Luomuinstituutti_9548_LoRes_2000px_web.jpg
Kuva: Risto Musta

Luomusiementä ja viljelykasvien luomuun soveltuvien lajikkeiden jalostusta tarvitaan myös Suomessa

Erikoistutkija Kaija Hakalan raportti luomusiemenen käytöstä ja luomuun sopivien lajikkeiden jalostuksesta.

1. Uusi luonnonmukaista tuotantoa koskeva asetus tekee luomusta luomumpaa ja antaa uusia mahdollisuuksia

EU on antanut 30.5.2018 uuden luonnonmukaista tuotantoa koskevan asetuksen. Sen piti astua voimaan 1.1.2021, mutta monista syistä johtuen (yhtenä COVID-19) asetus astuukin näillä näkymin voimaan vasta 1.1.2022. Asetuksen suurimmat muutokset koskevat luonnonmukaisessa tuotannossa käytettävää lisäysaineistoja.

Lisäysaineistojen käyttö kiristyy ensinnäkin siten, että siirtymävaiheessa tuotettua luomusiementä saa markkinoida luomuna vasta, kun se on korjattu vähintään 12 kk luomuun siirtymisen jälkeen. Eli jos luomuun siirrytään vaikkapa tammikuussa 2020, elokuussa 2020 ilman torjunta-aineita ja kemiallisia lannoitteita kasvatettu ja korjattu siirtymävaiheen vilja ei kelpaa kylvösiemeneksi luomussa vielä vuonna 2021, koska se oli korjattu 8 kk (ei 12 kk) luomuun siirtymisen jälkeen. Vasta vuoden 2021 elokuussa korjattava vilja kelpaa tällä tilalla luomusiemeneksi.

Tämä heikentää luomutuottajan tilannetta, sillä aiemmin luomusiementä on voitu tuottaa omalle tilalle tai myyntiin jo siirtymävaiheen ensimmäisenä vuonna. Nyt siirtymävaiheen ensimmäisenä vuotena tuotetulla viljalla on vain tavanomaisen viljan arvo, vaikka sadot ovat jo mahdollisesti laskeneet peittauksen ja kemiallisen lannoituksen puuttuessa.

Siirtymäaika on edelleen kaksi vuotta ennen kylvöjä, nurmilla kaksi vuotta ennen käyttöä rehuna ja monivuotisilla (nurmet eivät mukana) vähintään kolme vuotta ennen tuotteiden ensimmäistä satoa. Siirtymäaikaa voidaan pidentää, jos maaperä on saastunut ei-sallitulla aineella. Jäämien määrän on oltava maaperässä (ja monivuotisessa kasvissa) merkityksetön, kun luomutuotanto alkaa (Asetuksen liite II osa I. Kasvintuotannon säännöt, kohta 1.7. Siirtyminen luonnonmukaiseen tuotantoon).

Toinen iso muutos koskee kylvösiementä. Vuodesta 2036 lähtien kaiken luonnonmukaisessa viljelyssä käytettävän kylvösiemenen on oltava luonnonmukaisissa oloissa tuotettua (Asetus s. 64).  Kylvösiemenen pitäisi olla luonnonmukaisesti tuotettua jo tällä hetkellä, mutta viljelijä voi anoa Ely-keskukseltaan lupaa käyttää peittaamatonta, tavanomaisissa oloissa tuotettua siementä, jos luonnonmukaisesti tuotettua siementä ei ole saatavilla esim. tilan oloihin sopivasta lajikkeesta.

Vuodesta 2036 lähtien kaiken luomussa käytettävän kylvösiemenen on oltava luonnonmukaisissa oloissa tuotettua.

Ruokavirasto hallinnoi tietokantaa, jossa luomusiementilannetta seurataan ja josta saa tietoa tarjolla olevista eri kasvilajien ja -lajikkeiden siemeneristä ja niiden toimittajista (Ruokavirasto 2020). Tietokannan sivuilla Ruokavirasto myös vapauttaa vuosittain viljelykasvilajeja ja niiden muotoja luomussa tuotetun siemenen käyttövelvollisuudesta yleisellä luvalla. Esim. vuonna 2020 moni erikoiskasvi, mutta myös mallasohra ja rapsi, on luvallista kylvää luomussa tavanomaisella peittaamattomalla siemenellä.

