Keskustelu luomutuotannosta päätyy usein pohdintaan, voiko luomutuotannolla ruokkia maapallon väestöä. Useimmiten päädytään vertailemaan luomussa ja tavanomaisessa tuotannossa saavutettavaa satotasoa pelto- ja kasvilajikohtaisesti. Tämä on hyvin yksinkertainen vertailuasetelma, sillä siirtyminen luomutuotantoon ei vaikuta ainoastaan yksittäisten satokasvien satotasoon, vaan koko viljelykierron kasvilajivalikoimaan ja koko kierron satotasoon.
Tässä tutkimuksessa on ensimmäistä kertaa tarkasteltu, kuinka luomutuotannon kasvattaminen nykyisestä globaalista 1 %:n peltopinta-alasta 100 %:iin vaikuttaisi viljeltävään kasvilajivalikoimaan ja niiden satotasoihin sekä energia- ja proteiinimääriin verrattuna tavanomaiseen tuotantoon globaalisti ja eri maanosissa. Tutkimuksen lähtökohtana oli vertailla nykyisin vallalla olevia viljelykiertoja tavanomaisessa ja luomutuotannossa.
Luomuviljellyssä maailmassa satokasvivalikoima muuttuisi
Vehnää, riisiä ja maissia viljellään tavanomaisessa tuotannossa reilusti enemmän kuin luomutuotannossa. 100 %:ssa tavanomaisessa tuotannossa näiden viljojen yhteenlaskettu sadonkorjuuala kattaa 46 % kaikesta maapallon korjuupinta-alasta. Luomutuotannossa vastaava pinta-ala olisi 31 % pienempi. Myös öljykasvien ja teollisuuskasvien, kuten sokeriruo’on ja sokerijuurikkaan pinta-alat laskisivat luomukiertoihin siirryttäessä, joskin selvästi vähemmän kuin valtaviljojen. Luomukiertojen myötä maailmalla tuotettaisiin paljon enemmän nurmipalkokasveja, muita viljoja, kuten spelttiä, kauraa, hirssiä ja ohraa sekä palkoviljoja, kuten papuja ja herneitä. Suurin lisäys maailmalaajuisesti tulisi rehunurmien tuotantoon. Ilmakehän typpeä sitovien palkokasvien viljely lisääntyisi luomuskenaariossa 30 %:lla verrattuna tavanomaiseen tuotantoon.
Muutokset ovat erilaisia eri maanosissa, sillä alueiden nykyinen tuotantorakenne vaikuttaa muutoksen suuruuteen. Esimerkiksi Euroopassa suurempi lisäys tapahtuisi proteiinipitoisten palkokasvien tuotannossa kuin Pohjois-Amerikassa, jossa soijan tuotanto on jo tavanomaisessa tuotannossa Eurooppaa yleisempää. Pohjois-Amerikassa tapahtuisi Eurooppaan verrattuna suurempi suhteellinen lisäys muiden viljojen tuotannossa. Aasiassa taas luomuun siirtyminen pudottaisi siellä yleisen riisin tuotantoa ja lisäisi muiden viljojen, palkokasvien ja rehunurmien tuotantoa.
Muutokset viljelykierrossa heijastuvat ruokakasvien tuotannon volyymiin ja ruokaturvaan
Jos maapallon ruokajärjestelmä siirrettäisiin täysin nykyisen kaltaiseen luomukiertoon, laskisi suoraan ihmisen ravinnoksi kelpaavan kasvintuotannon sisältämä energiamäärä 27,2 % ja proteiinimäärä 23,1 %. Jos rehuntuotannon ja kotieläintuotannon kautta syntyvä ihmisravinto huomioidaan, kaventuisi ero energian tuotannossa 19,9 %:iin ja proteiinintuotannossa 8,6 %:iin. Luomutuotannon ja tavanomaisen tuotannon eroista 1/3 selittyy erilaisella viljelykasvivalikoimalla ja 2/3 erilaisella satotasolla.
Mielenkiintoista tarkastelussa oli se, että ruokaturvaan heijastuvat vaikutukset olivat erilaisia eri puolella maapalloa. Erot 100 %:sti tavanomaisen ja 100 % luomua -skenaarion välillä olivat suurimmat alueille, joilla saavutetaan jo nyt korkeita satotasoja, kuten Yhdysvalloissa ja Kanadassa, Intian pohjoisosissa ja Nepalissa sekä Aasian länsiosissa. Sitä vastoin, luomuskenaario tuottaisi yhtä suuria tai suurempia proteiinimääriä Saharan eteläosissa, Keski-Aasiassa sekä Keski- ja Etelä-Amerikassa. Botswanassa ja Zimbabwessa 100 % luomutuotanto lisäisi tuotannon energiasisältöä 9-69 %.
Jos tarkastellaan luomutuotannon kykyä ruokkia maapallon väestö tuotannon ja kulutuksen nykyisellä rakenteella, voitaisiin luomutuotannolla täyttää noin 6 miljardin ihmisen energiantarve (2700 kcal/päivä/henkilö). Tämä on noin 25 % pienempi ihmismäärä verrattuna noin 8 miljardiin henkeen, jonka energiantarve voitaisiin täyttää nykyisellä tavanomaisella tuotannolla. Ero selittyy luomutuotannon suurella rehuntuotannon määrällä ja alhaisemmalla satotasolla. Luomutuotannon rehuntuotannon puolittaminen 100 % luomua -skenaariossa erityisesti ihmiselle suoraan kelpaavien satokasvien, kuten viljojen osalta, lisäisi suoraan ihmiselle kelpaavan ravinnon määrää ja kasvattaisi ruokittavaa väkimäärää 0,5 miljardilla. Mikäli 100 % luomua -skenaarion sijaan valittaisiin 20 % luomua + 80% tavanomaista -skenaario, pystyttäisiin ruokkimaan 7,5 miljardia ihmistä muuttamatta nykyisin vallitsevia kulutustottumuksia.
Ruokahävikin vähentäminen, ylikulutuksen suitsiminen, kotieläintuotannon ja energiakasvituotannon vähentäminen ovat tutkimuksessa esitettyjä merkittäviä keinoja lisätä luomuruoan riittävyyttä. Luomuviljelykiertojen hyvänä puolena pidettiin sitä, että ne monipuolistaisivat ruokakoria ja todennäköisesti parantaisivat ravinnon ravitsemuksellista laatua.
Luomuviljelykierroissa olisi kehitettävää
Siirtyminen luomutuotantoon 100 %:sti vähentäisi huomattavasti pääviljakasvien tuotantoa ja lisäisi palkonurmien tuotantoa. Tämä johtuu siitä, että luomutuotannossa kasvinsuojelun ja ravinnetalouden näkökulmasta palkonurmet ovat välttämättömiä. Luomutuotannossa olisi etsittävä viljelytekniikoita, joiden avulla nurmia sisältäviin kiertoihin voitaisiin lisätä ihmisille suoraan ravinnoksi kelpaavia viljelykasveja. Tällaisia voisi olla aluskasvien viljely ja erilaiset sekaviljelytekniikat. Toinen tärkeä asia olisi kehittää keinoja korvata typpeä sitovia rehupalkokasveja sellaisilla palkokasveilla, jotka sopivat myös suoraan ihmisravinnoksi, kuten linsseillä ja erilaisilla pavuilla.
Alkuperäinen artikkeli: Barbieri, P., Pellerin, S., Seufert, V. & Nesme, T. 2019. Changes in crop rotations would impact food production in an organically farmed world. Nature Sustainability 2: 378-385.
https://www.nature.com/articles/s41893-019-0259-5
Teksti: Sari Iivonen