Ruotsalainen tuore review-tutkimus käsittelee luomusatojen lisäämismahdollisuuksia ja siihen liittyviä riskejä. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa keinoja pohjoismaisen luomutuotantojärjestelmän kehittämiseksi siten, että satotason lisäämisellä ei aiheuteta riskejä ympäristölle, eläinten ja ihmisten terveydelle eikä vaaranneta tuotannon taloudellista kestävyyttä. Luomutuotannon kestävyys voi näyttäytyä enemmän tai vähemmän edullisena riippuen kulloinkin tarkastellusta tekijästä.
Keinovalikoimaa satojen kasvattamiseen
Tutkimuksessa haettiin analysoiduista alkuperäistutkimuksista vastauksia siihen, miten satotason kasvattamisen menetelmät luomutuotannossa vaikuttavat seuraaviin osa-alueisiin:
- Luonnon monimuotoisuuteen
- Kasvihuonekaasujen päästöihin
- Ravinnekiertoon
- Maaperän kasvukuntoon
- Eläinten terveyteen ja hyvinvointiin
- Ihmisten ravitsemukseen ja terveyteen
- Tilojen kannattavuuteen.
Kultakin osa-alueelta arvioitiin joukko äskettäin julkaistuja tutkimusartikkeleita, joissa esitettyjen erilaisten sadonlisäysstrategioiden riskejä ja mahdollisuuksia analysoitiin Pohjois-Euroopan olosuhteet huomioon ottaen. Analyysissa mukana olleiden alkuperäistutkimusten määrä vaihteli osa-alueittain. Tutkimuksissa esiin nousseita sadonlisäysstrategioita olivat:
- Typpilannoituksen lisääminen
- Tehokkaampi rikkakasvien torjunta
- Tehokkaampi kasvitautien ja tuholaisten torjunta
- Kasvin- ja eläinjalostus
- Väkirehun lisääminen märehtijöiden ruokavaliossa
- Poistojen vähentäminen (eläimet ja kasvit).
Katsauksen tuloksena esitettiin yhteenveto näistä luomutuotannon sadonlisäysstrategioiden menetelmistä ja arvioitiin niitä sovellettaessa ilmeneviä riskejä ja mahdollisuuksia samoin kuin ristiriitoja ja synergioita eri vaikutusalueilla.
Vaikutukset monimuotoisuuteen
Typpilannoituksen lisääminen voi aiheuttaa riskiä luonnon monimuotoisuuden vähenemiselle. Tehokkaampi rikkakasvien torjunta saattaa lisätä riskiä biologisen torjunnan heikkenemiselle kukkivien rikkojen vähentyessä. Tehokkaampi kasvitautien ja tuholaisten torjunta puolestaan voi johtaa lisääntyvään torjunta-aineiden käyttöön, mistä voi aiheutua riskiä muille kuin torjuttaville eliöille. Kasvin- ja eläinjalostuksessa suositaan korkeatuottoisia rotuja ja lajikkeita, jolloin voi esiintyä riski geneettisen monimuotoisuuden vähenemiselle. Toisaalta eläinjalostuksessa tunnistetaan mahdollisuus kaksoiskasvatukseen ja tehokkaampaan laidunnukseen, joka lisää tuotannon monimuotoisuutta. Väkirehun lisääminen märehtijöiden ruokavaliossa voi johtaa luonnonlaidunnuksen vähentymiseen ja siten aiheuttaa riskin kasvillisuuden monimuotoisuuden vähenemiselle. Poistojen vähentäminen eläin- ja kasvituotannossa tarjoaa mahdollisuuden viljelymaan säästämiseen monimuotoisuutta ylläpitäviin käyttötarkoituksiin.
Vaikutukset kasvihuonekaasujen päästöihin
Typpilannoituksen lisäämisen myötä riski typen oksidien päästöjen kasvulle saattaa lisääntyä. Tehokkaampi rikkakasvien torjunta voi johtaa päästöjen kasvuun fossiilisten polttoaineiden tarpeen kasvaessa. Kasvitautien ja tuholaisten torjuntaa samoin kuin kasvin- ja eläinjalostusta tehostamalla tarjoutuu mahdollisuus pienempiin ilmastovaikutuksiin tehostuvan tuotannon myötä. Väkirehun lisääminen märehtijöiden ruokavaliossa antaa mahdollisuuden metaanipäästöjen alentamiseen nopeamman kasvun ja suuremman maidontuoton ansiosta, mutta toisaalta riski maan hiilivarojen vähenemiselle voi kasvaa, jos nurmiviljely vähenee. Poistojen vähentäminen eläin- ja kasvituotannossa antaa mahdollisuuden pienentää ilmastovaikutuksia tehostuvan resurssien käytön myötä.
Vaikutukset ravinnepäästöihin
Typpilannoituksen lisääminen samoin kuin tehokkaampi rikkakasvien torjunta voivat lisätä riskiä typen huuhtouman lisääntymiselle. Toisaalta tässä tarjoutuu tehostuvan kasvun mahdollisuus, jos huuhtoumat pystytään hallitsemaan. Tehokkaampi kasvitautien ja tuholaisten torjunta antaa myös mahdollisuuden ravinnepäästöjen parempaan hallintaan tuotannon vakauden lisääntyessä ajan myötä. Kasvin- ja eläinjalostus antaa mahdollisuuden huuhtouman parempaan hallintaan typen ottoa tehostamalla samoin kuin tehokkaampaan typen hyödyntämiseen rehussa. Väkirehun lisääminen märehtijöiden ruokavaliossa voi aiheuttaa riskin typpihuuhtouman lisääntymiselle yksivuotisten viljelykasvien lisääntyessä ja nurmen osuuden vähentyessä viljelykierrossa. Samoin riski tilan fosforiylijäämille voi kasvaa ostorehujen seurauksena. Poistojen vähentäminen eläin- ja kasvituotannossa antaa mahdollisuuden päästöjen parempaan hallintaan tehostuvan resurssien käytön myötä.