Ruokaviraston tietokantasivusto on toiminut luotettavasti ja sitä on päivitetty säännöllisesti jo pitkään. Sivuston toiminta yleisten poikkeuslupien antajana ja viljelijöiden tietolähteenä mahdollisen poikkeuslupa-anomuksen teossa loppuu mitä todennäköisimmin 31.12.2035, kun poikkeuslupakäytäntö loppuu. Sivuston tarjoamalla palvelulla on kuitenkin jatkossakin tarvetta luomulisäysaineiston saatavuuden koordinoijana. EU-tasolla on jossain vaiheessa tulossa myös yleinen sivusto, jossa voi tarkastella koko EU:ssa tarjolla olevaa luomulisäysaineistoa.

Kolmas, ja tällä kertaa myönteinen muutos Asetuksessa on se, että viljelijä voi itse jalostaa omalle tilalleen sopeutunutta lisäysmateriaalia ja rekisteröidä sen monimuotoaineistona, jonka jälkeen hän voi myös myydä aineiston siementä (Asetus s. 20-21).  Kaupallisten jalostuslaitosten kasvinjalostajanoikeuksia on tietenkin kunnioitettava kehiteltäessä omia aineistoja myyntiin. Monimuotoaineisto ei voi olla lajikkeiden sekoitus.

Luomuoloissa jalostettuja lajikkeita pyritään myös saamaan EU-tasolla markkinoille EU:n kustantamalla projektilla vuosina 2021-2028. EU-rahoitteinen luomusiemenen ja -lajikkeiden lisäystä edistävä Liveseed-projekti koordinoi parhaillaan jalostushanketta ja Suomeenkin on saapunut kutsu osallistua siihen. Varsinaisia luomulajikkeita odotellessa olisi kuitenkin hyvä löytää erilaisia luomuoloissa testattuja tavanomaisen tuotantoon jalostettuja lajikkeita, joita voisi luotettavasti suositella luomutuottajille Suomen eri osiin.

Neljäs iso muutos uudessa asetuksessa on se, että kasvihuonekasvatus ilman yhteyttä maaperään kielletään. Suomessa, Tanskassa ja Ruotsissa saa kasveja kasvattaa kasvihuoneissa ilman yhteyttä maaperään 31.12.2030 asti, jos kasvihuone on sertifioitu luomutuotantoon ennen 28.6.2017.

2. Luomusiemenen tuotannon ja jakelun pullonkaulat

ProAgrian Pekka Terhemaan (2020) mukaan Suomessa kylvetään luomuoloissa tuotetulla siemenellä yhteensä n. 60-70% luomualasta. 15-25% on sertifioitua luomusiementä ja 45-55% itse tuotettua (TOS) luomusiementä. 15-25% alasta käytetään tavanomaista siementä ELY-keskuksen luvalla ja 5-10% yleisellä luvalla. Sertifioitua luomusiementä ei edes riittäisi nykytilanteessa kuin alle 30%:lle kaikista luomutuotannon kylvöistä. Suomessa käytetään tavanomaisessakin viljelyssä vain n. 30%:lla kylvöistä sertifioitua siementä (VYR 2014) eli sertifioidun luomusiemenen käyttö ei juuri poikkea tästä. Miksi sitten vain 60-70% luomualasta kylvetään luomusiemenellä, vaikka sitä pitäisi käyttää aina on hankalampi kysymys, etenkin kun jo 15 vuoden päästä kaiken kylvösiemenen pitää olla luomusiementä. 

2.1. Poikkeuslupajärjestelmä

Suurin syy tavanomaisen kylvösiemenen käyttöön luomussa on se, että niin voi tehdä (Döring ym. 2012). Koska luomusiementä on ollut liian vähän tarjolla, tilanteen helpottamiseksi on luotu poikkeuslupajärjestelmä, jonka avulla kylvöt ovat mahdollisia silloinkin, kun tietyn kasvilajin tai -lajikkeen luomusiementä ei ole riittävästi tai ei ollenkaan tarjolla. Poikkeuslupajärjestelyn piti olla varalla varmistamassa toimintaa, mutta siitä onkin tullut normalisoitunut luomutuotannon käytäntö, joka itse asiassa estää luomusiemenmarkkinoiden kehitystä.

