Vuoden 2023 Luomupäivät järjestettiin 1.–2.11. Mikkelissä. Tapahtuman teemaksi valittu ”Monimuotoisuudella menestykseen” sopi hyvin vahvana luomutuotannon alueena tunnettuun Etelä-Savoon.
– Etelä-Savo on Suomen vahvimpia luomutuotannon alueita, Mikkeliä voi pitää luomutiedon päämajana. Luomuviljelyä on tutkittu Etelä-Savon pelloilla jo yli 20 vuotta, eikä ollutkaan ihme, että Luonnonvarakeskuksen ja Helsingin yliopiston yhteisen Luomuinstituutin tarina sai alkunsa juuri Mikkelistä kymmenen vuotta sitten, Luomuinstituutin johtaja Sari Iivonen totesi ennen Luomupäivien alkua.
Luomuinstituutin 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi luomututkimus oli vahvasti esillä tämän vuoden luomupäivillä. Luomupäivien ensimmäisessä tutkimuspuheenvuorossa Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen väitöskirjatutkija Mika Saarenpää sukelsi päivien teeman mukaisesti siihen, miten luonnon monimuotoisuus vaikuttaa ihmisen terveyteen. Saarenpään mukaan altistuminen monimuotoiselle luontoympäristölle ja viljelymaille, erityisesti varhaislapsuudessa, ovat tärkeitä tekijöitä elimistön immuunijärjestelmän kehittymiselle.
– Yksi selkeä luomuun liittyvä tutkimustarve on selvittää, kasvaako luomumaalla mikrobistoltaan monimuotoisempia kasviksia ja siirtyvätkö ne ruoasta kuluttajalle, Saarenpää totesi.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jukka Salonen jatkoi luomun monimuotoisuudesta syventymällä luomuviljapeltojen rikkakasvillisuuteen, jota on seurattu vuosikymmenten ajan. Luomupeltojen rikkakasvillisuuden tunteminen on olennaista paitsi niiden torjuntakeinojen kehittämiseksi myös pieneliöstön monimuotoisuudelle, kuten linnuille, mesipistiäisille ja kasvinsyöjähyönteisille.
Monimuotoisuudella viljelyvarmuutta
Torstain rinnakkaissessiossa, jossa keskityttiin monimuotoisuuden merkitykseen viljelyvarmuudelle, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Sari Himanen pureutui monimuotoistamistoimiin kasvintuholaisten hallinnassa. Monimuotoistamistoimet, kuten viljelykierto, sekaviljelyn eri muodot, lajike- ja lajiseokset, aluskasvit, monimuotoisuuskaistat, houkutuskasvit ja monipuoliset maisemarakenteet, edistävät ennakoivaa tuhohyönteisten torjuntaa, jonka merkitys ilmastonmuutoksen myötä tulee kasvamaan, Himanen totesi. Aiheesta tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta, sillä Himasen mukaan monimuotoistamistoimien potentiaali kasvintuhoojien hallinnassa on vähemmän tunnettu kuin esimerkiksi hyödyt ekologiseen tehostamiseen tai satovarmuuden kasvattamiseen.
Kokemuksia kolmilajisista seoskasvustoista kuulijoille kertoi Helsingin yliopiston professori Pirjo Mäkelä LuovaMix-hankkeen tuloksiin pohjautuen. Kolmilajisia seoskasvustoja ei juurikaan ole tutkittu Suomen ilmasto-oloissa, ja hankkeessa verrattiin viljan, öljykasvin ja palkoviljan seoskasvustoja puhdaskasvustoihin. Tulosten perusteella seoskasvustoissa oli runsaasti tuholaisia mutta myös luontaisia vihollisia, kasvitauteja oli hyvin rajallisesti ja seosten stabiilisuus oli hyvä. Avoimia kysymyksiä jäi kuitenkin useita, kuten paras kylvötiheys ja paras seossuhde sekä kasviyhdistelmien yhteensovittaminen, jotta ne saadaan tuleentumaan samaan aikaan puinnin helpottamiseksi.
Kotieläinten monimuotoinen kivunhoito ja uudet rehuinnovaatiot
Luomukotieläintuotantoa käsittelevässä rinnakkaisohjelmassa Helsingin yliopiston tutkija ja eläinlääkäri Ann-Helena Hokkanen syventyi kotieläinten kivunlievitykseen, jossa monipuolisuus on tärkeää. Kivunhoidon tavoitteet ovat myös moninaiset. Tehokkaalla hoidolla pyritään hoitamaan kivun syy, jos se löydetään ja hoito on mahdollista, mutta myös esimerkiksi helpotetaan potilaan oloa, lisätään positiivisia ja vähennetään negatiivisia tunteita, hillitään tulehdusreaktiota ja kivulle herkistymistä, vähennetään turvattomuuden ja lisätään turvallisuuden tunnetta, mahdollistetaan sairaskäyttäytymistä ja parannetaan elämänlaatua.
