Luomuinstituutti järjesti yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen koordinoimien SoildiverAgro- ja LuoVaMix-hankkeiden kanssa viljelijöille suunnatun tilaisuuden, jossa käytiin yhdessä läpi ja keskusteliin hankkeissa saaduista tuloksista luomupeltojen äärellä Hyvinkään Knehtilässä.
Onko kynnöstä ennemmin haittaa kuin hyötyä?
SoildiverAgro on eurooppalainen tutkimushanke, jossa on toteutettu erilaisia peltomaan kasvukuntoon vaikuttavia kokeiluja yhteistyössä viljanviljelijöiden kanssa. Luomuviljelijät Tuomas Mattila ja Juuso Joona kertoivat tiloillaan tehdyistä kokeista ja niiden tuloksia tarkasteltiin yhdessä tutkijoiden ja tilaisuuden osallistujien kanssa.
Kilpiän ja Tyynelän tiloilla toteutetuissa tilakokeissa tutkittiin kynnön vaikutuksia peltomaan kasvukuntoon ja maaperäeliöstöön pitkään kevyesti muokatuilla luomuviljapelloilla. Kokeissa verrattiin minimimuokkauksen ja kynnön vaikutusta maan pieneliötoimintaan, satoon ja maan rakenteeseen luomuviljelyssä kolmen vuoden ajan.
Minimimuokkauksessa hyödynnettiin kasvustoon suorakylvöä, lautasmuokkausta, kultivointia sekä jatkuvaa kasvipeitteisyyttä. Kynnössä käytettiin vallitsevia menetelmiä kahdella eri tavalla: Tyynelän tilalla tehtiin syyskyntö ja syysviljan kylvö, Kilpiän tilalla kevätkyntö. Minimimuokkaus ja suorakylvö eivät ole kovin yleisiä menetelmiä luomuviljelyssä Suomessa ja yhtenä tavoitteena oli myös testata, mikä on ajoittain toistuvan kynnön vaikutus muutoin minimimuokatulla pellolla.
Kynnön etuina oli hajotustoiminnan kiihtyminen ja ravinteiden vapautumisen nopeutuminen ja haittoina maan tiivistyminen ja kuivuminen. Kynnöllä ei ollut merkittävää vaikutusta satoon: kokeen alussa saatiin lievä 40-60 kg/ha sadonlisä, joka kuitenkin hupeni kokeen edetessä toistuvien muokkausten myötä. Minimimuokkauksen arvioidaan parantavan satoa ja maan rakennetta pidemmällä aikavälillä.
Kynnön aloittamisen vaikutukset maaperäeliöstöön
Luken erikoistutkijat Krista Peltoniemi, Visa Nuutinen ja Marleena Hagner analysoivat vaikutuksia maaperäeliöstön määrään ja lajistoon. Aiemman Toholammin pitkäaikaisen kenttäkokeen tulokset osoittavat, että luomutuotanto voi edistää mikrobien aktiivisuutta ja runsautta viljanviljelyssä. Erityisesti sienet runsastuvat syksyllä.
Kun pitkään kevyen muokkauksen alla ollut luomupelto kynnetään, vaikutukset maaperäeliöstöön vaihtelevat kynnön ajankohdan mukaan. Kilpiän tilan kevätkynnöllä ei näyttänyt olevan vaikutuksia pellon sieniyhteisöön, sen runsauteen tai lajistoon. Tilanne oli sama lierojen ja sukkulamatojen kohdalla. Tyynelän tilan syyskyntö sen sijaan aiheutti muutoksia maaperäeläinyhteisössä. Varsinkin lierojen kokonaismassa aleni kynnön myötä isojen kastelierojen kärsiessä niiden aktiivisimpana aikana tehdystä muokkauksesta. Sukkulamatojen runsaus puolestaan kohosi ensimmäisen kyntökerran jälkeen.
Harvoin tehtävällä kevätkynnöllä ei näyttänyt olevan haitallisia vaikutuksia silloin kun maassa on lähtökohtaisesti paljon elämää ja maan rakenne on kunnossa. Syyskynnönkin haitalliset vaikutukset olivat varsin maltillisia vielä kolmannen kyntökerran jälkeenkin. Voisi siis ajatella, että maan kasvukuntoon panostaminen vähentää maan häiriöherkkyyttä ja mahdollistaa myös tarpeen vaatiessa harvoin toistuvan kynnön esim. rikkakasvien torjuntatarkoituksessa ilman merkittäviä haittavaikutuksia maaperäeliöstölle. Hyväkuntoinen maa kestää häiriöitä paremmin mahdollistaen laajemman keinovalikoiman hyödyntämisen maan muokkauksessakin.
