Elintarvikkeiden vientimarkkinoilla luomu on merkittävä myyntivaltti. Toiminnanjohtaja Birgitta Partanen Arktisista Aromeista toteaa, että se on tärkeä myös luonnontuotteiden viennissä.
– Luonnontuotteissa se on kova juttu nimenomaan vientimarkkinoilla, mutta luomun merkitys kasvaa kotimaassakin. Yrityksille se on myös keino osoittaa kestävyyttä ja vastuullisuutta, hän sanoo.
Kaikki metsämustikat ovat luonnontuotteita, mutta kaikkien metsien mustikat eivät ole luomua. Luonnontuotteita voi markkinoida luomuna vain, jos ne on kerätty sertifioidulta luomukeruualueelta. Suomessa näitä alueita on 4,6 miljoonaa hehtaaria eli noin viidesosa kaikista maamme metsistä.
Valtaosa Suomen luomukeruualueista sijaitsee valtion mailla Lapissa ja Kainuussa. Jokaisessa Suomen maakunnassa on kuitenkin jo ainakin vähän luomusertifioituja keruualueita. Sertifiointi edellyttää, että alueella ei ole kolmen edeltävän vuoden aikana käytetty ureaa juurikäävän torjuntaan eikä muita kemiallisia aineita tai lannoitteita, joilla ei ole luomuhyväksyntää.
Partanen muistuttaa, että luomusertifiointi ei estä metsän talouskäyttöä. Metsät voi sertifioida myös osittain niin, että kielletyillä aineilla käsitellyt alueet jäävät sertifioinnin ulkopuolelle.
Marja-ala hyödyntää eniten
Eniten luomukeruuta hyödyntää Suomessa tällä hetkellä marja-ala. Poimituimmat luomumetsämarjat ovat mustikka ja puolukka: esimerkiksi vuonna 2020 luomumustikkaa poimittiin myyntiin noin miljoona kiloa ja luomupuolukkaa lähes 0,9 miljoonaa kiloa.
Metsämarjoja ja sieniä saa Suomessa poimia jokamiehenoikeuksilla, mutta muiden luonnontuotteiden keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Birgitta Partanen kertoo, että myös nämä tuotteet kiinnostavat yrityksiä: nosteessa ovat esimerkiksi mahla ja havupuu-uutejuomat, pakuri sekä muut erikoistuotteet kuten lakkakääpä ja kuusenkerkkä. Niin ikään kosmetiikkateollisuus käyttää luonnon raaka-aineita enenevässä määrin.
Partasen mukaan luomuluonnontuotteiden jatkojalostusastetta pitäisi nostaa ja raaka-ainevalikoimaa yhä laajentaa. Hän toivoo, että luomukeruualueita saadaan tulevaisuudessa lisää eteläiseen Suomeen.
– Se varmistaisi raaka-aineiden saantia. Alan yritysten ei kannata investoida tuotekehitykseen, jos keruu ei ole varmalla pohjalla, Partanen huomauttaa.
Matkailu löytämässä luomun
Luomun ja matkailun liitto on Suomessa vielä melko löyhä. Asiaa selvittänyt tutkija Hanna Muttilainen Lukesta kertoo, että muualla Euroopassa ne osataan jo yhdistää: esimerkiksi Itävallassa luomuruoan ympärille on kytketty matkailijoita kiinnostavaa ohjelmaa, kuten juustonvalmistusta luomumaitotilalla.
– Suomessa monet matkailuyritykset käyttävät luomuelintarvikkeita, mutta sitä ei juuri kerrota asiakkaille. Luomua kannattaisi nostaa viestinnässä enemmän, sillä se on tunnettu brändi, antaa mielikuvan puhtaudesta ja vastuullisuudesta sekä luo luottamusta, hän toteaa.
Muttilainen arvioi, että luomuteemaisen matkailun konseptit kannattaa suunnata sekä kotimaisille että kansainvälisille matkailijoille. Olennaista on palvelun kattava ja tietoinen tuotteistaminen.
Houkuttaako luomuretki?
Lukessa vuosina 2017–2020 toteutettuun luomumatkailuhankkeeseen osallistui 18 eteläsavolaista ruoka- tai matkailualan yritystä. Tutkijat kehittivät yritysten kanssa kaksi matkailukonseptia: luomumetsäretken ja -saunan. Retkellä patikoitiin oppaiden kanssa luomukeruualueella ja poimittiin villiyrttejä. Saunaelämystä täydennettiin luomukosmetiikkatuotteilla sekä luomuruoalla ja -juomalla.
– Palvelun teemoittaminen, tuotteistus ja tieto ovat tärkeitä matkailupalvelun kehittämisessä. Luomuteema kannattaa ottaa palveluun kattavasti mukaan ja kertoa, mitä tuotteet pitävät sisällään, Muttilainen tiivistää hankkeen tuloksia.
Hän korostaa, että tieto erilaistaa palvelun: se herättää asiakkaat ajattelemaan ja luo uusia elämyksiä. Lisäarvoa tuo myös aktiivinen tekeminen, esimerkiksi ruoan valmistus itse kerätyistä luomuluonnontuotteista tai jokin muu hyvinvointia edistävä aktiviteetti.
Muttilainen huomauttaa, että matkailun tarpeisiin ei välttämättä tarvita laajoja luomukeruualueita. Yksittäisen matkailuyrityksen kannalta pienikin metsäalue on merkityksellinen.
Kilpailuvaltti kiinnostaa
Metsäluomu kiinnostaa kovasti Pohjois-Karjalassa, jossa toimii useita luonnontuotealan yrityksiä. Lukella ja Suomen Metsäkeskuksella on siellä meneillään yhteishanke, jonka tavoitteena on lisätä maakunnan luomukeruualaa. Hanke neuvottelee mm. kuntien ja seurakuntien metsäalueiden luomusertifioimisesta.
Tutkija Henri Vanhanen Lukesta kertoo, että pisimmällä neuvottelut ovat Joensuun kaupungin kanssa.
– Tavoitteena on varmistaa luomulaatuinen raaka-aine yrityksille. Joensuussa nähdään, että elinkeinot hyötyisivät sertifioinnista, hän toteaa.
Vanhanen huomauttaa, että tällä hetkellä luomu on luonnontuotteille kilpailuvaltti, mutta tulevaisuudessa perusedellytys. Hankkeessa selvitetään mm. olisiko mahdollista markkinoida tukkipuuta luomuna.
– Idea luomupuusta tuli yritysmaailmasta. Koristepuuta tuotetaan jo maailmalla luomuna, ja Suomessakin kasvatetaan luomujoulukuusia, hän taustoittaa.
Luken ja Metsäkeskuksen yhteistyönä on kehitetty laskuri, joka kertoo tietyn alueen luonnontuotteiden satopotentiaalin. Se hyödyntää Suomen kattavan metsätietojärjestelmän dataa. Viime vuonna avattu laskuri löytyy Metsään.fi-palvelusta, ja sen avulla pystyy arvioimaan myös luomukeruualueiden satonäkymiä.
– Taustatietoina käytetään esimerkiksi metsäkuvion ikää, puustotiheyttä ja metsänkäsittelyn vaihetta. Laskurilla pystyy saamaan esimerkiksi kuusenkerkän ja mahlan kilomääräisen satoarvion kuntatasolla, Vanhanen valottaa.
Imagoetua koko maalle
Henri Vanhanen toteaa, että jo nyt yli 90 % Suomen metsistä täyttäisi luomukeruualueen kriteerit. Tutkijan mielestä tavoitteeksi pitäisi asettaa täydet sata prosenttia.
– Luomusertifiointi olisi ihan mieletön imagoetu koko maalle. Vastuullisuus on globaali megatrendi ja luomu kansainvälisesti tunnettu brändi, hän perustelee.
Hän kertoo, että suurin luomukeruualueiden sertifiointia rajoittava tekijä Suomessa on kantojen käsittely urealla juurikäävän torjumiseksi. Luke on siksi kehittänyt menetelmiä, joilla urea voidaan korvata luomukelpoisella biologisella aineella – ja samalla edistää erikoissienten kuten lakkakäävän viljelyä metsässä.