Döring ym. (2012) kuvaa tilannetta noidankehänä, jossa tilalle soveltuvan luomusiemenen puute johtaa tavanomaisen siemenen käyttöön poikkeusluvalla, mikä pienentää entisestään luomutuotetun siemenen markkinaa ja panostusta tuotantoon, mikä jälleen johtaa siihen, ettei soveltuvasta lajikkeesta ole tarjontaa. Mitä enemmän tavanomaista siementä käytetään, sitä vähemmän kannattaa tuottaa luonnonmukaista siementä. Tämän noidankehän voisi kääntää positiiviseksi lisäämällä tarjontaa, jolloin myös kysyntä lisääntyy, jolloin tuotanto lisääntyy.

Kun poikkeuslupakäytäntö vuoden 2035 lopussa loppuu, ruokaviraston ylläpitämä luomusiementietokanta voisi olla apuna siementuotannon kehittämisessä. Tietokantaa pitäisi kehittää niin, että se tarjoaa vaihtoehtoja luomuun sopivista kasvilajeista ja -lajikkeista eri alueille ja erilaisiin oloihin ja varmistaa siementen saatavuutta ja tarjontaa. Suuressa osassa EU-maita luomusiementietokanta on jo nyt neuvova ja interaktiivinen. Monissa maissa siemenen tuottajat voivat antaa tietokantaan yksityiskohtaista tietoa siementen ominaisuuksista, kuten onko niitä käsitelty jollakin sallitulla aineella. Muutamassa maassa saa tiedon siitä, paljonko siementä on tarjolla ja muutamassa maassa tietokannassa kerrotaan tarjolla olevien lajikkeiden ominaisuuksista eri oloissa (Liveseed 2019b).

Ruokaviraston nykyisillä sivuilla on eri kasvilajien ja -lajikkeiden luomussa tuotettujen siemenerien tarjoajien nimet ja yhteystiedot sekä tieto tarjouksen jättöpäivästä. Tarjolla olevaa siemenmäärää ei ilmoiteta, varmaankin yksilön tietosuojan tai kaupallisen toimijan liikesalaisuuden turvaamiseksi. Tarjottavista lajikkeista ei löydy kuvausta, vaan se löytyy esim. toimittajan tai jalostajan nettisivuilta. Niissäkään ei ole tietoa siitä, miksi kuvatut ominaisuudet soveltuvat juuri luomuviljelyyn. Näitä jo muualla tarjolla olevia tietoja ja interaktiivisuutta viljelijöiden ja siementuottajien välillä voisi Suomenkin tietokantaan tuoda lisää jo nyt, jotta jatkossakin luomuviljelijät löytäisivät sivustolle ja luomusiementuotanto piristyisi. Vuoden 2035 jälkeen toimivat, neuvonnalliset ja interaktiiviset luomusiemen-sivustot ovat luomutuottajan elinehto.

2.2. Luomusiemenen puute

Liveseed-projektin EU:n alueella tekemässä kyselyssä ilmeni, että suurin syy tavanomaisen kylvösiemenen käyttöön luomussa on soveltuvan lajikkeen luomusiemenen puute. Siemenen hiukan kalliimpi hinta, siemenen itävyysongelmat tai siemenlevinteiset taudit eivät ole pääasiallinen ongelma (Liveseed 2019a). 

Luomusiemenen toimittajayrityksillä, pakkaamoilla ja tuottajilla ei Suomessakaan ole kattavaa tutkittua tietoa siitä, mitkä lajikkeet soveltuvat parhaiten paikallisiin tai alueellisiin luomuoloihin. Siementä tuotetaan näppituntumalla esim. jalostajan suosittelemista tai itse hyviksi arvioiduista lajikkeista, joita viljelijät eivät välttämättä tunne, joihin he eivät luota ja joita he eivät halua käyttää. Viljelijällä voi olla kokemusta lajikkeesta, joka on toiminut hyvin ennen tilan siirtymistä luomuun, ja hän haluaa jatkaa sen käyttöä. Viljelijät ovat myös voineet kuulla lajikkeesta, joka naapurilla on toiminut hyvin luomussa ja haluavat samaa lajiketta omiin kylvöihinsä. Jos tämän lajikkeen siementä ei tuoteta luomussa tai tuotetaan liian vähän, viljelijällä on syy anoa ELY-keskukselta lupaa käyttää lajikkeen tavanomaisesti tuotettua siementä.

