Metsien sertifioiminen luomukeruualueeksi on Etelä-Savossa heikosti tunnettu mahdollisuus. Myös yksittäiset metsänomistajat voivat hakea metsiensä sertifiointia luomukeruualueiksi, mutta vain harva metsänomistaja tietää mahdollisuudesta. Tämä kävi ilmi perjantaina 29.11.2014 Mikkelin yliopistokeskuksella järjestetyssä Luomua luonnosta! -tilaisuudessa, jossa käsiteltiin metsien luomusertifioinnin tuomia mahdollisuuksia ja luomusertifioinnin vaatimia toimenpiteitä.
Metsien luomukeruualueeksi sertifioinnilla nähtiin runsaasti myönteisiä vaikutuksia. Tilaisuuteen yllätysvierailun tehnyt Kiinaan maahantuontia harjoittava yritys vakuutti, että eteläsavolaisille luomumarjoille ja muille luonnontuotteille sekä luomujatkojalosteille on kysyntää ulkomaan viennissä. Ulkomaiset yritykset ovat jopa valmiita investoimaan Etelä-Savoon löytääkseen luotettavia luomuraaka-aineita ja -jalosteita tuottavia yrityskumppaneita maakunnasta. Luomuraaka-aineita ostetaan suuria määriä myös kosmetiikkateollisuuden käyttöön. Luomumetsät voivat tuoda imagoetua maaseutumatkailulle sekä ravitsemus-, hyvinvointipalveluja ja green care -toimintaa harjoittaville elinkeinoille.
Luonnontuotteet mielletään usein luomuksi sellaisenaan. Virallisesti ne ovat luomua vasta silloin, kun niillä on luomusertifiointi. Vientikaupassa ja matkailussa luomu on markkinavaltti ja tae laadusta. Suomessa on noin 9 miljoonaa hehtaaria luomukeruualaa, josta valtaosa on Lapissa. Lapin metsäpinta-alasta onkin 99 % mukana luomusertifioinnissa. Koko Suomen maapinta-alasta olisi mahdollista sertifioida luomuun peräti 87 %, sillä sertifioinnin estäviä metsänhoitotoimenpiteitä toteutetaan erittäin vähän. Metsien luomusertifiointi tekisi Etelä-Savosta todellisen luomumaakunnan.
Luomukeruuta rajoittavia toimenpiteitä ovat kemiallinen juurikäävän torjunta, metsälannoitus ja kemiallinen heinäntorjunta. Antti Heikkilä Suomen metsäkeskuksesta kertoi, että Etelä-Savossa luomukriteereitä täyttämättömiä metsiä, joita koskee ns. kolmen vuoden karenssi on 50 000 ha eli metsäpinta-alasta alle 5 %. Heikkilä totesi, että Etelä-Savossa metsien luomukeruualueeksi sertifiointi poikkeaa Lapin mallin mukaisesta siinä, että Etelä-Savossa karenssikohteita on lukumääräisesti runsaasti, tietoa metsänhoitotoimenpiteistä on haasteellista saada ja metsänomistajia koskeva tietosuoja rajoittaa yksittäisen metsänomistajan metsänhoitotoimenpidetietojen julkaisua.
Luomua luonnosta! -tilaisuudessa kuultiin valtakunnallisen luonnontuotealan toimialapäällikkö Lapin ELY-keskuksen luonnontuotealan toimialapäällikkö Anne Ristiojan esitys luomuluonnontuotteista viranomaisten ja matkailun näkökulmasta, Suomen Metsäkeskuksen aluejohtaja Antti Heikkilän katsaus Etelä-Savon metsistä, LuomuLappi -selvityshankkeen vetäjän Eija Vuorelan kokemuksia Lapin metsien sertifioinnista ja Arktiset Aromit -järjestön toiminnanjohtaja Simo Moision näkemyksiä luomun roolista keruutuotemarkkinoilla. Asiantuntija, metsänomistaja Jaana Elo kertoi, miten luomukeruualueiden selvitys ja sertifiointi tapahtuu käytännössä.
Kommenttipuheenvuorot antoivat Taina Laitinen jalostusta ja matkailua harjoittavalta Vavesaaren tilalta, Etelä-Savon matkailun näkökulmasta puhuva Maisa Häkkinen Misetiltä, Jarmo Snickeriä Kangasniemen seurakunnasta ja yksityismetsänomistaja Auvo Ripatti Tuustaipaleelta.
Tilaisuudessa pohdittiin, onko mahdollista lähteä sertifioimaan Etelä-Savon metsiä luomukeruualueiksi. Antti Heikkilä Suomen metsäkeskuksesta näki varteenotettavana vaihtoehtona sen, että Etelä-Savossa erityisesti yhteisömetsän omistajien metsien luomusertifioinnin, joka toisi kaivattua imagohyötyä ja tukisi niiden arvoja. Lisäselvityksiä ja tiedottamista kuitenkin tarvitaan, ennen kuin metsien laajamittainen luomusertifiointi on tätä päivää.
Luomua luonnosta! -tilaisuuden järjestivät Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, Luomuinstituutti, Suomen Metsäkeskus sekä Laadukasta liiketoimintaa luonnosta – ja Luomulla Etumatkaa Etelä-Savolle -hankkeet, joita rahoittavat Etelä-Savon ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta.