Luomutuotannon mittarit analyyttisessä hierarkiaprosessissa

Luomutuotannon säännökset perustuvat tarkoin määriteltyihin kriteereihin, joilla tuotannon luomukelpoisuutta arvioidaan. Luomusertifiointi- ja -valvontajärjestelmissä luomutuotannon periaatteiden tulkinnat painottavat ja arvottavat eri kriteerejä eri tavoin eri puolilla maailmaa. Kansainvälinen luomutoimijoiden järjestö IFOAM on ollut aktiivisesti laatimassa luomutuotannon kriteerejä, jotka perustuvat neljään perusperiaatteeseen: terveys, ekologia, reiluus ja huolenpito.

Terveyden periaate kattaa maaperän, kasvien, eläinten, ihmisten ja koko planeettamme terveyden erottamattomina. Ekologian periaatteen mukaan luomutuotanto sopeutetaan ekosysteemien ja aineiden kierron mukaiseksi. Reiluuden periaate merkitsee oikeudenmukaista suhtautumista yhteiseen ympäristöömme ja elinmahdollisuuksiin. Huolenpidon periaatteen mukaan pidetään huolta tulevien sukupolvien ja ympäristön hyvinvoinnista varovaisuusperiaatetta noudattaen. Näihin periaatteisiin sisältyy lukuisia kriteereitä, joilla voi olla hyvinkin erilainen painoarvo eri toimijoiden käsityksissä.

Analyyttinen hierarkiaprosessi

Tässä tutkimuksessa kehitettiin joukko luomutuotannon mittareita ja laskettiin niille suhteelliset painoarvot analyyttisen hierarkiaprosessin avulla. Tutkimuksen kyselyihin osallistui kahdessa vaiheessa 50-60 iranilaista asiantuntijaa, kuten yliopiston professoreita ja opiskelijoita, ministeriön virkamiehiä, luomutarkastajia ja viljelijöitä. Mittarien suhteellisia painoarvoja voidaan käyttää sertifiointi- ja valvontajärjestelmissä luomutuotannon kriteerien arvioimisen apuvälineinä.

Julkaistun kansainvälisen kirjallisuuden meta-analyysin avulla kartoitettiin joukko luomutuotannon mittareita, joiden tärkeyttä tutkimukseen osallistujat saivat arvioida. Mittareita löytyi yhteensä 53, jotka ryhmiteltiin neljään pääryhmään: väestön rakennetta kuvaaviin, sosiaalis-taloudellisiin, ekologisiin ja maanviljelyksellisiin mittareihin. Analyyttisen hierarkiaprosessin avulla osallistujat pisteyttivät mittareita pareittain siten, että tärkeimpinä pidetyt mittarit saivat suurimmat ja vähiten tärkeät saivat pienimmät pisteytykset. Tutkijat laskivat kullekin mittarille kaikkien osallistujien yhteiset sekä kunkin pääryhmän keskimääräiset pisteet, ja ryhmittelivät näiden arvojen pohjalta tärkeimpinä pidetyt ja vähemmän tärkeät mittarit kuhunkin kategoriaan.

Ekologisilla mittareilla suurin painoarvo

Luomutuotannon ekologista ulottuvuutta kuvaavat mittarit koettiin tärkeimmiksi, sillä jopa 49 % kokonaispisteytyksestä annettiin ekologisille mittareille. Toiseksi tärkeimpinä pidettiin maanviljelykseen liittyviä mittareita 23 %:n osuudella. Sosiaalis-taloudelliset mittarit saivat 20 %:n osuuden ja väestön rakennetta kuvaavat mittarit ainoastaan 8 %:n osuuden kokonaispisteistä.

Väestön rakenteen mittareista tärkeimpänä koettiin viljelijöiden koulutustaso, sillä korkeimmin koulutettujen viljelijöiden koettiin omaksuvan helpoimmin luomumenetelmiä ja myös noudattavan parhaiten sertifioinnin ja valvonnan ehtoja. Myös käytettävissä olevaa työvoimaa pidettiin kohtalaisen merkittävänä mittarina tässä kategoriassa. Sosiaalis-taloudellisten mittarien joukossa maataloustulo ja kokonaistulo saivat likimain yhtä suuren painoarvon ja maanomistus oli näiden kanssa lähes yhtä tärkeä mittari. Viljelymittareista sadon määrä oli ehdottomasti tärkein ja veden kulutus toisella sijalla. Ekologisista mittareita kasvintuhoojien hallinta oli tärkeimmällä ja maan ravinnehuolto toiseksi tärkeimmällä sijalla.

Vertailtaessa kaikkia mittareita toisiinsa, kasvintuhoojien hallinta sai lähes kaksinkertaisen suhteellisen painoarvon seuraaviksi tulleisiin mittareihin, satotasoon ja maan ravinnehuoltoon verrattuna. Vedenkulutus, kemiallisten lannoitteiden kulutus ja geneettisesti muunneltujen lisäysaineistojen käyttö olivat tärkeysjärjestyksen kärjessä seuraavina. Muut mittarit saivat selvästi näitä alhaisemmat kokonaispisteytykset, mutta kuitenkin yhteensä 24 mittaria päätyi tutkimuksen kokonaislistalle luomutuotannon mittareina ja ovat linjassa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa.

Monipuolisempi arvio laajemmalla mittaristolla

Tutkijoiden johtopäätös oli, että luomutuotannon sääntöjen noudattamista valvotaan usein sangen rajattua mittaristoa käyttäen ja suurin painoarvo annetaan kemikaalien käyttöä ja satoa kuvaaville mittareille. Myös vähäisemmän painoarvon mittareita käyttämällä saataisiin monipuolisempi kuva luomutuotannon kestävyystavoitteiden toteutumisesta, kuten ottamalla huomioon esimerkiksi koulutustaso tai naisten osallistuminen. Eri maissa asiantuntijoilla voi olla erilaisia painotuksia verrattuna tähän iranilaiseen tutkimukseen, mutta melko samansuuntaisia arvioita oli saatu muutamissa aiemmissakin tutkimuksissa. Suosituksina todettiin, että luomuosaamisen lisäämiseen tulisi kiinnittää huomiota ja yhdenmukaisiin mittareihin sekä laskentamenetelmiin perustuvia arviointeja tulisi tehdä eri maissa, jotta voitaisiin seurata luomutuotannon kestävyystavoitteiden toteutumista yhdenmukaisesti ja maailmanlaajuisesti.

Sajadian, M., Khoshbakht, K., Liaghati, H., Veisi, H. & Damghani, A.M. 2017. Developing and quantifying indicators of organic farming using analytic hierarchy process. Ecological Indicators 83: 103-111.

http://dx.doi.org/10.1016/j.ecolind.2017.07.047

Teksti: Sari Autio