Suomalaiset viljelijät ovat kiinnostuneita maan kasvukunnon hoidosta
Viljelijöiden kiinnostusta maaperän monimuotoisuutta tukeviin viljelykäytäntöihin selvitettiin kyselytutkimuksella, jonka aineisto kerättiin SoildiverAgro-hankkeessa vuonna 2023. Kyselyn tuloksia esitteli tutkija Annika Tienhaara.
Suomalaisten viljelijöiden asenteet erilaisia maaperän laatua parantavia toimenpiteitä kohtaan ovat kyselyn perustella varsin myönteiset. 80 % viljelijöistä kokee, että maaperän laatuun panostaminen omalla tilalla on tärkeää ja tarpeellista.
Kasvintähteiden lisääminen, kerääjäkasvit ja pitkä viljelykierto (yli 4 vuotta) nähdään myönteisimmin maaperän laatuun vaikuttavina toimina. Maaperän laatua parantavista toimenpiteistä eniten kokemusta suomalaisilla viljelijöillä on kevytmuokkauksesta ja harvemmin kyntämisestä. Luomutiloilla on hieman suurempi aikomus hyödyntää maan laatua parantavia toimia.
Viljelijät olivat hyvin kiinnostuneita menetelmien talousvaikutuksista tiloilla. Luomuvehnäpelloilla jatkuvapeitteinen kasvusto ja kevytmuokkaus näyttäisivät tuottavan maaperän monimuotoisuushyötyjä ilman viljelijälle aiheutuvia katetuottojen menetyksiä, kertoi Luken tutkija Timo Karhula Hyvinkäällä. Monimuotoisuutta tukevien menetelmien talousvaikutuksia olisi tarpeellista tutkia pidemmällä, esim. 5-10 vuoden ajanjaksolla, jotta saataisiin tarkempia vastauksia talousvaikutuksista.
Sekaviljelystä viljelyvarmuutta ja monimuotoisuushyötyjä
Luomutuotannon satotasot ovat usein hieman alhaisempia kuin tavanomaisessa tuotannossa. Satotasoja ja satovarmuutta on kuitenkin mahdollista kasvattaa ja sekaviljelyä on pidetty yhtenä potentiaalisena keinona lisätä satovarmuutta luomussa. Erikoistutkija Sari Himanen kertoi Hiilestä kiinni -ohjelmasta rahoitetun LuoVaMix-hankkeen tavoitteista ja sekaviljelykokeilujen tuloksista.
Sekaviljelyllä tarkoitetaan kahden tai useamman kasvilajin tai kasvilajikkeen yhtäaikaista viljelyä osan tai koko kasvuaikansa samalla lohkolla. Tavoitteena on hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti auringon valoa, vettä, ravinteita ja kasvutilaa peltolohkolla. Parhaimmillaan sekaviljelyn kasvilajien erilaiset ominaisuudet täydentävät toisiaan ja toisaalta stressitilanteissa korvaavat toisiaan. Satovarmuus paranee, mikäli voidaan luottaa aina jonkin kasvin pärjäävän vallitsevissa olosuhteissa. Viime vuosina tehdyissä viljelykokeiluissa on jo nähty, että tuottavuus pinta-alaa kohden kasvaa sekaviljelyssä ja erityisesti palkokasvien viljely seoksissa tukee myös ravinneomavaraisuuden kehittämistä.
Sekaviljely ei ole uusi keksintö. Sekaviljelyn historiasta tunnetaan intiaanien ’kolmen sisaren’ viljelmät, joissa maissi tuki papua, papu sitoi ilmakehän typpeä ja kurpitsa suojasi rikoilta.
Knehtilään tilaisuudessa sekaviljelyn mahdollisuudet ja haasteet kiinnostivat nykyviljelijöitäkin. Kasvilajien valinta, seossuhteet ja sadon lajittelun onnistuminen olivat kysymyksiä, jotka erityisesti pohdituttivat viljelijöitä. Sekaviljelyn hyötyihin, riskeihin ja onnistuneeseen toteuttamiseen eri viljelykasveilla ja osana viljelykiertoja Suomen oloissa liittyy vielä paljon avoimia kysymyksiä, joita tulee ratkoa tutkimuksen ja käytännön kokeilujen kautta yhdessä viljelijöiden kanssa, näki Sari Himanen.
Teksti: Sari Iivonen, Luomuinstituutti, Luonnonvarakeskus