Sekä viljelijä että siemenen tuottaja, pakkaaja ja markkinoija ovat enemmän tai vähemmän tyhjän päällä arvaillessaan, mikä lajike voisi toimia. Luotettava tieto luomuun parhaiten soveltuvista lajikkeista ja niiden kylvösiemenen tarjonta lisäisi varmasti kiinnostusta luomusiemenen ostoon ja voisi kääntää nykyisen noidankehän positiiviseksi.

Lajiketiedon puute on iso ongelma myös Tilasiemen Oy:n toimitusjohtajan Antti Ollilan (2020) mukaan. Lajikkeiden soveltuminen luomuoloihin on kuitenkin vain osa ongelmaa. Lajikkeiden ominaisuudet, kuten jyväkoko, valkuainen ja sakoluku määrittävät viime kädessä sen, minkä lajikkeiden satoa jalostava teollisuus haluaa ostaa. Lajikkeen agronomiset ominaisuudet taas vaikuttavat siihen mitä lajikkeita viljelijät haluavat viljellä. Esim. vanhoihin lajikkeisiin tuskin syntyy laajempaa kiinnostusta tämän takia. Luomulajikkeiden jalostusta saadaan odottaa, ja pääpaino pitääkin Ollilan mukaan olla valinta nykyisten tavanomaiseen tuotantoon tarkoitettujen lajikkeiden joukosta.

Vielä suurempana ongelmana Ollila näkee kuitenkin uusien luomusiementä tuottavien tilojen löytämisen ja nykyisten tilojen pitämisen tuotannossa. Hukkakaura rajoittaa uusien peltolohkojen ottamista siementuotantoon etenkin viljatiloilla. Kun uusia tiloja halutaan siementuotantoon, niillä voi hukkakaurattomuus olla kynnyskysymys.   

Liveseedin (2019a) haastattelemien luomusiemenviljelijöiden mukaan satojen vaihtelevuus, sadonmenetykset, siemenlevinteiset taudit ja tuholaiset sekä rikkakasviongelmat ovat suurimmat haasteet luomusiemenen tuotannolle. Luomusiemenen tuotanto on myös teknisesti haastavampaa kuin tavanomainen tuotanto, eivätkä siementuotantosopimukset sen takia aina houkuttele. Taloudellisestikaan tuotanto ei välttämättä kannata.

Liveseedin haastattelemat siemenkauppiaat eivät usko, että viljelijät haluaisivat maksaa ekstraa luomusiemenestä eivätkä myöskään, että siemenen tuottaminen pienelle markkinalle olisi kannattavaa. Sen sijaan he uskovat kannattavuuden paranevan 5 vuoden säteellä. Enemmän tutkimusta siementuotannon kannattavuuteen ja vähemmän poikkeuslupia voisi auttaa tässä kehityksessä. Myös isompi valikoima sallittuja siemenen käsittelyaineita, siementuotannon tukeminen rahallisesti ja viljelijöiden koulutus tuotantoon voisi auttaa.  

2.3. Luomusiemenen tuotannon tehostaminen

Döring ym. (2012) peräänkuuluttaa luomusiementuotannon tehostamista mm. perustamalla asiaa ajavia asiantuntijaryhmiä (Expert Group). ProAgria onkin lähtenyt liikkeelle perustamalla luomusiementuotannon viljelijäryhmiä.  Näitä on ollut mm. Pohjois-Karjalassa (ProAgria 2015) ja Pohjanmaalla (ProAgria 2016).

Luomusiementuotannon piristämiseksi on myös perustettu projekteja, esim. Tuottavaa luomua, jonka Facebook-sivuilla on käyty ja käydään jatkuvasti aktiivista keskustelua sekä luomusta yleensä, että luomusiementuotannon ja luomulajikkeiden kehittämisestä. Myös varsinainen ProAgrian, ProLuomun, Ely-keskusten ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamk) muodostama Expert Group on ollut toiminnassa vuosina 2019-2020 (Luomusiementuotannon fokusryhmä 2020).

