Samaan aikaan, kun luonto köyhtyy ja elinympäristöt yksipuolistuvat, tietynlaiset sairaudet ihmisillä lisääntyvät. Tutkimukset osoittavat monipuolisen mikrobialtistuksen vahvistavan vastustuskykyä.
Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen väitöskirjatutkija Mika Saarenpää tarjosi marraskuussa Mikkelin Luomupäivillä kurkistuksen tutkimukseen luonnon monimuotoisuuden ja ihmisen terveyden välisiin yhteyksiin.
– Immuunivälitteiset sairaudet, kuten allergiat ja atopia, lisääntyvät jatkuvasti, ja kehitys kulkee käsi kädessä kaupungistumisen kanssa. Joka viides länsimaalainen kärsii jostakin immuunivälitteisestä sairaudesta. Sen sijaan tutkimuksissa vihreä elinympäristö yhdistyy pienempään immuunijärjestelmän häiriöiden riskiin, Saarenpää taustoitti.
Varhaislapsuuden kotiympäristö tärkeä
Saarenpää kertoi, että luonnon ja mikrobiston monimuotoisuuden ja terveyden välistä yhteyttä on tutkittu vertailevissa asetelmissa, joista lähin on toteutettu Karjalassa. Tutkimuksessa vertailtiin allergisten sairauksien esiintyvyyttä Suomen Pohjois-Karjalassa ja Venäjän Karjalassa. Vertailualueet ovat muutaman sadan kilometrin päässä toisistaan samalla kasvillisuusvyöhykkeellä, mutta allergioiden ja astman esiintyvyydessä on huima ero – Venäjällä Karjalan tasavallassa allergisia lapsia on neljä kertaa vähemmän kuin Suomessa. Alueita erottaa moni ympäristöön kytkeytyvä seikka: Venäjän puolella arkielämä nojautuu vahvasti kotitarveviljelyyn, pihoilla on enemmän kasvustoa kuin Suomessa ja vesi tulee pääsääntöisesti kaivoista. Tällaisessa ympäristössä ihmiset elävät huomattavasti monimuotoisemman mikrobiston ympäröimänä verrattuna kaupunkiympäristöihin.
– Erityisesti varhaislapsuuden kotiympäristö vaikuttaa autoimmuunisairauksien riskiin, Saarenpää kertoi.
– Mitä enemmän ympäristössä on peltoja, niittyjä, maatalousmaata ja metsätalousmaata, sitä pienempi on esimerkiksi riski sairastua tyypin 1 diabetekseen.
Ympäristöstä mikrobit päätyvät ihmisen iholle ja kehon sisälle suolistoon kosketuksen ja hengityksen kautta. Ympäristöstä suolistoon siirtyneet hyvät bakteerit tuottavat immuunipuolustusta vahvistavia yhdisteitä ja kouluttavat kehoa tunnistamaan ympäristön erilaisia mikrobeja.
– Keho kerää ikään kuin tietokantaa siitä, mitä kaikkea luonnossa on ja mihin sen täytyy reagoida, Saarenpää kuvaili.
Kun mikrobialtistus on vähäisempää ja köyhempää, keho alkaa reagoida tarpeettomasti itsekeksittyihin uhkiin, mikä ilmenee immuunivälitteisten sairauksien lisääntymisenä.
Ilmiön taustalla on biodiversiteettihypoteesi, jonka mukaan ympäristön monimuotoisuuden köyhtyminen ja mikrobikontaktien väheneminen lisää mikrobitasapainon häiriöitä ja häiritsee immuunivastetta, mikä johtaa esimerkiksi lisääntyneeseen allergiariskiin.
Mikä on maaperän ja kasvualustan vaikutus?
Saarenpää on omissa tutkimuksissaan selvittänyt, miten altistuminen monimuotoiselle mikrobistolle esimerkiksi erilaisten kasvualustojen, kuten turpeen ja biodiversiteettimullan, välityksellä muokkaa ihon mikrobistoa. Biodiversiteettimulta on Saarenpään tutkimusryhmän kehittämä erityiskasvualusta, johon on käytetty mikrobistoltaan monimuotoisia luonnonmateriaaleja, kuten kompostoitua lantaa ja kasviainesta, sammalta ja erilaisia katemateriaaleja. Tulokset osoittavat monipuolisen mikrobialtistuksen monimuotoistavan ihon mikrobistoa. Vaikutukset välittyvät myös vereen, jossa tulehdusta hillitsevien yhdisteiden määrä lisääntyy ja tulehdusta kiihdyttävien yhdisteiden määrä vähenee. Tutkittavaa kuitenkin riittää edelleen.
– Erityisen kiinnostavaa on, miten mikrobialtistus näkyy ihmisen suolistossa, totesi Saarenpää.
– Tällä hetkellä luupin alla on, näkyykö kasvualustan mikrobiston monimuotoisuus myös alustassa kasvatetuissa kasveissa, eli kasvaako biodiversiteettimullassa mikrobistoltaan monimuotoisempia kasveja. Lisäksi selvitetään, näkyykö mikrobimonimuotoisuus myös suolistossa ja sitä kautta immuunipuolustuksessa ihmisten syötyä biodiversiteettimullassa kasvatettuja kasviksia.
Kysymys on mielenkiintoinen myös luomun näkökulmasta, sillä tiedetään, että luomumailla elää monimuotoisempi mikrobiyhteisö kuin tavanomaisesti viljellyillä mailla, Saarenpää huomautti. Hänen mukaansa yksittäisissä tutkimuksissa on havaittu, että luomuhedelmissä ja -marjoissa mikrobisto on monimuotoisempi kuin tavanomaisesti tuotetuissa. Esimerkiksi omenoista mikrobeita löytyy pinnan lisäksi myös hedelmälihasta, ja luomuomenoissa nämä mikrobistot ovat monimuotoisempia.
– Yksi selkeä luomuun liittyvä tutkimustarve on selvittää, kasvaako luomumaalla mikrobistoltaan monimuotoisempia kasviksia, siirtyvätkö mikrobit ruoasta kuluttajalle ja vaikuttavatko ne terveyteen.