– Kipua on pakko hoitaa monipuolisesti, koska kipua on monenlaista: kudosvauriokipua, hermokipua ja toiminnallista kipua. Eri mekanismein aiheutuvaa kipua hoidetaan eri tavoin, Hokkanen kertoi.
Luonnonvarakeskuksen tutkija Pertti Marnila puolestaan johdatti kuulijat uusien rehuinnovaatioiden pariin kertoessaan mahdollisuuksista käyttää mustasotilaskärpäsen toukkaa eläinproteiinin lähteenä kananrehussa. Marnila kertoi, että broilerilla rehun kalajauhosta voitiin turvallisesti korvata 15 prosenttia hyönteisproteiinilla ilman haitallisia vaikutuksia kasvuun. Munituskanoilla sen sijaan voitiin korvata jopa kaikki kalajauho. Hyönteisproteiinin käytölle luomussa on kuitenkin vielä esteitä.
– Tällä hetkellä kasvatettu hyönteinen ei voi saada luomustatusta, mutta asia on EU-komission käsittelyssä, joten tulevaisuudessa se on todennäköisesti mahdollista. Lisäksi tällä hetkellä hyönteisproteiini on noin kolme kertaa kalliimpaa kuin kalajauho, Marnila totesi.
Kiinnostava mustasotilaskärpäsen toukasta valmistettuun rehuproteiiniin liittyvä löydös on, että se stimuloi selkärankaisten immuunisysteemiä ja voisi näin vähentää sairastavuutta, kuolleisuutta, antibioottien tarvetta ja riskiä antibioottiresistenttien kantojen syntymiseen.
Kotieläinsession viimeisessä esityksessä Luonnonvarakeskuksen tutkija Venla Kyttä käsitteli ruoan ympäristövaikutusten vertailua ravintoainesisältö huomioiden. Proteiinien lähteistä naudanlihalla on suurin ilmastovaikutus myös silloin, kun ravintoainesisältö huomioidaan, kun taas muut proteiinin lähteet kalasta kasviproteiineihin olivat ilmastovaikutuksiltaan melko samalla tasolla. Huomioitavaa on, että arvioitu ilmastovaikutus ei erottele tuotantotapaa, vaan perustuu keskimääräiseen eurooppalaiseen arvioon naudanlihan ilmastovaikutuksista.
– Tulos koskee vain ilmastovaikutusta, ja esimerkiksi naudanlihan osalta se näyttäisi hyvin erilaiselta, jos olisi tutkittu esimerkiksi biodiversiteettivaikutuksia, Kyttä huomauttaa.
Puutarhatuotannon kasvinsuojeluun apua mikrobeista ja feromoneista
Puutarhatuotannon rinnakkaissession ensimmäisessä esityksessä syvennyttiin siihen, mikä yhteys porkkanapellon mikrobiyhteisöillä on porkkanan varastosairauksien esiintymiseen. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Terhi Suojala-Ahlfors puhui aiheesta Bioporkkana-hankkeeseen pohjautuen. Tulosten perusteella varastotautien hallinnassa olennaista on erityisesti hyödyllisten mikrobien määrä maaperässä, mutta myös haitallisten mikrobien läsnäolo vaikuttaa. Kiinnostavaa oli, että erityisesti sienilajien monimuotoisuus oli yhteydessä tautien hallintaan.
– Vielä tarvitaan lisää tutkimusta siitä, millä maanparannustoimilla ja viljelykierroilla voidaan tehokkaimmin vaikuttaa maaperän mikrobeihin ja kasvinterveyteen, Suojala-Ahlfors totesi.
Session toisessa esityksessä Luonnonvarakeskuksen tutkija Merja Rantanen tarjosi kurkistuksen herukkatuholaisten feromonitorjuntaan. Feromonitorjunta perustuu paritteluhäirintään, jolla estetään tuhohyönteisten lisääntyminen, kun koiraat eivät löydä naaraita feromoniharhautuksen vuoksi. Tulokset olivat lupaavia herukkalasisiiven ja herukansilmukoin torjunnassa, mutta herukkakoin torjunta ei syystä tai toisesta onnistunut kokeissa. Herukanviljelijät joutuvat vielä odottamaan feromonitorjunnan käytännönsovellutuksia, sillä herukkatuholaisten torjuntaan kehitetyt feromonihaihduttimet eivät ole vielä kaupallisessa valmistuksessa. Niiden hintakin voi nousta korkeaksi, jos tarvittava feromoniyhdiste on monimutkainen, kuten herukkakoilla. Lisäksi feromonitorjunnan tehoa seuraavan vuoden populaatioihin on seurattava, Rantanen toteaa.