3. Luomuun sopivat lajikkeet ja jalostus luomuun

Luonnonmukaisessa tuotannossa käytetään tauteja, rikkakasveja ja tuholaisia hillitseviä ja ravinteita tehokkaasti kierrättäviä viljelymenetelmiä.  Tämän lisäksi luomussa olisi käytettävä kasvilajikkeita, jotka soveltuvat hyvin luomuun. Nämäkin sinänsä selvät asiat määritellään Luomuasetuksen tuotantosäännöissä (EU 2018, s. 73). Jalostus on aina tähdännyt erilaisiin viljelyoloihin soveltuvien kasvilajikkeiden tuotantoon. Luomussa viljelyolot ovat haastavampia, sillä siitä puuttuvat kemialliset lannoitteet ja torjunta-aineet, joiden avulla tavanomaisessa tuotannossa voidaan tasata maaperä- ja muiden ympäristöolojen pieniä puutteita ja vaihteluita.

Luomussa tarvitaan parempaa ravinteiden otto- ja käyttökykyä, parempaa tautien ja tuholaisten vastustuskykyä, kykyä kilpailla rikkakasvien kanssa ja sopeutumista erilaisiin suur- ja paikallisilmasto-oloihin sekä vaihteleviin maaperäoloihin. Valittaessa lajikkeita luomuun tavoitteena tulisi kuitenkin edelleenkin olla agronominen suorituskyky ja laatu, sillä luonnonmukaistenkin leipomo- ja mallastuotteiden valmistuksessa tarvitaan riittävä valkuaismäärä ja jyväkoko ym. laatuominaisuuksia.

Euroopassa on jo menossa paljon lajikevalintaa ja jopa jalostusta luomuoloihin, mutta kaikki ulkomaiset jalosteet eivät välttämättä sovellu Suomen viileään ilmastoon ja pitkään päivään. Suomessa tarvitaan omaa aktiivisuutta sekä nykyisten tavanomaiseen tuotantoon jalostettujen lajikkeiden valintaan että uusien lajikkeiden jalostamisteen luomuoloissa.  

3.1. Millainen on sopiva lajike luomuun?

Luomutuotantoa on yhtä monenlaista kuin on luomutiloja, ja siksi tarvitaan kullekin tilalle sopivat viljelykasvilajit ja -lajikkeet. Luomutila voi esim. erikoistua tuottamaan isolle markkina-alueelle (globaalit markkinat, kuten esim. luomukaura tällä hetkellä), jolloin tarvitaan laajaan tuotantoon sopiva, ehkä isoja tuotantopanoksia vaativa lajike – tai paikalliselle markkinalle (esim. pienpanimo, kyläleipomo, erikoistuotteet), jolloin panostukset voidaan sopeuttaa vaikkapa paikallisesti kehitetyn lajikkeen vaatimuksiin (pienemmät panokset, pienempi sato, mutta erityinen laatu ja isompi yksikköhinta) (Wolfe ym. 2008). He listaavat ominaisuuksia, jotka ovat erityisen tärkeitä luomussa:

