksi toiset sata kuulijaa etäyhteydellä.
Ajankohtaiset teemat, kuten omavaraisuus ja muutoskestävyys, olivat vahvasti läsnä läpi tapahtuman. Ne välittyivät heti alkuun avajaispuheenvuorossa, kuin myös läpi päivien lukuisissa esityksissä, ihmisten keskusteluissa sekä tapahtuman huipentaneessa paneelikeskustelussa.
Rauhalan avajaispuheessaan esille nostamat maatalouden keskeisimmät ongelmakohdat koskevat huoltovarmuuden riippuvaisuutta tuotantopanosten tuonnista, maatalouden tappiollisuutta sekä merkittäviä ympäristövaikutuksia. Luomutuotannon näihin tarjoamat ratkaisut kuitenkin pitkälti ohitetaan suomalaisessa maataloutta koskevassa keskustelussa ja päätöksenteossa.
– Hiljaisuus luomun ympärillä Suomessa on häkellyttävää erityisesti, kun ajattelemme meneillään olevaa kriisiä, ihmetteli Rauhala.
Helsingin yliopiston tutkijatohtori Kari Koppelmäki jatkoi aiheesta tuoreen väitöskirjansa pohjalta, jossa pureudutaan paikallisten resurssien tehokkaaseen hyödyntämiseen. Ruoantuotannon riippuvuutta ulkoisista tuotantopanoksista on mahdollista vähentää ottamalla oppia luomussa hyödynnetyistä toimista, kuten biologisesta typensidonnasta sekä kasvien- ja eläintuotannon yhdistämisestä sekä integroimalla biomassan, ravinteiden ja energian tuotanto paikallisesti. Omavaraisuutta tulisikin tarkastella paikallisesti kansallisen tarkastelun lisäksi.
Perjantain rinnakkaissessioissa kuultiin ja keskusteltiin tuoreesta tutkimuksesta
Perjantain luomusatoihin keskittyneessä rinnakkaisohjelmassa Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Lauri Jauhiainen kertoi LuoVaMix-hankeessa tehdystä luomusatotilastojen tarkastelusta. Tulosten mukaan luomussa on vielä paljon käyttämätöntä potentiaalia nostaa satoja, sillä esimerkiksi kauralla keskimääräinen satokuilu on noin 38 prosenttia. Satokuilulla tarkoitetaan sitä kuinka paljon keskimääräinen luomutila jää satopotentiaalista eli siitä satotasosta, jonka parhaat luomutilat jo saavuttavat. Satotasotarkasteluista käy myös ilmi, että satotasot vaihtelevat paitsi kasveittain niin myös alueittain; idässä ja pohjoisessa luomusadot ovat noin 70 prosenttia kun taas etelässä ne ovat noin 60 prosenttia tavanomaisen tuotannon sadoista.
– Luomusatovaihtelun tarkastelu eri kasvilajeilla, alueilla ja vuosien välillä lisää ymmärrystä siitä kuinka paljon satotasoa voisi tiloilla nostaa, Jauhiainen pohti.
Yhteiseloon rikkakasvien kanssa johdatteli Luonnonvarakeskuksen tutkija Timo Lötjönen. Ennakoiva torjunta, kuten maan kasvukunnon hoito ja ojitus sekä viljelykierrot ja erityisesti monivuotiset nurmet ja niitot ovat luomuviljelyssä keskeisiä toimia rikkakasvien torjunnassa. Kesantojen ilmastovaikutuksien vuoksi niiden käyttöä olisi syytä vähentää, mutta Lötjösen mukaan tehostettua ja lyhennettyä avokesantoa voidaan hyödyntää erityisesti juolavehnän torjuntaan.
– Rikkakasvien torjunnassa tärkeää on tietää, mikä sopii kullekin maalajille. Savi- ja hiesumailla voi riittää kevytmuokkaus, mutta hietamailla ja eloperäisillä mailla voi usein olla tarpeen kyntää, Lötjönen korosti.
Luomukotieläintiloja käsittelevässä rinnakkaisohjelmassa Eläinten hyvinvointikeskuksen johtaja Satu Raussi keskittyi puheenvuorossaan eläinten hyvinvointiin luomussa. Eläinten hyvinvointi on luomutuotannon keskiössä ja luomusäädöksissä sitä pyritään edistämään monin eri keinoin. Raussin mukaan luomu on jatkossakin edelläkävijä hyvinvointivaatimuksissa, sillä Suomen uusi eläinten hyvinvointilaki ei juuri kavenna eroa tavanomaisen ja luomun välillä.
Luomun aika on nyt
Tapahtuman huipentaneessa paneelikeskustelussa syvennyttiin siihen, miten luomu vastaa aikamme haasteisiin eli jo avajaispuheessa nostettuihin omavaraisuuteen ja huoltovarmuuteen, tuottavuuteen ja ympäristökestävyyteen. Panelistit Helsingin yliopiston agroekologian professori Juha Helenius, maatalousneuvos Kirsi Heinonen, luomuviljelijä Osmo Rauhala sekä Valion kategoriapäällikkö Mirva Tollet olivat yksimielisiä siitä, että luomussa on valtavaa potentiaalia vastata kohtaamiimme haasteisiin, mutta tätä ei ole vielä tunnistettu laajemmin.
– Luomu on kaikista kotimaisinta ruokaa, kun katsotaan myös tuotantopanoksia, Tollet muistutti.
Paneelissa pohdittiin myös luomun mainetta ja sen vaikutusta siihen, miksi luomun lukuisia ratkaisuja ajan haasteisiin ei hyödynnetä laajemmin, vaikka niiden eduista on kiistatonta näyttöä. Panelistit pohtivat myös sitä, miksi luomun kulutus on Suomessa yhä niin vaatimatonta verrattuna muihin pohjoismaihin. Rauhalan mukaan luomun ympärillä on edelleen eräänlainen negatiivinen aura. Toisaalta keskustelussa esiin nousi luomualan jatkuva kehitys ja kasvu, jotka osoittavat käsityksien muuttuvan. Tollet nostikin esille kuluttajatutkimusten tulokset siitä, että luomu on jokaisen suomalaisen, ei vain tiettyjen ihmisryhmien, valinta.
Tavanomaisen maatalouden tehostaminen ja keskittyminen ovat osoittautuneet monin tavoin ongelmallisiksi kehityskuluiksi, mikä paljastuu lukuisien yhteen kietoutuneiden kriisien kohdalla. Tämän vuoden Luomupäivien yksi keskeisimmistä sanomista onkin, että etsittäessä ratkaisuja maatalouden ongelmiin, katse olisi käännettävä luomuun, josta jo löytyy valmiita ratkaisumalleja ja osaamista omavaraisen ja kestävän ruokajärjestelmän saavuttamiseksi.
– Oli hienoa nähdä, miten luomuväki kokoontui jälleen yhteen ja saimme välitettyä uusinta tutkimustietoa luomuyrittäjien käyttöön. Ensi vuonna Luomuinstituutti täyttää kymmenen vuotta ja haluamme nostaa luomututkimuksen hyödyt silloin esiin erityisen vahvasti, toteaa Luomuinstituutin johtaja Sari Iivonen Luomupäivistä.
Teksti: Milla Seiro