Palkoviljat, kuten herne härkäpapu ja lupiinit tuottavat onnistuessaan keskimäärin 600 – 700 kg/ha hyvälaatuista luomuvalkuaista sekä puitavana että kokoviljasäilörehuksi korjattaessa. Rypsi ja rapsi tuottavat öljysadon lisäksi valkuaista noin 350 – 500 kg/ha. Apilaheinäseoksen valkuaissato yltää parhaimmillaan jopa 1000 kg/ha.
Suomen rehuteollisuuden käyttämän tavanomaisen ja luonnonmukaisesti tuotetun valkuaisrehun raaka-aineen omavaraisuusaste on keskimäärin vain 15 %. Luku ei sisällä tilojen itse tuottamaa ja käyttämää valkuaiskasvien ja nurmirehujen luomuvalkuaista. Luomuvalkuaisesta on pulaa koko Euroopan alueella.
Bisnes omiin käsiin omavaraisuudella
Valkuainen on karjan rehuista kalleinta. Sen hinta heilahtelee herkästi rehumarkkinatilanteen mukaan. Vaikka märehtijät saavat noin 60 % tarvitsemistaan aminohapoista pötsin mikrobivalkuaisesta, tuotoksen kannalta valkuaisruokinta on tärkeää. Yksimahaiset kuten siat ja siipikarja tarvitsevat kaikki aminohapot rehuista.
Omavarainen valkuaistuotanto vähentää luomuliha- ja luomumaitotilojen riippuvuutta rehumarkkinoista. Luomurehun saatavuus ja jäljitettävyys paranee, mikä lisää rehuturvallisuutta ja vähentää eläintautiriskejä. Kuljetusmatkat lyhenevät, mikä osaltaan parantaa ekologisuutta. Tuontitarpeen vähetessä kauppataseen vaje pienenee ja huoltovarmuus paranee. Näillä tekijöillä on merkittävät kerrannaisvaikutukset yhteiskunnassa.
Valkuaiskasvit pääasiassa typensitojia
Nurmipalkokasveista apilat ja mailaset seoksena heinien kanssa tuottavat merkittävän osan nautakarjan valkuaisesta. Vuohenhernettä viljellään vähäisessä määrin. Laitumilla käytetään edellisten lisäksi virnoja ja keltamaitetta. Näistä kasveista korjataan koko maanpäällinen vihermassa. Luomunurmen valkuaistuotanto riippuu apilapitoisuudesta ja satotasosta, hyväksikäytettävyys taas sulavuudesta. Valkuaissatoa pyritään lisäämään apilapitoisuutta ja nurmiseoksen heinän typensaantia lisäämällä.
Myös yksivuotiset valkuaista tuottavat palkoviljat ovat pääasiassa palkokasveja eli sitovat monivuotisten nurmipalkokasvien tavoin ilmasta typpeä. Herneet, härkäpapu ja lupiinit ovat käyttökelpoisia sekä puitavina palkoviljoina että kokoviljasäilörehuna seoksessa viljojen kanssa. Puitavista kasveista korjataan siemensato ja kokoviljasäilörehuksi koko kasvi.
Öljykasveista myös valkuaista
Rypsi ja rapsi ovat öljykasveja. Ne eivät ole typensitojia vaan katkaisevat palkokasvit viljelykierrossa. Niiden syvä juuristo parantaa maan rakennetta ja nostaa ravinteita syvemmistä maakerroksista. Syysrypsi soveltuu kevätrypsiä paremmin luomuun kasvurytminsä vuoksi. Vaikka talvehtiminen on epävarmaa, syysrypsi sitoo syksyllä maasta ravinteita kasvustoonsa. Jos se ei talvehdi, seuraavana keväänä ehtii kylvää kevätrypsin. Öljyn puristuksen jälkeen siemenistä jää arvokas puriste valkuaisrehuksi.
Viljelyteknisesti luomuvalkuaisen tuotanto perustuu kunnossa olevaan viljelykiertoon. Pellon peruskunnon, vesi- ja ravinnetalouden sekä rikkakasvien, tautien ja kasvintuhoojien tulee olla hallinnassa. Pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta oloissamme menestyviä valkuaiskasvilajeja on useita. Niiden viljelyominaisuudet sekä rehun ja valkuaisen laatu on tunnettava, jotta kullekin eläinlajille ja viljelytilanteeseen osataan valita sopiva vaihtoehto ja oikea viljelytekniikka. Yhtä oikeaa ratkaisua ei ole.
Apilat, herne ja syysrypsi varmimpia valintoja
Nurmipalkokasvit kuten apilat ovat varmin ja tuottoisin valkuaislähde lypsylehmille, mutta maitotuotoksen noustessa tarvitaan lisävalkuaista. Herne on sekä puitavana että kokoviljaseoksessa varmin viljeltävä palkoviljoista. Syysrypsi on hyvin mielenkiintoinen monikäyttöisyytensä vuoksi. Härkäpapu on tuottoisa, mutta menestyy varmemmin Etelä-Savoa etelämpänä. Lupiinit ovat olleet lupaavia, kun pH on kuuden pinnassa tai sen alapuolella eikä maan kalsiumluku ole korkea, mutta vasta lisätutkimus osoittaa miten varauksetta niitä voi suositella.
Tulokset on tuotettu Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) Solid -hankkeessa, www.solidairy.eu. Solid-hanke on rahoitettu EU:n puiteohjelmassa ja sen havaintokokeet tehtiin Juvan luomutiloilla. Tuloksia koottiin myös MTT Mikkelin luomukenttäkokeista. Tavoitteena oli lisätä kotovaraisen valkuaisen tuotantoa. Monivuotisten nurmipalkokasvien lisäksi tarkasteltiin yksivuotisia palkoviljoja. Useita vaihtoehtoja voitiin osoittaa viljelyyn sopiviksi.
Teksti: vanhempi tutkija, MMM Päivi Kurki, MTT, puh. 029 531 7405, etunimi.sukunimi ( a) mtt.fi