  1. Hyvä ravinteiden otto- siirto- ja säilyttämiskyky. Koska typpilannoitus on orgaanista, ja varsinkin jos se annetaan viherlannoituksena, ei voi tietää, onko typpeä saatavilla juuri silloin kun sitä tarvitaan sadonmuodostukseen. Sen takia lajikkeilla pitää olla hyvä typen siirtokyky biomassasta jyvään ja hyvä typen otto- ja säilyttämiskyky.  Lajikkeiden testaus luomuoloissa onkin tärkeää, koska lajikkeen pitää pärjätä, vaikkei liukoisia ravinteita ole aina saatavilla kriittisissä kehitysvaiheissa. Juuriston laajuus ja yhteys sienijuuriin on hyväksi ravinteiden otolle. Juurieritteet, jotka stimuloivat bakteereja ja vaikuttavat siten mineralisaatioon, voivat myös vaikuttaa positiivisesti ravinteiden saatavuuteen.
  2. Kilpailukyky rikkakasveja vastaan. Nopea maan peittokyky, iso biomassa versomisen kautta ja peittävä lehtiasento, mutta myös tiheä riviväli voivat auttaa tukahduttamaan rikkakasveja. Myös kasvin pituus voi auttaa kilpailussa. Kun kasvi kilpailee hyvin rikkakasvien kanssa, ravinteiden hyödyntäminen paranee, kun niitä ei kulu rikkakasvien käyttöön.
  3. Hyvä tautien ja tuholaisten kesto. Luomussa tauteja ja tuholaisia torjutaan hyvillä viljelykierroilla ja -tavoilla. Kuitenkin myös lajikkeen kestävyys on tärkeä ominaisuus. Siemenlevinteiset taudit ovat luomussa hankalia, koska luomussa sallitut siementen käsittelyaineet eivät ole yhtä tehokkaita kuin tavanomaisessa tuotannossa käytetyt peittausaineet. Tavanomaisessa jalostuksessa ei ole juuri mielenkiintoa kehittää kestävyyttä siemenlevinteisille taudeille, koska peittausaineet ovat niin tehokkaita. Lisäksi taudit ovat paikallisia eikä ole kannattavaa kehitellä kestäviä lajikkeita monenlaisiin ympäristöihin. Muille kuin siemenlevinteisille taudeille kestävää aineistoa on jo tavanomaisten lajikkeiden joukossa ja sitä kannattaa hyödyntää.
  4. Hyvä leivonta- ja mallastuslaatu. Suurisatoisella tavanomaisella lajikkeella voi olla matala proteiinipitoisuus. Kun tällainen lajike otetaan käyttöön luomussa, sato pienenee, mutta proteiinipitoisuuskin jää pieneksi. Luomussa pitäisikin eriyttää sadon määrän ja proteiinipitoisuuden jalostukset toisistaan. Suuri proteiinipitoisuus ei välttämättä merkitse hyvää gluteiinia, eli molempia pitää jalostaa samanaikaisesti. Mallastuslaadun voi saada suoraan tavanomaisesta aineistosta, mutta ohran muut ominaisuudet, kuten taudinkestävyys ja kilpailu rikkakasvien kanssa pitää löytää luomuun erikseen.
  5. Geneettinen monimuotoisuus ja puskurikyky. Geneettistä monimuotoisuutta tarvitaan etenkin, kun jalostetaan paikallisiin oloihin.  Puskurikyvyllä tarkoitetaan joustavuutta kompensoida satoa esim.  jyvien määrää lisäämällä, jos versominen ei ole onnistunut tai jyvien painoa lisäämällä, jos niiden määrän lisääminen ei ole onnistunut.

Luomussa tarvittava geneettinen monimuotoisuus voi hankaloittaa lajikkeiden erottuvuuden, yhdenmukaisuuden ja pysyvyyden testausta sekä hyväksymistä itsenäiseksi lajikkeeksi (Ruokavirasto 2020b), sillä lajikkeet, jotka sopivat hyvin luomuun erilaisissa ilmasto- ja maaperäoloissa eivät välttämättä ole ylivoimaisia sadon suhteen. Joissain EU-maissa (Itävalta, Tanska, Saksa ja Sveitsi), VCU testejä on jo erikseen luomulle ja lajikkeet, jotka täyttävät DUS-vaatimukset, voidaan rekisteröidä. Joissain muissa maissa (Ranska, UK) tällaista mahdollisuutta ei vielä ole. Kun EU:n luomujalostusohjelma alkaa, tähän asiaan tarvitaan uutta ohjeistusta.

3.2. Lajikevalinta tällä hetkellä

Suomessa lajikevalinta luomuun on vasta aivan alussa. ProAgrian alueelliset järjestöt ovat tehneet jonkin verran kokeita nykyisten tavanomaiseen viljelyyn jalostettujen lajikkeiden soveltuvuudesta luomuoloihin. Esim. ProAgria Oulu testasi vuonna 2016 yhteistyössä Luken kanssa 10 tavanomaiseen viljelyyn jalostettua kauralajiketta (ProAgria 2016b). Näissä kokeissa todettiin, että parhaat tavanomaiset lajikkeet olivat yleensä parhaita myös luomuoloissa. Muutkin Suomessa tehdyt kokeet viittaavat samaan suuntaan (Hakala & Peltonen-Sainio 2014).

