Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt maatalousympäristöissä dramaattisesti viime vuosikymmeninä. Maankäyttö vaikuttaa keskeisesti maatalousympäristöjen biologiseen monimuotoisuuteen. Saksalaisessa katsaustutkimuksessa käytiin läpi 801 lauhkealla ilmastovyöhykkeellä tehtyä tutkimusta vuosilta 1990-2017, joissa oli selvitetty eläin- ja kasvilajien lajirikkautta ja/tai -runsautta tavanomaisesti ja luomuviljellyillä maatalousalueilla.
Luomuviljelyllä tunnustetaan olevan merkitystä maatalouden ympäristöhaittojen ehkäisemisessä, vaikka luomutuotannossa olevan peltoalan osuus on maailmanlaajuisesti edelleen pieni. Monipuoliset viljelykierrot, viljelykasvilajit sekä ajan myötä kehittyvät viljelykäytännöt lisäävät monimuotoisia elinolosuhteita useille luonnonvaraisille eläin- ja kasvilajeille, joiden monimuotoisuus tuottaa ekosysteemipalveluita.
Lajirikkaus ja lajirunsaus monimuotoisuuden indikaattoreina
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lajirikkautta ja lajirunsautta biologisen monimuotoisuuden indikaattoreina luomu- ja tavanomaisilla viljelmillä. Katsaukseen valikoituivat lauhkealla vyöhykkeellä tehdyt tutkimukset, joissa oli tarkasteltu peltokasvillisuutta, siemenpankkia, piennarkasvillisuutta, peltolinnustoa, kukissa vierailevia hyönteisiä, kovakuoriaisia ja hämähäkkieläimiä. Maaperäeliöiden monimuotoisuutta ei tässä tutkimuksessa tarkasteltu lainkaan. Lajirikkaus määriteltiin havaittujen lajien lukumääränä, kun taas lajirunsaus oli tietyn lajin tai lajiryhmän yksilöiden määrä tai osuus kasvipeitteestä pinta-alaa kohden. Jos yksittäisessä tutkimuksessa oli tutkittu useampia lajiryhmiä, sen havainnoista saatiin useampia vertailupareja tämän tutkimuksen aineistoon. Käytettävissä oli yhteensä 474 vertailuparia 98:sta meta-analyysin valintakriteerit täyttäneestä tutkimuksesta 21 maasta, viideltä mantereelta.
Yleisesti ottaen 58 %:ssa vertailupareista luomussa esiintyi suurempi lajirikkaus tai -runsaus kuin tavanomaisesti viljellyillä pelloilla. 38 %:ssa tapauksista ei todettu eroja vertailuparien välillä ja neljässä prosentissa vertailupareista biologinen monimuotoisuus oli heikompi luomussa kuin tavanomaisessa tuotannossa.
Lajirikkaus oli yleisimmin tutkittu indikaattori. Kasvillisuuden osalta lajirikkaus luomussa oli keskimäärin 95 % tavanomaista tuotantoa suurempi maatalousmaan vertailupareissa samoin kuin 61 %:ssa siemenpankkia ja 21 %:ssa piennarkasvillisuutta selvittäneissä vertailupareissa. Peltolinnustolla lajirikkaus oli 35 % suurempi ja lajirunsaus 24 % suurempi kuin tavanomaisissa vertailupareissa. Hyönteisillä erot lajirikkaudessa olivat 22 % ja 36 % ja hämähäkkieläimillä 15 % ja 55 % luomun hyväksi.
Lajirunsaus indikaattorina otettiin huomioon ainoastaan eläimistöä koskeneissa tutkimuksissa, sillä kasvillisuuden lajirunsautta koskevia vertailupareja oli käytettävissä liian vähän tilastollista käsittelyä varten, ja niissä kaikissa luomu oli tavanomaista edullisempi. Eläimistön lajirunsaus oli 47 %:ssa vertailupareista keskimäärin suurempi ja 46 %:ssa ei ollut eroa, kun taas 7 %:ssa tavanomaisen tuotannon vertailupareista lajirunsaus oli suurempi kuin luomussa. Perhosten (73 %) ja hämähäkkieläinten (59 %) kohdalla lajirunsauden vertailupareissa oli suurimmat osuudet luomun hyväksi.
Maiseman rakenne
Kasvillisuuden monimuotoisuuteen vaikuttaa peltomaiseman rakenne: monimuotoisessa maisemassa on paljon pientareita, jotka voivat olla monimuotoisia myös tavanomaisessa tuotannossa. Sen sijaan maatalousalueilla, joissa luomun osuus on pieni, voi myös luomuvertailuparien monimuotoisuus pysyä alhaisena. Eläimistön monimuotoisuuteen taas vaikuttaa niiden liikkuvuus alueelta toiselle ja hakeutuminen suotuisille elinalueille. Näin ollen hetkellisten havaintojen avulla ei välttämättä saada selville pidemmän aikavälin kannanvaihteluita tai kehityssuuntia.
Tulokset olivat yhteneväisiä aiempien metatutkimusten kanssa luomutuotannon positiivisista vaikutuksista biologiselle monimuotoisuudelle. Katsauksen johtopäätöksenä oli, että luomutuotanto on tehokas keino maatalousalueiden biologisen monimuotoisuuden ylläpitäjänä. Jatkossa on tärkeää tutkia maatalouden tuotantojärjestelmien vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen kokonaisvaltaisemmin ja pidemmällä aikavälillä maisematasolla eikä vain yksittäisten lajien, peltolohkojen tai tilojen hetkellisenä vertailuna.
Alkuperäinen tutkimus:
Stein-Bechinger, K., Gottwald, F., Haub, A. & Schmidt, E. 2020. To what extent does organic farming promote species richness and abundance in temperate climates? A review. Organic Agriculture, https://doi.org/10.1007/s13165-020-00279-2
Teksti: Sari Autio