Vaikutukset maan kasvukuntoon
Typpilannoituksen lisääminen antaa mahdollisuuden orgaanisen hiilen sitoutumiseen ja maan ravinnevarojen kasvattamiseen. Toisaalta riski myrkyllisten aineiden kontaminaatioon voi kasvaa, jos lannoituksessa käytetään yhdyskuntajätettä. Rikkakasvitorjunnan tehostaminen voi lisätä orgaanisen aineksen määrää maassa suuremman kasvijätteen määrän myötä, mutta toisaalta voi aiheuttaa riskin maan tiivistymiselle. Tehokkaampi kasvitautien ja tuholaisten torjunta voi tarjota mahdollisuuden sadon lisäyksiin ja kasvijätteen lisääntyessä suurempaan orgaanisen aineksen määrään maassa. Kasvin- ja eläinjalostus voi olla joko riski tai mahdollisuus maan kasvukunnon kannalta, riippuen uusien lajikkeiden viljelyssä syntyvän kasvijätteen määrästä. Toisaalta tunnistetaan mahdollisuus maan kasvukunnon parantamiseen, jos pysyvät nurmet lisääntyvät. Väkirehun lisääminen märehtijöiden ruokavaliossa voi johtaa maan orgaanisen hiilen pitoisuuden alenemiseen, jos nurmen osuus vähenee viljelykierrossa.
Vaikutukset eläinten terveyteen ja hyvinvointiin
Typpilannoituksen ja kasvinsuojelun tehostamisen ei käytettävissä olleissa tutkimuksissa tunnistettu vaikuttaneen eläinten hyvinvointiin. Jalostuksen todettiin olevan potentiaalinen terveysriski, jos se johtaa vähemmän elinvoimaisten eläinrotujen käyttöön luomussa. Väkirehun lisääminen märehtijöiden ruokavaliossa voi aiheuttaa riskin karjan metaboliasairaudelle samoin kuin riskin eläinten hyvinvoinnin heikkenemiselle vähäisemmän laidunnuksen seurauksena. Poistojen vähentäminen antaa mahdollisuuden eläinten parempaan hyvinvointiin ja lääkitystarpeen vähentämiseen.
Vaikutukset ihmisten ravitsemukseen ja terveyteen
Typpilannoituksen lisääminen saattaa mahdollisesti aiheuttaa lievän riskin sekundaaristen kasvimetaboliittien määrän lisääntymisestä ravinnossa, joskin sen merkitystä ihmisille pidetään pienenä. Kasvitautien ja tuholaisten torjunnan tehostaminen saattaa lisätä riskiä tiettyjen luomussa hyväksyttyjen, mutta myrkyllisten torjunta-aineiden altistukselle, vaikkakin riskiä pidetään pienenä. Kasvin- ja eläinjalostus saattaa johtaa alhaisempiin ravintoainepitoisuuksiin erityisesti viljoilla. Väkirehun lisääminen märehtijöiden ruokavaliossa voi johtaa hyödyllisten omega-3 –rasvahappojen pitoisuuden pienenemiseen maidossa, munissa ja lihassa, joskin riski ihmisen ravitsemukselle on pieni. Poistojen vähentäminen eläin- ja kasvituotannossa tarjoaa mahdollisuuden haitallisten hometoksiinien (DON)-pitoisuuksien vähenemiseen viljassa samoin kuin mahdollisuuden pienempiin patogeenipitoisuuksiin siipikarjan lihassa.
Kannattavuus
Riskit tai mahdollisuudet luomutuotannon kannattavuudelle riippuvat strategiavalintojen kustannuksista ja vaikutuksista viljelijöiden tuotto-odotuksiin samoin kuin kuluttajien odotuksista ja hyväksynnästä.
Sadon lisääminen ja tuotannon tehostaminen ei siis aina olekaan yksiselitteisesti tuotannon kestävyyttä lisäävä tekijä. Analyysin perusteella on kuitenkin löydettävissä keinoja, joiden riskit eli haittavaikutusten todennäköisyydet ovat pienet ja joita tämän vuoksi voidaan ensisijaisesti suositella luomusatojen ja kannattavuuden parantamiseksi. Samoin havaitaan tiettyjä riskialttiimpia menetelmiä, joiden käyttöönotto edellyttää tarkkaa harkintaa luomun kestävyyslupausten säilyttämiseksi myös tulevaisuuden kestävässä ruokajärjestelmässä. Tutkimuksen tuloksia on tarkoitus käyttää Ruotsin luomujärjestelmän kehittämisessä, ns. Luomu 3.0 –työssä. Tunnistetut mahdollisuudet soveltuvat myös tavanomaisessa viljelyssä hyödynnettäviksi.
Tutkimus on julkaistu Agronomy for Sustainable Development –sarjassa.
Röös, E., Mie, A., Wivstad, M., Salomon, E., Johansson, B., Gunnarsson, S., Wallenbeck, A., Hoffmann, R., Nilsson, U., Sundberg, C. & Watson, C.A. 2018. Risks and opportunities of increasing yields in organic farming. A review. Agronomy for Sustainable Development (2018) 38: 14.
https:/doi.org/10.1007/s13593-018-0489-3
Teksti: Sari Autio