Samaan lopputulokseen päätyivät myös Przystalski ym. (2008) tutkimuksissaan. He vertasivat tavanomaisten viljalajikkeiden menestymistä tavanomaisissa ja luomuoloissa Euroopan eri alueilla. Tulokset osoittivat, että lajikkeen ominaisuuksilla oli suurin merkitys satotason määräytymisessä sekä tavanomaisessa että luomutuotannossa. Tavanomaisissa oloissa testatut ominaisuudet, kuten esim. hyvä maanpeittävyys, korren pituus tai -vahvuus tai hyvä ravinteiden käyttöteho kannattaakin ottaa huomioon valittaessa tavanomaisia lajikkeita luomuoloihin.

K-Maatalouden (nykyään Lantmännen) Hahkialan koeasemalla on jo pitkään ollut pienimuotoista viljojen uusien lajikkeiden testausta luomuoloissa. Pieniä kokeita on hiljattain tehty myös mm. Hämeen ammattikorkeakoulussa (HAMK) Mustialassa (HAMK 2020). Myös Luonnonvarakeskus (Luke) on osallistunut ProAgrian koordinoimiin luomulajikekokeisiin ja Lukella on suunnitelmia jossain vaiheessa, ehkä noin 10 vuoden kuluessa aloittaa lajikekoetoiminta luomussa (Antti Laine, henkilökohtainen tiedonanto).

Kattavaa valintatyötä on tehty Nylands Svenska Landbrukssälskapin Västankvarnin koeasemalla Ekonu! -projektissa (EkoNu 2019), jossa mm. vuonna 2019 testattiin luomuoloissa 13 ohralajiketta, 12 kauralajiketta ja 13 kevätvehnälajiketta, Tulokset on raportoitu kattavasti ja tarkkaan projektin sivuilla.  Tuloksista ilmenee, että lajike, joka tuottaa huippusadon hyvänä satovuotena voi tuottaa huonomman sadon kuin muut lajikkeet huonona vuotena. Mukaan sattuneet maatiaislajikkeet tuottivat huonon sadon sekä hyvänä että huonona vuotena.

Vaikka lajikekokeita luomussa siis on Suomessakin aloiteltu, työtä ei ole tehty kattavasti, yhdenmukaisesti ja järjestelmällisesti koko Suomen alueella toisin kuin tavanomaisia lajikekokeita. Lajikekokeet luomuoloissa on tehty erilaisissa projekteissa, jolloin rahoituksen määrä on sanellut mukaan otettavien lajien, lajikkeiden, koepaikkojen ja testivuosien määrän. Eri luomuhankkeissa tehtyjen lajikekokeiden tulosten kokoaminen systemaattisesti on myös puutteellista. Tällaista testausta ei voi verrata lajikekoetoimintaan, jota tavanomaisissa oloissa tehdään kymmenillä lajikkeilla yhtenäisten ohjeiden mukaan koko Suomen alueella. On ymmärrettävää, ettei kaupallisia jalostajia (Suomessa Boreal Ltd) kiinnosta lajikekehitys pienelle luomumarkkinalle, etenkin kun lajikkeiden pitäisi toimiakseen olla monimuotoisia ja niiden pitäisi soveltua monenlaisiin paikallisiin ilmasto- ja maaperäoloihin.  

3.3. Jalostus tulevaisuudessa

Vaikka eri lajikkeiden testatuissa ominaisuuksissa oli 80-100% vastaavuus tavanomaisessa ja luomussa (Przystalski ym. 2008), tämä ei tarkoita sitä, että samat lajikkeet olisivat parhaita molemmissa systeemeissä. Suora jalostus luomuun on tehokkain tapa löytää sopivia lajikkeita (Wolfe et al. 2008). EU:n rahoittama ja Liveseed-projektin koordinoima EU:n laajuinen luomujalostushanke voi tuoda helpotusta luomun lajikevalinta- ja jalostustilanteeseen vuosina 2021-2028. Myös omalla tilalla voi jo nyt kehitellä omia monimuotoaineistoja ja ne voi vuodesta 2021 lähtien rekisteröidä ja laittaa siementä myyntiin, jos joku on siitä kiinnostunut. Esimerkiksi Magnus Selenius Uudeltamaalta on kehitellyt monimuotolajikkeita, ja hänen kokemuksistaan pääsee kuulemaan esim. Luomufoorumin 25.3.2020 tallenteessa (https://www.youtube.com/watch?v=c1G7Ws34FTM).

