Luonnonmukainen maatalous tukee kimalaisten sekä perhosten lajirikkautta

Monimuotoisuuden monet kasvot

Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti tarkoittaa koko elämän kirjoa, sisältäen lajien sisäisen perinnöllisen muuntelun, lajien runsauden sekä niiden elinympäristöjen monimuotoisuuden. Biodiversiteetin mittarina usein käytetään lajirikkautta eli lajien lukumäärää alueella. Luonnonmukaisella viljelyllä voidaan vähentää hyönteisten kohtaamia uhkia luonnossa siten, että lisätään kukinnan määrää peltotasolla. Kimalaiset sekä perhoset ovat riippuvaisia kukkien olemassaolosta.

 

Tutkimuskohteena erilaiset elinympäristöt

Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli vertailla tavanomaisen sekä luonnonmukaisen viljelyn ajallista ja paikallista vaikutusta kimalaisten ja perhosten lajirikkauden vakauteen. Tutkimus tehtiin vuosien 2015-2017 aikana Skånessa, Etelä-Ruotsissa, toukokuun ja elokuun välisenä aikana. Tutkimukset suoritettiin yhdeksällä tavanomaisella viljelytilalla sekä kymmenellä luonnonmukaisella viljelytilalla, joissa on luonnontilaisia nurmialueita. Alueet jaettiin kunkin ympäristötyypin mukaan pienempiin alueisiin, ja kokeet suoritettiin riittävän aurinkoisella ja tyynellä säällä. Tutkittaville alueille merkittiin havaintokohdat, jotka aseteltiin kukkivimpiin paikkoihin havaintoaineiston runsauttamiseksi. Havainnot tehtiin kävelemällä hitaasti pitkin merkittyä aluetta kymmenen minuutin ajan. Silmämääräisesti näkyvät lajit tunnistettiin ja merkittiin ylös heti havainnointivaiheessa. Tutkijat halusivat siis saada selville, millä luontotyypeillä vierailee eniten kukissa vierailevia kimalaisia ja perhosia, sekä millainen oli paikallisten kukkalajien peittävyys kasvukauden aikana viljapelloilla, yksivuotisilla nurmilla sekä luonnontilaisilla nurmialueilla.

Kukinnan määrällä vaikutus hyönteisten määrään

Peltotutkimuksilla havaittiin, että vuoden aikana kimalaispopulaatio oli vakaampi luonnonmukaisilla niittonurmilla kuin tavanomaisen tuotannon niittonurmilla, mikä johtui kukinnan pidemmästä yhtäjaksoisuudesta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että pidempään ja myöhempään kukkivilla luonnonmukaisilla niittonurmilla oli tärkeä tehtävä ylläpitää kimalaisten lajirikkautta vähentämällä kimalaisten tarvitsemien resurssien, kuten meden ja siitepölyn, yhtäaikaista vähenemistä aikana, jolloin kimalaisyhdyskunnat tuottavat uusia kuningattaria. Näin siis tuotetaan pidempään ja tasaisemmin ravintoa kimalaisille, jolloin uusien kuningattarien tuotanto ei heikenny.

Kimalaisten lajirikkaus pysyi ympärivuotisesti vakaampana luonnonmukaisilla viljapelloilla kuin tavanomaisesti viljellyillä viljapelloilla. Ympärivuotinen perhosten lajirikkaus ei kuitenkaan riippunut tuotantomuodosta. Maatilan tasolla perhosten sekä kimalaisten lajirikkaus oli vakaampi luomussa kuin tavanomaisessa viljelyssä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että luomuviljely vähentää ajallista ja paikallista epävakautta kimalaisten ja perhosten lajirikkaudessa. Kuitenkin kukinnan runsastuminen hyödyttää sekä kimalaisia että perhosia tuotantomuodosta riippumatta. Luonnonmukainen maatalous sekä kukinnan runsaus edesauttavat ylläpitämään kimalais- ja perhospopulaatioiden pitkäaikaisia tasapainoja.

Lajirikkautta lisäämässä

Tutkimuksessa niittonurmilla havaittiin yksivuotisten kukkakasvien kukintatasapainon vaikuttavan positiivisesti kimalaisten lajirikkauteen luonnonmukaisilla pelloilla. Lisäksi todettiin luonnonmukaisesti viljeltyjen viljapeltojen tarjoavan runsaammin kukkivia oheiskasveja kimalaisten saataville, mikä lisäsi kimalaisten lajirikkautta viljapelloilla. Tutkimuksen perusteella luonnonmukainen viljely ja kukkivien kasvien vakaa saatavuus vaikuttivat positiivisesti perhosten sekä kimalaisten lajirikkauteen maisematasolla vähentämällä näiden populaatioiden kannanvaihteluja.

Tutkimuksen johtopäätös oli, että luonnonmukaisen viljelyyn siirtyminen on potentiaalinen tapa tuottaa kukkia ravinnon lähteenään käyttävien hyönteisten laaja-alaista ja pitkäkestoista monimuotoisuutta.

Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt merkittävästi neljän viime vuosikymmenen aikana, pääosin johtuen viljelykäytäntöjen tehokkaammasta käytöstä ja luonnontilaisten elinympäristöjen menetyksistä. Luonnonmukainen viljely hyödyttää yleensä biologista monimuotoisuutta esimerkiksi sulkemalla pois torjunta-aineiden ja epäorgaanisten lannoitteiden käytön.

 

Carrié, R., Ekroos, J. & Smith, H.G. 2018. Organic farming supports spatiotemporal stability in species richness of bumblebees and butterflies. Biological Conservation 227 (2018) 48-55.

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0006320718303562

 

Teksti: Sofia Karjalainen.

Tiivistelmä on tehty osana Helsingin yliopiston kurssia MAAT-614 Luonnonmukaisen maa- ja elintarviketalouden muut opinnot.