4. Viittaukset

Döring, T.F., Bocci, R., Hitchings, R., Howlett, S., Lammerts van Bueren, E.T., Pautasso, M., Raaijmakers, M., Rey, F., Stubsgaard, A., Weinhappel, M., Wilbois, K.P., Winkler, L.R. & Wolfe, M.S. 2012. The organic seed regulations framework in Europe—current status and recommendations for future development. Organic Agriculture 2: 173-183.

EkoNu 2019. https://www.ekonu.fi/wp-content/uploads/EkoNu-luomukokeet-tulokset-2019-korrigerad-version.pdf

EU 2018. EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2018/848

luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 kumoamisesta. EUVL L 150, 14.6.2018, s. 1. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:02018R0848-20180614&from=GA

 Hakala; K. & Peltonen-Sainio, P. 2014. Uudet viljelykasvilajikkeet pärjäävät luomussakin. https://luomuinstituutti.fi/uudet-viljelykasvilajikkeet-parjaavat-luomussakin/

HAMK 2020. https://sites.google.com/a/luovapaja.com/luomussa-vara-parempi/kokeilutoiminta

Liveseed 2019a. Report on relative importance of factors encouraging or discouraging farmersto use organic seed in organic supply chains. Saatavissa internetissä: https://www.liveseed.eu/wp-content/uploads/2019/09/LIVESEED-D4.1-Report-on-relative-importance-of-factors-encouraging-or-discouraging-farmers-to-use-organic-seed-in-organic-supply-chains.Cpdf_.pdf.

Liveseed 2019b. Matteo Petitti, Livia Ortolani, Freya Schäfer & Monika Messmer (eds.): The state of organic seed in Europe. Saatavissa internetissä: https://www.liveseed.eu/wp-content/uploads/2019/12/FNL-FNL-Web-Interactive-NOV19-Booklet2-LIVESEED_web.pdf.

Luomusiementuotannon fokusryhmä 2020. https://proluomu.fi/wp-content/uploads/sites/11/2020/03/terhemaa-pekka_lisaa-ja-monimuotoisempaa-luomusiementa.pdf

Ollila, A. 2020. Esitys Luomufoorumissa 25.3.2020, https://www.youtube.com/watch?v=c1G7Ws34FTM

ProAgria 2015. https://www.proagria.fi/blogit/luomublogi/2015/11/24/luomusiemenpienryhmasta-lisaa-tuottoa-luomuun

ProAgria 2016a. https://www.proagria.fi/blogit/luomublogi/2016/03/04/uusi-luomusiementuotannon-pienryhma-aloittanut-pohjois-pohjanmaalla, https://www.proagria.fi/blogit/luomublogi/2016/02/05/luomusiementuotannon-pienryhma-aloitti-seinajoella

ProAgria 2016b. https://www.proagria.fi/blogit/luomublogi/2016/12/16/kauralajikkeiden-testausta-luomutuotannossa-pohjois-pohjanmaalla

Przystalski et al. 2008. Comparing the performance of cereal varieties in organic and non-organic cropping systems in different European countries.  Euphytica 163:4 17–433.

Ruokavirasto 2020a. https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/luomumaatilat/luomukasvit/Luomun-tuotantopanokset/luomulisaysaineistorekisteri/

Ruokavirasto 2020b. https://www.ruokavirasto.fi/yritykset/kasviala/Lajikkeet-ja-alkuperaiskasvit/dus-testaus/

Terhemaa, P. 2020. Esitys Luomufoorumissa 25.3.2020, https://www.youtube.com/watch?v=c1G7Ws34FTM

VYR 2014. Selvitys siemenviljataseen laadinnasta. https://www.vyr.fi/document/1/135/2e81fbf/muutra_dfa3535_siemenviljaselvitys_lopullinen.pdf

Wolfe et al. 2008. Developments in breeding cereals for organic agriculture. Euphytica 163: 323–346.